Abstract
Väitöskirjassa tarkastellaan Bernhard Clairvaux’laisen kirjeitä ja niiden sukupuolittunutta kuvastoa. Tutkimuksen keskiössä on tekstin sukupuolittunut teologia ja kulttuurihistoriallinen konteksti jossa se on tuotettu. Pääkysymys on, miten Bernhard käyttää sukupuolta rakentaakseen tietynlaisen luostarielämän ihanteen kirjeissä, jotka ajoittuvat hänen apotin uransa ensimmäiselle vuosikymmenelle ja jotka on osoitettu toisille munkeille ja apoteille.
1100-luvun hengellisyys oli luonteeltaan korostetun visuaalista: uskonsisältöjen ilmaisutapa oli mielikuvallista ja sen tarkoituksena oli herättää tekstin lukijassa sisäisiä aistikokemuksia. Kirjeittensä sukupuolittuneen kuvaston ja sen luoman sisäisen kokemuksen kautta Bernhard ohjasi lukijaansa kohti haluttua luostarielämän ihannetta sekä vahvisti omaa kasvavaa asemaansa hengellisenä auktoriteettina.
Kirjeitten tapa merkityksellistää sukupuolta on omalaatuinen ja ottaa etäisyyttä naiseuden teologista merkitystä vähättelevään aiempaan perinteeseen, jossa naiseus on nähty merkkinä ihmisen lihallisesta heikkoudesta ja mieheys ihmisyyden täydellisenä ilmentymänä. Bernhardia on aiemmassa tutkimuksessa tulkittu tämän perinteen edustajana hänen muiden tekstiensä valossa. Kirjeissään Bernhard kuitenkin korostaa selkeästi naiseuden merkityksellistä arvoa ihmisen pelastuksen teologiassa ja näyttää tulkitsevan sukupuolet toisiaan täydentäviksi sekä maailman että ruumiin ylösnousemuksen jälkeisen taivaan ikuisuuden tasolla. Kristuksen lihaksi tulemisen myötä naisesta peräisin oleva lihallinen ihmisyys saa myönteisen merkityksen pyhittymiseen pyrkivän sääntökuntalaismiehen todellisuudessa. Ihanteellisessa munkissa on Bernhardin kirjekokoelman valossa sekä naiseutta että mieheyttä oikeassa järjestyksessä ja sekoittumatta, mikä heijastaa lihaksi tulleen Kristuksen olemusta samanaikaisesti ihmisenä ja Jumalana ja tämän kaltaiseksi kasvamista luostarielämässä.
1100-luvun hengellisyys oli luonteeltaan korostetun visuaalista: uskonsisältöjen ilmaisutapa oli mielikuvallista ja sen tarkoituksena oli herättää tekstin lukijassa sisäisiä aistikokemuksia. Kirjeittensä sukupuolittuneen kuvaston ja sen luoman sisäisen kokemuksen kautta Bernhard ohjasi lukijaansa kohti haluttua luostarielämän ihannetta sekä vahvisti omaa kasvavaa asemaansa hengellisenä auktoriteettina.
Kirjeitten tapa merkityksellistää sukupuolta on omalaatuinen ja ottaa etäisyyttä naiseuden teologista merkitystä vähättelevään aiempaan perinteeseen, jossa naiseus on nähty merkkinä ihmisen lihallisesta heikkoudesta ja mieheys ihmisyyden täydellisenä ilmentymänä. Bernhardia on aiemmassa tutkimuksessa tulkittu tämän perinteen edustajana hänen muiden tekstiensä valossa. Kirjeissään Bernhard kuitenkin korostaa selkeästi naiseuden merkityksellistä arvoa ihmisen pelastuksen teologiassa ja näyttää tulkitsevan sukupuolet toisiaan täydentäviksi sekä maailman että ruumiin ylösnousemuksen jälkeisen taivaan ikuisuuden tasolla. Kristuksen lihaksi tulemisen myötä naisesta peräisin oleva lihallinen ihmisyys saa myönteisen merkityksen pyhittymiseen pyrkivän sääntökuntalaismiehen todellisuudessa. Ihanteellisessa munkissa on Bernhardin kirjekokoelman valossa sekä naiseutta että mieheyttä oikeassa järjestyksessä ja sekoittumatta, mikä heijastaa lihaksi tulleen Kristuksen olemusta samanaikaisesti ihmisenä ja Jumalana ja tämän kaltaiseksi kasvamista luostarielämässä.
Original language | English |
---|---|
Supervisors/Advisors |
|
Place of Publication | Helsinki |
Publisher | |
Print ISBNs | 978-951-51-7211-2 |
Electronic ISBNs | 978-951-51-7212-9 |
Publication status | Published - 7 May 2021 |
MoE publication type | G4 Doctoral dissertation (monograph) |
Fields of Science
- 614 Theology