Epidemiology of methicillin-resistant Staphylococcus pseudintermedius in Finland

Research output: ThesisDoctoral ThesisCollection of Articles

Abstract

Staphylococcus pseudintermedius -bakteeri on osa koirien ja kissojen normaalimikrobistoa ja yleinen ihotulehduksen aiheuttaja koirilla. Metisilliinille resistenttejä eli vastustuskykyisiä S. pseudintermedius (MRSP) -kantoja alkoi esiintyä jo 1980-luvulla, mutta niiden määrä on lisääntynyt voimakkaasti vuodesta 2005 alkaen. Vastustuskyky metisilliinille aikaansaa vastustuskyvyn kaikille beetalaktaamiantibiooteille (ml. penisilliinit ja kefalosporiinit), joita käytetään yleisesti pieneläinten stafylokokkitulehdusten hoitoon. Nämä bakteerit ovat lisäksi usein moniresistenttejä, eli vastustuskykyisiä myös muille antibioottiryhmille, mikä vaikeuttaa tulehdusten hoitoa entisestään. Vuonna 2010 MRSP-bakteeri aiheutti laajan epidemian Yliopistollisessa eläinsairaalassa (YES). MRSP-bakteerin epidemiologiaa Suomessa ei ole aiemmin tutkittu. Tämän väitöstutkimuksen tavoite oli selvittää MRSP-bakteerin epidemiologiaa Suomessa tutkimalla YES:n epidemiaa, tartunnalle altistavia tekijöitä, bakteerin esiintyvyyttä Suomen Opaskoirakoulun koirilla, sekä bakteerikantojen sukulaisuutta. Lisäksi tarkasteltiin bakteerin herkkyyttä eri antibiooteille. Tutkimuksessa hyödynnettiin Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen mikrobiologian laboratorion aineistoa. YES:n MRSP-epidemian aikana yli 60 potilasta sai tartunnan ja tilanne saatiin hallintaan vasta tiukkojen hygieniatoimien avulla. Riski saada MRSP -tartunta oli suurempi niillä potilailla, joilla oli ihorikko (esim. leikkaushaava), jotka olivat saaneet antibioottihoitoa, tai jotka olivat olleet hoidossa teho-osastolla. Opaskoirilla riski olla MRSP kantaja oli suurempi, jos koiraa oli viimeisimmän vuoden aikana hoidettu antibiooteilla tai koira oli käynyt eläinklinikalla. Myös bakteeriviljelynäytteestä löydetty S. pseudintermedius oli todennäköisemmin MRSP, mikäli potilas oli antibioottilääkityksellä näytteenoton aikana. MRSP -bakteeria esiintyi vain kolmella prosentilla opaskoirista. Saman verran MRSP:tä todettiin myös muista laboratorioon saapuneista bakteeriviljelynäytteistä. Bakteerin varalta seulotuilla potilailla, joilla oli tartunnalle altistava tekijä, kuten runsas antibioottikulutus, esiintyvyys oli korkeampi – yhdeksän prosenttia. Kissojen näytteissä MRSP -esiintyvyys oli kuitenkin hyvin matala (<1 %). YES:n taudinpurkauksen aiheuttanut bakteeriklooni oli Suomen yleisin MRSP -klooni vielä vuosina 2010-2011. Vuonna 2014 muut bakteerikloonit olivat kuitenkin syrjäyttäneet sen. Tämä viittaa bakteerin leviämistavan muuttumiseen – bakteerisukupolvelta toiselle siirtyvän resistenssin ohella resistenssi siirtyy nykyään myös bakteerikantojen välillä. Kaikista bakteeriviljelynäytteistä eristetyistä S. pseudintermedius -bakteereista 14 % oli MRSP -kantoja. Lisäksi 30-40 %:iin kannoista eivät tehonneet useat vaihtoehtoiset antibiootit, kuten makrolidit, linkosamidit ja tetrasykliinit. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että antibioottien käyttö ja eläinklinikoilla tai -sairaaloissa käynti lisää lemmikin riskiä olla MRSP-kantaja. Kissat toimivat bakteerin kantajina kuitenkin vain harvoin. Tulokset viittaavat myös siihen, että metisilliiniresistenssin leviäminen S. pseudintermedius -bakteerin joukossa on muuttunut monimuotoisemmaksi, mikä vaikeuttaa bakteerin leviämisen vastustusta. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että S. pseudintermedius -bakteerin vastustuskyky eri antibiooteille on huolestuttavalla tasolla. Ongelman ratkaiseminen vaatii määrätietoisia päätöksiä, kuten paikallishoidon suosimista ja antibioottien käytön rajoittamista.
Original languageEnglish
Place of PublicationHelsinki
Edition1
Publisher
Print ISBNs978-951-51-3467-7
Electronic ISBNs978-951-51-3468-4
Publication statusPublished - 29 Jun 2017
MoE publication typeG5 Doctoral dissertation (article)

Fields of Science

  • 413 Veterinary science

Cite this