Omistajuus, kieli ja kulttuuriperintö – Kansanrunousideologiat Suomen, Karjalan tasavallan ja Viron alueilla

Monitieteisessä hankkeessa tarkastellaan kalevalamittaista kansanrunoutta ja Kalevalaa ajankohtaisesta näkökulmasta, joka purkaa kansanrunouteen liittyviä kansallisuuden ja omistajuuden asetelmia. Hankkeessa tuodaan näkyviksi ristiriitaiset valta-asetelmat, jotka ovat sävyttäneet kalevalamittaisen runon vastaanottoa ja käyttöä Suomessa, Karjalan tasavallassa ja Virossa. Omistajuudella tarkoitetaan tässä arvokkaaksi ymmärretyn perinteen ja kulttuuriperinnön nimeämistä tietyn etnisen ryhmän omaisuudeksi. Omaksi tekemisen prosesseissa on kyse valtasuhteista: kenellä on oikeus rakentaa omistajuutta ja kenen ääni jää varjoon? Kuka määrittää omistuksen arvon ja millä ideologisilla traditioilla tällaiset arvot perustellaan?

Tutkimus valottaa kalevalamittaiseen runouteen liittyvien ideologioiden ylirajaista luonnetta: niitä käytetään sekä Suomessa että lähinaapurimaissa kansallisen ja etnisen identiteetin luomiseen yllättävän samalla tavalla. Hankkeen viidessä empiiriseen aineistoon pohjautuvassa osahankkeessa nostetaan esiin ne historialliset ja nykyisyydessä jatkuvat prosessit, joissa kansanrunoutta käytetään poliittisesti tarkoituksenmukaisen appropriaation välineenä. Nämä historialliset kehityskulut ja diskurssimuodot vaikuttavat yhä kansallisen kulttuurin käsitteellistämisen ja kansallisuuteen liittyvän tunneilmaston taustalla.

Hanke nostaa esiin kansallisia kertomuksia kiistäviä näkökulmia ja vahvistaa ääniä, joita kansakuntien rakentamisessa on vaimennettu. Pureudumme historiallisiin jatkumoihin, joissa kansanrunoutta käytetään poliittisesti tarkoituksenmukaisen appropriaation välineenä. Kulttuuriperinnön kriittinen luenta vaatii rohkeutta: se, mitä argumentoidaan ja koetaan syvimmin omaksi, on tämän hankkeen näkökulmasta yhteistä, jaettua ja iäti kiisteltyä kulttuuria.