Fysiikan tiedonalan kielen rakentuminen luokkahuonevuorovaikutuksessa

Artikkelissa tarkastellaan multimodaalisen keskustelunanalyysin keinoin, miten fysiikan tiedonalan kieli eli oppiaineen kielenkäyttö rakentuu vuorovaikutuksessa. Tapaustutkimus sijoittuu yläkoulun fysiikan oppitunnin kontekstiin, ja avainosallistujia on kolme: suomea toisena kielenä opiskeleva oppilas, suomea äidinkielenä opiskeleva oppilas sekä opettajataustainen tutkija.

Yhdistämällä videoaineiston mikrotason analyysia ja etnografista havainnointia saadaan näkyviin, kuinka kielelliset, keholliset ja materiaaliset resurssit kietoutuvat yhteen tiedonalan tiedonmuodostuksessa. Keskeisenä havaintona on, että merkitysneuvotteluja käydään materiaalisten objektien ympärillä ja niiden avulla.

Kielenoppija opiskelee koulussa sekä uutta kieltä että eri oppiaineiden sisältöjä uudella kielellä. Yhtä lailla niin sanottu ensikielinen puhuja oppii tiedonalojen kieli- ja tekstikäytänteitä. Opetuksessa huomion kiinnittäminen pelkästään kielellisiin resursseihin ei kuitenkaan riitä, sillä esimerkiksi luonnontieteiden tiedonalalla havainnollistaminen ja kokeellisuus ovat tyypillisiä elementtejä. Kielellisten resurssien lisäksi muun muassa suuntaa ja liikettä ilmaisevat eleet osallistuvat merkityksenantoon ja ovat meneillään olevan sosiaalisen toiminnan ymmärtämisen kannalta keskeisiä.

Tutkimuksen aineistossa tiedonalan kieli ja luonnontieteiden tiedonalalle tyypillinen selostus rakentuvat vuorovaikutuksessa. Lähtötilanteen suullinen, lähinnä pronominaalisista viittauksista koostuva selostus rakentuu osallistujien yhteistoimintana kirjalliseksi, tiedonalan käytänteiden mukaiseksi tekstituotokseksi. Tutkimus osoittaa, kuinka tiedonalan kieltä otetaan haltuun luokkahuoneen materiaalisten resurssien ja vuorovaikutustilanteen osallistujien mahdollistamien resurssien avulla. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa oikea-aikaisen tuen ja kielitietoisten käytänteiden kehittämisessä.