Kokeellinen keskustelunanalyysi

Keskustelunanalyysi on osoittanut vahvuutensa ihmisten luonnollisissa tilanteissa tapahtuvan kasvokkaisen vuorovaikutuksen erittelemisessä. Viime vuosina monet keskustelunanalyysin piirissä toimivat tutkijat ovat kuitenkin ryhtyneet soveltamaan tutkimuksissaan kokeellista menetelmää. Tämä artikkeli esittelee tähän mennessä tehtyjä ja parhaillaan tekeillä olevia tutkimuksia, joissa keskustelunanalyysia ja kokeellista menetelmää on yhdistetty toisiinsa. Yksi tapa tehdä tämä on rakentaa tutkimusasetelmia, joissa ääni- ja videotallennettua vuorovaikutusaineistoa käytetään kokeiden ärsykkeinä. Näissä lähestymistavoissa keskustelunanalyyttisen tutkimustiedon rooli on ennemmin teoreettinen kuin metodinen: siitä voidaan johtaa hypoteeseja empiiriselle tutkimukselle sekä apuvälineitä empiiristen havaintojen tulkitsemiseen. Toisaalta kokeellista keskustelunanalyysia voidaan toteuttaa siten, että vuorovaikutusaineistoa tuotetaan kokeellisesti – joko luonnollisissa tilanteissa, esimerkiksi rikkomiskokeiden avulla, tai laboratoriossa, jolloin vuorovaikutuksen ominaispiirteisiin yleensä pyritään vaikuttamaan erilaisin tehtävänannoin. Näissä tutkimuksissa keskustelunanalyyttista tutkimustietoa voidaan hyödyntää ei vain teoreettisesti, vaan myös metodisesti, esimerkiksi vuorovaikutusilmiöiden luokittelussa. Artikkeli korostaa kokeellisen keskustelunanalyysin mahdollisuuksia toimia siltana sosiaalisten käytänteiden tutkimuksen ja muiden tieteenalojen piiristä nousevien, vuorovaikutusta koskevien kysymysten välillä.

Conversation analysis (CA) has proven itself in the study of everyday face-to-face interaction in natural situations. However, recently many CA researchers have begun to apply the experimental method, combining it with the CA approach. This article introduces studies which have used and are using this combination. One way to do this is to construct research designs in which audio and video recordings of interaction are used as stimuli for research subjects. In these approaches the role of CA is more theoretical than methodological: it can be used to derive hypotheses for empirical research and tools to interpret it. On the other hand, experimental CA can take the form of producing data about interaction via the experimental method – either in natural situations, using so-called breaching experiments, or in the laboratory, wherein certain assignments are often used to influence the specifics of the subjects’ interaction. In these studies, CA can be employed not only theoretically but methodologically, e.g. to classify interaction phenomena. We emphasize the possibilities for experimental CA to build bridges between the research of social practices and interaction research in other disciplines.