Häpeän ilmentyminen ja muutos psykoterapiassa - tapaustutkimus

Research output: ThesisLicenciate's thesisTheses

Abstract

Tämä tutkimus asettuu osaksi assimilaatiomallia soveltavan tutkimuksen perinnettä. Yhden psykoterapiaprosessin perusteella tapaustutkimuksessa selvennetään, miten häpeä näkyy ilmaisussa ja miten suhde häpeää herättävään kohteeseen voi muuntua psykoterapian aikana. Assimilaatiomallin mukaisesti onnistuneessa psykoterapiassa asiakkaan suhde hänelle alussa ongelmalliseen kokemukseen läpi käy useita eri muutosvaiheita. Yksilöllisten muutosprosessien intensiiviset tapaustutkimukset asettuvat laadullisen psykoterapiatutkimuksen keskiöön selventämällä muutoksen mekanismeja sekä keräämällä tietoa, miten tehokkaiksi todetut interventiot toimivat asiakkaan ja terapeutin välillä kliinisessä tilanteessa. 
Menetelmällisesti tutkimuksessa käytetään kahta laadullisen psykoterapiatutkimuksen menetelmää, assimilaatiomallia sekä dialogista sekvenssianalyysia (Tikkanen, 2015; Leiman & Stiles, 2001). Aineisto koostuu Hannaksi nimetyn asiakkaan vuoden mittaisesta videoidusta ja litteroidusta psykoterapiasta (32 käyntiä), jota aiemmin on tutkittu psykoterapeuttisen vuorovaikutuksen (Hartikainen, 2013) sekä keskeisten tunneteemojen (Keto, 2010) näkökulmista. Tuloksissa on ensimmäisestä istunnosta tehty formulointi häpeän näyttäytymisestä sekä tähän linkittyvä Hannan ilmaisun kehityksen analyysi. Dialogista sekvenssianalyysia on käytetty tunnistamaan, miten häpeä näkyy ilmaisussa. Assimilaatiomallin mukaisesti on jäsennetty Hannan suhteen muuntumista häpeäkokemukseen. Tutkimuksen keskeisen aineiston muodostavat terapian istunnot 7-9, joissa Hanna kuvaa suhdetta häpeää herättävään kohteeseen (isän käyttäytyminen, alkoholismi) ja kuinka tuo suhde selventyy kolmen käynnin aikana assimilaatiotasosta 2 tasoon 4-5. 
Psykoterapian alussa ilmaisun mikroanalyyttisen selventämisen kautta tulee näkyväksi, miten ihminen asemoituu suhteessa ongelmalliseen kokemukseen sekä millaisin ilmaisuin hän näyttää pääasiallisen tapansa toimia selvitäkseen siitä. Toiseksi, Hannan häpeäkertomuksen kautta voimme ymmärtää, miten häpeä on aina häpeää jostakin. Hannan tarina osoittaa, kuinka suhde häpeää herättävään kohteeseen muuntuu käyntien aikana ja millaiseen merkitysverkostoon se hänen elämässään kietoutuu. Se mistä koemme häpeää, on yksilöllistä ja ymmärtääksemme tätä meidän on 'yksinkertaisesti kuunneltava potilasta.' (Freud, 1912)
Original languageFinnish
Supervisors/Advisors
  • Laitila, Aarno, Supervisor, External person
  • Leiman, Mikael, Supervisor, External person
Award date20 May 2020
Publication statusPublished - 2017
MoE publication typeG3 Licentiate thesis

Fields of Science

  • 515 Psychology

Cite this