Ahdistuksesta uskoon: Eugen Drewermann ja syvyyspsykologinen kristinuskon tulkinta

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida ja arvioida Eugen Drewermannin käsitystä uskon syntymisestä. Tutkimuskysymyksenä on: mitä uutta Eugen Drewermann tuo syvyyspsykologiaa soveltamalla teologiseen käsitykseen uskon (fides qua) syntymisestä ja mikä on syvyyspsykologian soveltamisen teologinen merkitys? Analysoin Drewermannin käsitystä ilman uskoa olemisen tilasta, ilmoituksen kohtaamisesta, ilmoituksen sisällöstä ja uskon syntymisestä. Sovellan käsite-, propositio-, argumentaatio-, rakenne- ja edellytysten analyysia. Arvioin myös Drewermannin käsityksistä käytyä keskustelua. Lähteinä ovat hänen keskeisimmät raamatuntulkinta- ja systemaattisen teologian teoksensa. Ihmiset elävät Drewermannin mukaan eksistentiaalisen ja psyykkisen ahdistuksen vallassa, josta ainoastaan usko voi pelastaa. Jumala ilmoittaa itsestään ihmisten sisimmälle. Sieltä se myös on heijastunut Raamattuun. Ilmoitus löytyy ihmisten tiedostamattomasta mielestä ja Raamatun teksteihin sitoutuneista kuvista. Jokainen voi löytää nämä kuvat Raamatun tekstisisältöön eläytymällä. Kuvien sisällön tulkitsee hänen mukaansa parhaiten Carl Gustav Jungin analyyttinen psykologia. Ilmoituksen sisältönä on Jumalan löytäminen ja minuuden löytäminen. Usko syntyy, kun Drewermannin Jeesuksen hengeksi kutsuma rakkaudellinen henki herättää kuvat ihmisen sisimmästä. Jumala synnyttää uskon sen ja luomisilmoituksen kuvien välityksellä. Silloin katoaa ahdistus ja ihminen löytää minuutensa. Syvyyspsykologisen sisällön integroiminen teologiaan hallitsee Drewermannin esittämää uskon syntymisen tulkintaa. Se on tuottanut sekä teologisesti merkittäviä että teologisesti kiistanalaisia tuloksia. Tämä ilmenee esimerkiksi hänen keskeisissä ahdistuksen, luomisilmoituksen ja Jumalan löytämisen käsitteissään. Ahdistuskäsite tuo hyvin esiin inhimillisen kokemuksen kokonaisvaltaisuuden. Luomisilmoituskäsitteen perustana oleva sisäisen kuvan käsite ei sen sijaan ole syvyyspsykologisesti korrekti. Myös näkemystä ilmoituksen löytämisestä Raamatun tekstien takaa on vaikea perustella psykologisesti. Käsitys ilmoituksen sisällöstä on lisäksi teologisesti kapea ja Jeesus Nasaretilaisen henki on teologisena käsitteenä hämärä. Drewermann korostaa oikein, että uskon syntyminen on sekä eksistentiaalinen että psyykkinen tapahtuma. Hänen käsityksensä ahdistuksettomasta uskosta on kuitenkin teologisesti poikkeuksellinen ja psykologisesti epärealistinen. Tutkimukseni osoittaa silti, että Drewermannin tulkinta uskon syntymisestä tarjoaa uusia näkökulmia teologiseen uskon syntymisen tulkintaan. Se on pioneerityötä syvyyspsykologian teologiaan soveltamisessa.