"I felt how wonderful it was to leave my mobile phone and jump into nature." Luonto, maatila ja rakennettu virkistysalue kansainvälisten opiskelijoiden oppimisympäristöinä

Oppimisympäristöt tukevat parhaimmillaan opiskelijoiden oppimista ja opetushenkilökunnan hyvinvointia. Erilaisten oppimisympäristöjen fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden välillä on kuitenkin suurta vaihtelua, ja eri oppimisympäristöillä tunnistetaan hyötyjä ja haasteita. Esimerkiksi verkko-oppimisympäristöjen yhä laajeneva käyttö on lisännyt opintojen joustavuutta, mutta toisaalta myös opiskelijoiden yksinäisyyden ja epävarmuuden kokemuksia. Oppimisympäristöjen monipuolinen ja tarkoituksenmukainen käyttö opetuksen suunnittelussa tuo opetukseen vaihtelua ja lisää kiinnostusta opittavaan asiaan. Etenkin ulko-oppimisympäristöt tuovat uusia kokemuksia ja näkökulmia opittaviin asioihin sekä herättävät positiivisia tunteita, joiden tiedetään edistävän oppimista. Viime vuosikymmeninä yliopistoissa ja korkeakouluissa on kuitenkin kustannussyistä karsittu laajalti retkiä ja kenttäkursseja, vaikka luontoympäristöillä on todettu olevan lukuisia fyysisiä, psyykkisiä ja kognitiivisia hyvinvointivaikutuksia.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten urbaaneista lähtökohdista tulevat kansainväliset yliopisto-opiskelijat kokivat maataloustieteiden alan kesäkurssin ekskursiot neljään erilaiseen ulko-oppimisympäristöön. Ekskursioiden tarkoituksena oli tutustuttaa opiskelijat suomalaiseen luontoon ja kulttuuriin sekä tarjota elämyksiä luokkahuoneen ulkopuolelta. Kokopäiväretket suuntautuivat Nuuksion kansallispuiston metsäalueelle ja luonnonmukaista maataloutta harjoittavalle nautakarjatilalle, ja puolipäiväretkillä vierailtiin Viikin kampusalueen tutkimustilalla ja Suomenlinnan historiallisessa, rakennetussa kulttuuriympäristössä. Ekskursiot sisälsivät ryhmän kanssa kulkemista luontopoluilla, kävelyreiteillä tai rakennetuissa ympäristöissä ja ohjattuja aktiviteetteja, kuten opastuksia, luonnon ja muun kohdeympäristön havainnoimista ja luontolähtöisiä oppimisharjoituksia. Tutkimusaineisto koostui opiskelijoiden ekskursioista kirjoittamista päivittäisten oppimispäiväkirjan osista. Aineisto analysoitiin monimetodisesti, eli laadullisen sisällönanalyysin avulla sekä kvantifioiden erilaisia oppimispäiväkirjasta nousevia teemoja ja tyyppejä. Tekstien osat jaettiin neljään kategoriaan: tapahtumien kuvaukseen, faktaan, oppimiskokemuksiin sekä tunnekuvauksiin. Tunnetekstiksi luokiteltiin kuvaukset erillisistä tunteista ja niiden reflektio. Tunteiden luokitus tehtiin prototyyppiteorian perusteella ja tutkimuksessa käytetään tunnedimensioita tunteiden kuvauksessa.

Tutkimustulosten mukaan positiiviset tunteet vallitsivat selkeästi ekskursioiden aikana, kun taas negatiivisten tunteiden kuvailun määrä oli kokonaisuutena hyvin pieni ja liittyi lähinnä tiettyyn spontaanisti havaittuun teemaan, kuten sateiseen säähän (surullisuus, pelko), hyönteisiin ja käärmeisiin (pelko), lehmän lannan pahaan hajuun (inho) ja mukulakiviteihin (surullisuus). Yleisin tunnedimensio oli ilo/onnellisuus, jota kuvattiin laajalti jokaiselta retkeltä ja lähes kaikista aktiviteeteista. Etenkin metsä- ja maatilaekskursiot herättivät enemmän kuin kaksinkertaisen määrän iloa/onnellisuutta kuvaavaa oppimispäiväkirjatekstiä kuin puolipäiväretket. Sitä vastoin toiseksi yleisintä positiivista tunnedimensiota, kiinnostusta/innostusta, ilmaistiin suunnilleen saman verran jokaiselta ekskursiolta. Ainoastaan Suomenlinnan retki kirvoitti muita retkiä hivenen runsaampaan kiinnostuneisuuden reflektioon, joka johtui oppaan kiinnostavista tarinoista Suomenlinnan historiasta ja spontaaneista havainnoista liittyen luontoelämyksiin. Luontokokemuksiin liittyviä voimakkaita lumoutumisen (awe) ja uppoutumisen (absorption) tunteita koettiin lähinnä metsäekskursiolla erilaisten ohjattujen aktiviteettien yhteydessä.

Posterissa esittelemme havainnollisesti kuvien avulla tarkemmin 1) millaisia tunteita ekskursiot ja niiden aktiviteetit herättivät ja 2) millaisia spontaaneja havaintoja ja niihin liittyviä tunteita opiskelijat kokivat ekskursioiden aikana. Lopuksi pohdimme ekskursiokohteidemme merkitystä oppimisympäristöinä, erilaisten ohjattujen aktiviteettien ja spontaanien havaintojen yhteyttä ja merkityksiä erilaisiin tunnedimensioihin opetussuunnittelun näkökulmasta sekä ekskursioiden tärkeyttä luontosuhteen synnyttämisessä ja vahvistamisessa etenkin kansainvälisten urbaanien opiskelijoiden näkökulmasta.