Häpeän ilmentyminen ja muutos psykoterapiassa – tapaustutkimus

Häpeään ilmiönä liittyvä piiloutuminen tekee sen tieteellisesti uskottavasta näkyväksi tekemisestä ja kuvauksesta haastavaa. Tässä artikkelissa pyritään kuvaamaan Hannan tapaustutkimuksen kautta, miten häpeä ilmentyy ja muuttuu psykoterapiassa. Tämä tehdään käyttäen assimilaatioanalyysiä ja dialogista sekvenssianalyysiä menetelminä osoittamaan, miten häpeä näyttäytyy Hannan ilmaisussa terapian alussa jonain helposti ohitettavana ja vasta psykoterapeuttisen prosessin kautta tulee vaiheittain näkyväksi osa siitä, mikä alussa näyttäytyi näkyväksi tulon uhkana. Eri muutosvaiheiden kuvaus häpeän ilmentymisen ja muuntumisen osalta osoittaa, miten tärkeää on kyetä kuvaamaan ilmiö olennaisissa kehityksellisissä yhteyksissään. Häpeä on aina häpeää jostakin – kohteellista ja suhteessa johonkin. Hannan tarina osoittaa, kuinka suhde häpeää herättävään kohteeseen muuntuu käyntien aikana ja millaiseen merkitysverkostoon se hänen elämässään kietoutuu. Se mistä ihminen kokee häpeää, on yksilöllistä ja ymmärtääksemme tätä meidän on 'yksinkertaisesti kuunneltava potilasta’.