Double-Edged Imitation: Theories and Practices of Pastiche in Literature

Research output: ThesisDoctoral ThesisMonograph

Abstract

Väitöskirja Double-Edged Imitation: Theories and Practices of Pastiche in Literature (Kaksitahoista jäljittelyä: pastissin teorioita ja käytäntöjä kirjallisuudessa) tarkastelee kiistanalaista pastissin käsitettä kirjallisuudentutkimuksessa. Pastissilla on perinteisesti tarkoitettu toisen tekijän tai teoksen, joskus myös menneen aikakauden tai toisen kirjallisuudenlajin tyylin jäljittelyä. Tutkimuksessa osoitetaan, miten käsite syntyi yhdessä modernin tekijäkäsityksen ja tekijänoikeuslainsäädännön kanssa 1600- ja 1700-luvuilla ja mitä muotoja se on saanut pääosin ranskalaisten kirjailijoiden ja teoreetikkojen vaikutuksesta aina 1900-luvulle asti. 1900-luvun jälkipuolella pastissi tuli tunnetuksi postmodernismin avainkäsitteenä, jolloin sillä tarkoitettiin monenlaisia tyylittelyn, tyylin imitoinnin, lainaamisen ja viittaamisen tapoja. Tutkimuksessa käydään rajanvetoa näiden kahden merkityksen välillä ja todetaan, että teoreettisesti merkittävä postmodernin pastissin käsite on ongelmallinen analyysin väline. Tarkemmin rajautuva tyylipastissi sen sijaan osoittautuu hedelmällisemmäksi tutkimuksen kohteeksi.

Tyylin jäljittelyä on pidetty osoituksena tekijän lahjattomuudesta, minkä tähden pastisseja ei ole arvostettu kirjallisina tuotoksina tai tutkimuksen kohteina. Kuitenkin niiden kyky toistaa sitä, mitä on pidetty jäljittelemättömänä (kirjailijan uniikki tyyli) tekee niistä kaksitahoisen jäljittelyn muodon, jota voidaan käyttää esimerkiksi kirjallisuuskritiikin välineenä tai valottamaan kirjallisuusteoreettisia kysymyksiä fiktion muodossa. Pastissi kyseenalaistaa yksilöllisen tyylin kirjallisen arvon ja alkuperäisyyden lähteenä, mutta toisaalta tarvitsee tuota tyyliä erottautuakseen kirjallisena keinona. Tutkimus analysoi pastissin kaksitahoisuutta eri näkökulmista.

Tutkimuksessa pastissin käsitettä verrataan mm. väärennökseen ja parodiaan sekä osoitetaan lukuisten kirjallisuusanalyysien avulla, miten moninaisia kirjallisia teoksia pastissit voivat olla. Tutkimuksessa tarkastellaan esimerkkitapauksina Marcel Proustin, A. S. Byattin ja D. M. Thomasin kirjoittamia pastisseja sekä Michael Dibdinin, Nicholas Meyerin, Adrian Conan Doylen ja John Dickson Carrin teoksia, jotka jäljittelevät Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -tarinoiden tyyliä.

Tutkimus on ensimmäinen perusteellinen selvitys pastissin käsitteen historiasta ja tarjoaa aikaisempaa monipuolisemman kuvan tästä kirjallisuuden ilmiöstä.

Original languageEnglish
Print ISBNs978 952 92 6970 9
Publication statusPublished - 2010
MoE publication typeG4 Doctoral dissertation (monograph)

Fields of Science

  • 613 Arts
  • 612 Languages and Literature

Cite this