Kirjanpainajatuhojen (Ips typographus L.) seuranta ja mallinnus – varautuminen moninkertaistuviin häiriöihin

Ilmastonmuutoksen voimistumisen tuoma kuumuus ja kuivuus suosivat havupuiden päävihollisia – kaarnakuoriaisia. Tästä syystä täytyy kehittää täsmällisen ja ajantasaisen tiedon hankintaa kaarnakuoriaisten joukkoesiintymistä ja puustotuhoista, yhdistettyinä kasvupaikan alttiuteen, voimakkaisiin tuuliin ja kumuloituvaan ilmastoriskiin. Kaarnakuoriaistuhot kytkeytyvät lähes aina abioottisiin häiriöihin. Lisäksi ne vaikuttavat metsän toimintaan (Kosunen 2020). Tutkimuksemme päätavoitteina oli 1) kehittää droonipohjaisen kaukokartoituksen seuranta- ja arviointimenetelmä kuusikkotuhoille ja 2) tuottaa avoimeen dataan ja maastoaineistoihin perustuva karkean luokan kirjanpainajatuhojen riskimalli ennustamisen tarpeisiin. Ruokolahden tutkimusalueet (74 ja 55 ha) syntyivät vuoden 2010 voimakkaiden myrskyjen ja perättäisten lämpimien kesien seurauksena, mikä käynnisti kirjanpainajan (Ips typographus L.) joukkoesiintymän nousun epideemiselle tasolle. Menetelmien kehittämiseksi kolonisaation puusto-oireet, oireilevista ja kuolleista kuusista koostuvien tuholaikkujen vuosittaiset muutokset, ja hyperspektriaineiston kokoaminen toteutettiin 2014–2020. Lisäksi keräsimme aineistoja metsikkötason muuttujista, maaperästä ja ilmastoparametreista. Koealojen kuusien runko- ja latvusoireet arvioitiin visuaalisesti ja luokiteltiin neljään luokkaan maastoreferenssin tuottamiseksi (Blomqvist ym. 2018). Hyperspektriaineistoa tuottava kuvauskalusto oli kiinnitettynä drooniin. Kuvaukset tehtiin aina elokuun puolivälin jälkeen, jolloin kevään ja keskikesän sukupolvien iskeytymistä aiheutuvat oireet näkyivät jo selkeämmin (Näsi ym. 2018). Riskimallia varten otettiin avoimia VMI-monilähdeaineistoja ja tuotettiin digitaalinen korkeusmalli. Riskimalli tehtiin koealueelle luodulla 16 x 16 m hilaruudukolla. Hyperspektriaineistossa esiintyneen spektrin muutoksen avulla voitiin kuusien terveydentila luokitella kolmeen luokkaan ja tuottaa tuhoa kuvaavia karttoja. Droonien käyttö kaarnakuoriaistuhojen seuranta- ja kartoitustehtävissä osoittautui lupaavaksi menetelmäksi, jolla on suuri merkitys tulevissa käytännön sovellutuksissa alhaisen kustannustason ja joustavan kuvausaikataulun vuoksi. Riskimallissa tuhoa selittivät rinteen ilmansuunta, puuston ikä, keskiläpimitta ja kuusen ja männyn tilavuus. VMI –monilähdeaineisto toimii parhaiten laajemmilla alueilla suurien keskivirheiden takia, mutta se kuitenkin tuotti kohtuullisen riskimallin koealueellemme. Edelleen kehitettävien riskimallien ja –karttojen avulla torjuntatoimet ja metsänhoidolliset toimenpiteet voidaan tehdä riittävän ajoissa, jotta häiriöihin varautumisen avulla metsien terveys ja puuston tuotto voidaan ylläpitää kestävällä tasolla.