Algoritmi päätöksentekijänä? Tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuudet ja haasteet kansallisessa sääntely-ympäristössä

Research output: Book/ReportCommissioned reportProfessional

Abstract

Algoritmisella päätöksenteolla on keskeinen merkitys valtionhallinnon digitalisaation edistämisessä. Sääntöpohjaisen ohjelmistorobotiikan ja tekoälyn käyttöön julkisessa päätöksenteossa liittyy kuitenkin riskejä. Tämän selvityksen tavoitteena on kartoittaa algoritmisen päätöksenteon käyttöön liittyviä oikeudellisia reunaehtoja. Selvitys rakentuu 1970-luvulla syntyneelle oikeusinformatiikan traditiolle, mutta laajentaa tietojärjestelmien oikeudellista tutkimusta tekoälyjärjestelmiin.

Tutkimustietoa on vähän erityisesti datavetoisten teknologioiden kuten tekoälysovellusten hyödyntämisestä. Sen sijaan hallintoautomaatiota on kartoitettu myös kansallisessa tutkimuksessa, ja siitä on myös käyttökokemuksia. Sääntöpohjaiseen automaatioon perustuvia sovelluksia hyödynnetään jo valtionhallinnossa (esim. verohallinnon automaatio, Maahanmuuttoviraston asiakaspalvelu). Näistä on syntynyt virastokohtaisia käytäntöjä ja ohjeistuksia, joiden käytännön merkitys saattaa olla huomattava. Lainsäädäntö on kuitenkin pirstaloitunutta ja puutteellista. Kehitys on huolestuttavaa yksilön oikeusturvan kannalta, sillä viraston sisäisillä ohjeistuksilla ei ole oikeuslähdeopillista asemaa. Etenkin keskeisimpien oikeusturvaan vaikuttavien teemojen, kuten virkavastuun ja oikeussuojakeinojen käyttämisen kohdalla, ei toimintamallien kehittymistä voi jättää pelkän sisäisen ohjeistuksen varaan. Selvitystyön aikana on lisäksi ilmennyt, että valtionhallinnolta puuttuu kokonaisvaltainen ja johdonmukainen sääntelystrategia, jonka kehittäminen on välttämätöntä, jotta algoritmista päätöksentekoa voidaan viranomaistoiminnassa lisätä vaarantamatta kansalaisten oikeusturvaa.

Loppuraportissa keskeiset ongelmakohdat paikannetaan hyvän hallinnon periaatteiden, tehokkaiden oikeusturvamekanismien, virkavastuun toteutumisen ja tiedon hyödyntämisen juridisiin kysymyksiin. Algoritmisen päätöksenteon on täytettävä samat kriteerit kuin perinteisen päätöksentekoprosessin. Selvityksen perusteella keskeinen operatiivinen este algoritmisen päätöksenteon lisäämisessä on puutteet julkisessa tietohallinnossa ja tietojen luovutuksen käytänteissä. Tiedon käsittelyä määrittelevät normit eivät ole yhteneväisiä ja tiedon luovuttamisen prosessit ovat hitaita. Lainsäädännöllä tulisi vahvistaa viranomaisten luottamusta toisen viranomaisen tiedonhallintaan. Valtiohallinnossa on tosin parhaillaan meneillään merkittäviä uudistuksia, kuten uuden tiedonhallintalain valmistelu (HE 284/2018), joilla tullaan vaikuttamaan siihen, millaiseksi viranomaistoiminnan tietoinfrastruktuurin kokonaishallinta muodostuu. Toinen selvitystyön aikana ilmennyt seikka on virkavastuun määräytymisen puutteellisuus. Etenkin tekoälyjärjestelmissä vastuupositioiden määrä kasvaa perinteisestä päätöksenteosta, mikä voi äärimmillään johtaa vastuun pulverisoitumiseen. Yksilön oikeusturva edellyttää, että vastuullinen taho osoitetaan esimerkiksi päätösasiakirjassa. Päätösautomaation vastuukysymyksiin on otettava kantaa lainsäädännöllä, jotta virkavastuun toteutuminen rakentuu johdonmukaisesti kaikilla hallinnonaloilla. Niin ikään hyvän hallinnon turvaaminen edellyttää selkeämpää normatiivista kehystä ja automatisoidun päätöksenteon lakisidonnaisuuden vahvistamista.

Loppuraportissa esitetään konkreettisina toimenpidesuosituksina 1) johdonmukaisen ja teknologianeutraalin sääntelystrategian luomista yleis- ja erityislakien kautta ja 2) algoritmisten järjestelmien vaiku- tusten arviointia, jolla vahvistetaan järjestelmien ennakollista ja jälkikäteistä kontrollia. Lainsäädäntö strategiaksi suositellaan yleislain ja erityislain yhdistelmää. Yleislaissa muotoillaan algoritmisen päätöksenteon reunaehdot ja edellytykset teknologianeutraalisti. Erityislailla täsmennetään yleislakia yksittäistapausten erityispiirteet huomioiden. Johdonmukainen sääntelystrategia yhtenäistää valtionhallinnon digitalisaatiopyrkimystä ja mahdollistaa synergiaetujen hyödyntämisen. Algoritmien vaikutusten arviointi (AVA) tukee järjestelmien hallintaa elinkaariajattelun mallin mukaisesti. AVA-instrumentilla tunnistetaan mm. päätöksentekotyypin soveltuvuus automaatiolle, järjestelmän hankkimiseen ja käyttöönottoon liittyvät juridiset seikat sekä tuetaan järjestelmän valvontaa. Instrumentti täydentää lakien säännöksiä käytännön toiminnallisessa ympäristössä.
Löydösten perusteella algoritminen päätöksenteko on järkevintä keskittää ensimmäisessä vaiheessa ei-harkinnanvaraisten juttutyyppien massa-automaatioon, jotta vältytään ennakoimattomilta seurannaisvaikutuksilta. Lainsäädännön kehityksen ja kertyneiden kokemusten myötä automaatiota voidaan lisätä autonomisempien järjestelmien suuntaan.
Original languageFinnish
Place of PublicationHelsinki
PublisherValtioneuvoston kanslia
Number of pages147
ISBN (Electronic)978-952-287-764-2
Publication statusPublished - 25 Jun 2019
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Publication series

NameValtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja
No.44
Volume2019
ISSN (Electronic)2342-6799

Fields of Science

  • 513 Law

Cite this

Koulu, R., Mäihäniemi, B., Kyyrönen, V., Hakkarainen, J. M., & Markkanen, K. A. (2019). Algoritmi päätöksentekijänä? Tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuudet ja haasteet kansallisessa sääntely-ympäristössä. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja; Vol. 2019, No. 44). Helsinki: Valtioneuvoston kanslia.
Koulu, Riikka ; Mäihäniemi, Beata ; Kyyrönen, Vesa ; Hakkarainen, Jenni Maria ; Markkanen, Kalle Aleksi. / Algoritmi päätöksentekijänä? Tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuudet ja haasteet kansallisessa sääntely-ympäristössä. Helsinki : Valtioneuvoston kanslia, 2019. 147 p. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja; 44).
@book{b640c9a3a64f4a6e9f619e1dd9aedce5,
title = "Algoritmi p{\"a}{\"a}t{\"o}ksentekij{\"a}n{\"a}?: Teko{\"a}lyn hy{\"o}dynt{\"a}misen mahdollisuudet ja haasteet kansallisessa s{\"a}{\"a}ntely-ymp{\"a}rist{\"o}ss{\"a}",
abstract = "Algoritmisella päätöksenteolla on keskeinen merkitys valtionhallinnon digitalisaation edistämisessä. Sääntöpohjaisen ohjelmistorobotiikan ja tekoälyn käyttöön julkisessa päätöksenteossa liittyy kuitenkin riskejä. Tämän selvityksen tavoitteena on kartoittaa algoritmisen päätöksenteon käyttöön liittyviä oikeudellisia reunaehtoja. Selvitys rakentuu 1970-luvulla syntyneelle oikeusinformatiikan traditiolle, mutta laajentaa tietojärjestelmien oikeudellista tutkimusta tekoälyjärjestelmiin.Tutkimustietoa on vähän erityisesti datavetoisten teknologioiden kuten tekoälysovellusten hyödyntämisestä. Sen sijaan hallintoautomaatiota on kartoitettu myös kansallisessa tutkimuksessa, ja siitä on myös käyttökokemuksia. Sääntöpohjaiseen automaatioon perustuvia sovelluksia hyödynnetään jo valtionhallinnossa (esim. verohallinnon automaatio, Maahanmuuttoviraston asiakaspalvelu). Näistä on syntynyt virastokohtaisia käytäntöjä ja ohjeistuksia, joiden käytännön merkitys saattaa olla huomattava. Lainsä{\"a}däntö on kuitenkin pirstaloitunutta ja puutteellista. Kehitys on huolestuttavaa yksilön oikeusturvan kannalta, sillä viraston sisäisillä ohjeistuksilla ei ole oikeuslähdeopillista asemaa. Etenkin keskeisimpien oikeusturvaan vaikuttavien teemojen, kuten virkavastuun ja oikeussuojakeinojen käyttämisen kohdalla, ei toimintamallien kehittymistä voi jättää pelkän sisäisen ohjeistuksen varaan. Selvitystyön aikana on lisäksi ilmennyt, että valtionhallinnolta puuttuu kokonaisvaltainen ja johdonmukainen sääntelystrategia, jonka kehittäminen on välttämätöntä, jotta algoritmista päätöksentekoa voidaan viranomaistoiminnassa lisätä vaarantamatta kansalaisten oikeusturvaa.Loppuraportissa keskeiset ongelmakohdat paikannetaan hyvän hallinnon periaatteiden, tehokkaiden oikeusturvamekanismien, virkavastuun toteutumisen ja tiedon hyödyntämisen juridisiin kysymyksiin. Algoritmisen päätöksenteon on täytettävä samat kriteerit kuin perinteisen päätöksentekoprosessin. Selvityksen perusteella keskeinen operatiivinen este algoritmisen päätöksenteon lisäämisessä on puutteet julkisessa tietohallinnossa ja tietojen luovutuksen käytänteissä. Tiedon käsittelyä määrittelevät normit eivät ole yhteneväisiä ja tiedon luovuttamisen prosessit ovat hitaita. Lainsäädännöllä tulisi vahvistaa viranomaisten luottamusta toisen viranomaisen tiedonhallintaan. Valtiohallinnossa on tosin parhaillaan meneillään merkittäviä uudistuksia, kuten uuden tiedonhallintalain valmistelu (HE 284/2018), joilla tullaan vaikuttamaan siihen, millaiseksi viranomaistoiminnan tietoinfrastruktuurin kokonaishallinta muodostuu. Toinen selvitystyön aikana ilmennyt seikka on virkavastuun määräytymisen puutteellisuus. Etenkin tekoälyjärjestelmissä vastuupositioiden määrä kasvaa perinteisestä päätöksenteosta, mikä voi äärimmillään johtaa vastuun pulverisoitumiseen. Yksilön oikeusturva edellyttää, että vastuullinen taho osoitetaan esimerkiksi päätösasiakirjassa. Päätösautomaation vastuukysymyksiin on otettava kantaa lainsäädännöllä, jotta virkavastuun toteutuminen rakentuu johdonmukaisesti kaikilla hallinnonaloilla. Niin ikään hyvän hallinnon turvaaminen edellyttää selkeämpää normatiivista kehystä ja automatisoidun päätöksenteon lakisidonnaisuuden vahvistamista.Loppuraportissa esitetään konkreettisina toimenpidesuosituksina 1) johdonmukaisen ja teknologianeutraalin sääntelystrategian luomista yleis- ja erityislakien kautta ja 2) algoritmisten järjestelmien vaiku- tusten arviointia, jolla vahvistetaan järjestelmien ennakollista ja jälkikäteistä kontrollia. Lainsäädäntö strategiaksi suositellaan yleislain ja erityislain yhdistelmää. Yleislaissa muotoillaan algoritmisen päätöksenteon reunaehdot ja edellytykset teknologianeutraalisti. Erityislailla täsmennetään yleislakia yksittäistapausten erityispiirteet huomioiden. Johdonmukainen sääntelystrategia yhtenäistää valtionhallinnon digitalisaatiopyrkimystä ja mahdollistaa synergiaetujen hyödyntämisen. Algoritmien vaikutusten arviointi (AVA) tukee järjestelmien hallintaa elinkaariajattelun mallin mukaisesti. AVA-instrumentilla tunnistetaan mm. päätöksentekotyypin soveltuvuus automaatiolle, järjestelmän hankkimiseen ja käyttöönottoon liittyvät juridiset seikat sekä tuetaan järjestelmän valvontaa. Instrumentti täydentää lakien säännöksiä käytännön toiminnallisessa ympäristössä.Löydösten perusteella algoritminen päätöksenteko on järkevintä keskittää ensimmäisessä vaiheessa ei-harkinnanvaraisten juttutyyppien massa-automaatioon, jotta vältytään ennakoimattomilta seurannaisvaikutuksilta. Lainsäädännön kehityksen ja kertyneiden kokemusten myötä automaatiota voidaan lisätä autonomisempien järjestelmien suuntaan.",
keywords = "513 Oikeustiede",
author = "Riikka Koulu and Beata M{\"a}ih{\"a}niemi and Vesa Kyyr{\"o}nen and Hakkarainen, {Jenni Maria} and Markkanen, {Kalle Aleksi}",
year = "2019",
month = "6",
day = "25",
language = "suomi",
series = "Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja",
publisher = "Valtioneuvoston kanslia",
number = "44",
address = "Suomi",

}

Koulu, R, Mäihäniemi, B, Kyyrönen, V, Hakkarainen, JM & Markkanen, KA 2019, Algoritmi päätöksentekijänä? Tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuudet ja haasteet kansallisessa sääntely-ympäristössä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja, no. 44, vol. 2019, Valtioneuvoston kanslia, Helsinki.

Algoritmi päätöksentekijänä? Tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuudet ja haasteet kansallisessa sääntely-ympäristössä. / Koulu, Riikka; Mäihäniemi, Beata; Kyyrönen, Vesa; Hakkarainen, Jenni Maria; Markkanen, Kalle Aleksi.

Helsinki : Valtioneuvoston kanslia, 2019. 147 p. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja; Vol. 2019, No. 44).

Research output: Book/ReportCommissioned reportProfessional

TY - BOOK

T1 - Algoritmi päätöksentekijänä?

T2 - Tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuudet ja haasteet kansallisessa sääntely-ympäristössä

AU - Koulu, Riikka

AU - Mäihäniemi, Beata

AU - Kyyrönen, Vesa

AU - Hakkarainen, Jenni Maria

AU - Markkanen, Kalle Aleksi

PY - 2019/6/25

Y1 - 2019/6/25

N2 - Algoritmisella päätöksenteolla on keskeinen merkitys valtionhallinnon digitalisaation edistämisessä. Sääntöpohjaisen ohjelmistorobotiikan ja tekoälyn käyttöön julkisessa päätöksenteossa liittyy kuitenkin riskejä. Tämän selvityksen tavoitteena on kartoittaa algoritmisen päätöksenteon käyttöön liittyviä oikeudellisia reunaehtoja. Selvitys rakentuu 1970-luvulla syntyneelle oikeusinformatiikan traditiolle, mutta laajentaa tietojärjestelmien oikeudellista tutkimusta tekoälyjärjestelmiin.Tutkimustietoa on vähän erityisesti datavetoisten teknologioiden kuten tekoälysovellusten hyödyntämisestä. Sen sijaan hallintoautomaatiota on kartoitettu myös kansallisessa tutkimuksessa, ja siitä on myös käyttökokemuksia. Sääntöpohjaiseen automaatioon perustuvia sovelluksia hyödynnetään jo valtionhallinnossa (esim. verohallinnon automaatio, Maahanmuuttoviraston asiakaspalvelu). Näistä on syntynyt virastokohtaisia käytäntöjä ja ohjeistuksia, joiden käytännön merkitys saattaa olla huomattava. Lainsäädäntö on kuitenkin pirstaloitunutta ja puutteellista. Kehitys on huolestuttavaa yksilön oikeusturvan kannalta, sillä viraston sisäisillä ohjeistuksilla ei ole oikeuslähdeopillista asemaa. Etenkin keskeisimpien oikeusturvaan vaikuttavien teemojen, kuten virkavastuun ja oikeussuojakeinojen käyttämisen kohdalla, ei toimintamallien kehittymistä voi jättää pelkän sisäisen ohjeistuksen varaan. Selvitystyön aikana on lisäksi ilmennyt, että valtionhallinnolta puuttuu kokonaisvaltainen ja johdonmukainen sääntelystrategia, jonka kehittäminen on välttämätöntä, jotta algoritmista päätöksentekoa voidaan viranomaistoiminnassa lisätä vaarantamatta kansalaisten oikeusturvaa.Loppuraportissa keskeiset ongelmakohdat paikannetaan hyvän hallinnon periaatteiden, tehokkaiden oikeusturvamekanismien, virkavastuun toteutumisen ja tiedon hyödyntämisen juridisiin kysymyksiin. Algoritmisen päätöksenteon on täytettävä samat kriteerit kuin perinteisen päätöksentekoprosessin. Selvityksen perusteella keskeinen operatiivinen este algoritmisen päätöksenteon lisäämisessä on puutteet julkisessa tietohallinnossa ja tietojen luovutuksen käytänteissä. Tiedon käsittelyä määrittelevät normit eivät ole yhteneväisiä ja tiedon luovuttamisen prosessit ovat hitaita. Lainsäädännöllä tulisi vahvistaa viranomaisten luottamusta toisen viranomaisen tiedonhallintaan. Valtiohallinnossa on tosin parhaillaan meneillään merkittäviä uudistuksia, kuten uuden tiedonhallintalain valmistelu (HE 284/2018), joilla tullaan vaikuttamaan siihen, millaiseksi viranomaistoiminnan tietoinfrastruktuurin kokonaishallinta muodostuu. Toinen selvitystyön aikana ilmennyt seikka on virkavastuun määräytymisen puutteellisuus. Etenkin tekoälyjärjestelmissä vastuupositioiden määrä kasvaa perinteisestä päätöksenteosta, mikä voi äärimmillään johtaa vastuun pulverisoitumiseen. Yksilön oikeusturva edellyttää, että vastuullinen taho osoitetaan esimerkiksi päätösasiakirjassa. Päätösautomaation vastuukysymyksiin on otettava kantaa lainsäädännöllä, jotta virkavastuun toteutuminen rakentuu johdonmukaisesti kaikilla hallinnonaloilla. Niin ikään hyvän hallinnon turvaaminen edellyttää selkeämpää normatiivista kehystä ja automatisoidun päätöksenteon lakisidonnaisuuden vahvistamista.Loppuraportissa esitetään konkreettisina toimenpidesuosituksina 1) johdonmukaisen ja teknologianeutraalin sääntelystrategian luomista yleis- ja erityislakien kautta ja 2) algoritmisten järjestelmien vaiku- tusten arviointia, jolla vahvistetaan järjestelmien ennakollista ja jälkikäteistä kontrollia. Lainsäädäntö strategiaksi suositellaan yleislain ja erityislain yhdistelmää. Yleislaissa muotoillaan algoritmisen päätöksenteon reunaehdot ja edellytykset teknologianeutraalisti. Erityislailla täsmennetään yleislakia yksittäistapausten erityispiirteet huomioiden. Johdonmukainen sääntelystrategia yhtenäistää valtionhallinnon digitalisaatiopyrkimystä ja mahdollistaa synergiaetujen hyödyntämisen. Algoritmien vaikutusten arviointi (AVA) tukee järjestelmien hallintaa elinkaariajattelun mallin mukaisesti. AVA-instrumentilla tunnistetaan mm. päätöksentekotyypin soveltuvuus automaatiolle, järjestelmän hankkimiseen ja käyttöönottoon liittyvät juridiset seikat sekä tuetaan järjestelmän valvontaa. Instrumentti täydentää lakien säännöksiä käytännön toiminnallisessa ympäristössä.Löydösten perusteella algoritminen päätöksenteko on järkevintä keskittää ensimmäisessä vaiheessa ei-harkinnanvaraisten juttutyyppien massa-automaatioon, jotta vältytään ennakoimattomilta seurannaisvaikutuksilta. Lainsäädännön kehityksen ja kertyneiden kokemusten myötä automaatiota voidaan lisätä autonomisempien järjestelmien suuntaan.

AB - Algoritmisella päätöksenteolla on keskeinen merkitys valtionhallinnon digitalisaation edistämisessä. Sääntöpohjaisen ohjelmistorobotiikan ja tekoälyn käyttöön julkisessa päätöksenteossa liittyy kuitenkin riskejä. Tämän selvityksen tavoitteena on kartoittaa algoritmisen päätöksenteon käyttöön liittyviä oikeudellisia reunaehtoja. Selvitys rakentuu 1970-luvulla syntyneelle oikeusinformatiikan traditiolle, mutta laajentaa tietojärjestelmien oikeudellista tutkimusta tekoälyjärjestelmiin.Tutkimustietoa on vähän erityisesti datavetoisten teknologioiden kuten tekoälysovellusten hyödyntämisestä. Sen sijaan hallintoautomaatiota on kartoitettu myös kansallisessa tutkimuksessa, ja siitä on myös käyttökokemuksia. Sääntöpohjaiseen automaatioon perustuvia sovelluksia hyödynnetään jo valtionhallinnossa (esim. verohallinnon automaatio, Maahanmuuttoviraston asiakaspalvelu). Näistä on syntynyt virastokohtaisia käytäntöjä ja ohjeistuksia, joiden käytännön merkitys saattaa olla huomattava. Lainsäädäntö on kuitenkin pirstaloitunutta ja puutteellista. Kehitys on huolestuttavaa yksilön oikeusturvan kannalta, sillä viraston sisäisillä ohjeistuksilla ei ole oikeuslähdeopillista asemaa. Etenkin keskeisimpien oikeusturvaan vaikuttavien teemojen, kuten virkavastuun ja oikeussuojakeinojen käyttämisen kohdalla, ei toimintamallien kehittymistä voi jättää pelkän sisäisen ohjeistuksen varaan. Selvitystyön aikana on lisäksi ilmennyt, että valtionhallinnolta puuttuu kokonaisvaltainen ja johdonmukainen sääntelystrategia, jonka kehittäminen on välttämätöntä, jotta algoritmista päätöksentekoa voidaan viranomaistoiminnassa lisätä vaarantamatta kansalaisten oikeusturvaa.Loppuraportissa keskeiset ongelmakohdat paikannetaan hyvän hallinnon periaatteiden, tehokkaiden oikeusturvamekanismien, virkavastuun toteutumisen ja tiedon hyödyntämisen juridisiin kysymyksiin. Algoritmisen päätöksenteon on täytettävä samat kriteerit kuin perinteisen päätöksentekoprosessin. Selvityksen perusteella keskeinen operatiivinen este algoritmisen päätöksenteon lisäämisessä on puutteet julkisessa tietohallinnossa ja tietojen luovutuksen käytänteissä. Tiedon käsittelyä määrittelevät normit eivät ole yhteneväisiä ja tiedon luovuttamisen prosessit ovat hitaita. Lainsäädännöllä tulisi vahvistaa viranomaisten luottamusta toisen viranomaisen tiedonhallintaan. Valtiohallinnossa on tosin parhaillaan meneillään merkittäviä uudistuksia, kuten uuden tiedonhallintalain valmistelu (HE 284/2018), joilla tullaan vaikuttamaan siihen, millaiseksi viranomaistoiminnan tietoinfrastruktuurin kokonaishallinta muodostuu. Toinen selvitystyön aikana ilmennyt seikka on virkavastuun määräytymisen puutteellisuus. Etenkin tekoälyjärjestelmissä vastuupositioiden määrä kasvaa perinteisestä päätöksenteosta, mikä voi äärimmillään johtaa vastuun pulverisoitumiseen. Yksilön oikeusturva edellyttää, että vastuullinen taho osoitetaan esimerkiksi päätösasiakirjassa. Päätösautomaation vastuukysymyksiin on otettava kantaa lainsäädännöllä, jotta virkavastuun toteutuminen rakentuu johdonmukaisesti kaikilla hallinnonaloilla. Niin ikään hyvän hallinnon turvaaminen edellyttää selkeämpää normatiivista kehystä ja automatisoidun päätöksenteon lakisidonnaisuuden vahvistamista.Loppuraportissa esitetään konkreettisina toimenpidesuosituksina 1) johdonmukaisen ja teknologianeutraalin sääntelystrategian luomista yleis- ja erityislakien kautta ja 2) algoritmisten järjestelmien vaiku- tusten arviointia, jolla vahvistetaan järjestelmien ennakollista ja jälkikäteistä kontrollia. Lainsäädäntö strategiaksi suositellaan yleislain ja erityislain yhdistelmää. Yleislaissa muotoillaan algoritmisen päätöksenteon reunaehdot ja edellytykset teknologianeutraalisti. Erityislailla täsmennetään yleislakia yksittäistapausten erityispiirteet huomioiden. Johdonmukainen sääntelystrategia yhtenäistää valtionhallinnon digitalisaatiopyrkimystä ja mahdollistaa synergiaetujen hyödyntämisen. Algoritmien vaikutusten arviointi (AVA) tukee järjestelmien hallintaa elinkaariajattelun mallin mukaisesti. AVA-instrumentilla tunnistetaan mm. päätöksentekotyypin soveltuvuus automaatiolle, järjestelmän hankkimiseen ja käyttöönottoon liittyvät juridiset seikat sekä tuetaan järjestelmän valvontaa. Instrumentti täydentää lakien säännöksiä käytännön toiminnallisessa ympäristössä.Löydösten perusteella algoritminen päätöksenteko on järkevintä keskittää ensimmäisessä vaiheessa ei-harkinnanvaraisten juttutyyppien massa-automaatioon, jotta vältytään ennakoimattomilta seurannaisvaikutuksilta. Lainsäädännön kehityksen ja kertyneiden kokemusten myötä automaatiota voidaan lisätä autonomisempien järjestelmien suuntaan.

KW - 513 Oikeustiede

M3 - Tutkimusraportti

T3 - Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja

BT - Algoritmi päätöksentekijänä?

PB - Valtioneuvoston kanslia

CY - Helsinki

ER -

Koulu R, Mäihäniemi B, Kyyrönen V, Hakkarainen JM, Markkanen KA. Algoritmi päätöksentekijänä? Tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuudet ja haasteet kansallisessa sääntely-ympäristössä. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2019. 147 p. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja; 44).