Abstract
Vaikka eri psykoterapiasuuntaukset pyrkivät kaikki yhteisenä tavoitteenaan potilaan itsehavainnoinnin muutokseen, on itseanalyysiä pidetty yhtenä psykoanalyysille erityisenä tavoitteena. Itseanalyyttisen työn avulla psykoanalyyttinen prosessi voi jatkua terapian päättymisen jälkeen. Huolimatta tästä keskeisyydestä läpi eri psykoanalyyttisten koulukuntien, itseanalyyttistä funktiota ei tematisoida tutkimuksissa suoraan ja empiirinen näyttö siitä on niukkaa. Tässä tutkimuksessa yritämme näyttää empiirisesti, miten itsehavainnointi edellytyksenä itseanalyyttiselle funktiolle voi kehittyä. Teemme tämän käyttäen Dialogista sekvenssianalyysiä paljon tutkitun Amalia X:n tuntien 152-156 sekvenssin avulla, minkä kautta pyrimme näyttämään, miten Amalia asemoituu uudella tapaa ongelmalliseen häpeäkokemukseen, paljastumisen tunteeseen ja haavoittuvuuteen. Tarkastelun fokuksessa ovat Amalian unikokemukset ja Amalian suhde psykoanalyytikkoonsa.
| Original language | Finnish |
|---|---|
| Journal | Psykoterapia : Therapeia-säätiön jäsenlehti |
| Volume | 39 |
| Issue number | 3 |
| Pages (from-to) | 196-216 |
| Number of pages | 21 |
| ISSN | 0359-601X |
| Publication status | Published - 2020 |
| MoE publication type | A1 Journal article-refereed |
Fields of Science
- 515 Psychology