Abstract
Paikallisessa työnjaossa pelastusvaiheen jälkeen käynnistyi uhrien välittö-mien tukitoimien tarve. Niiden koordinointi on lakisääteisesti kuntaorgani-saation johtovastuulla. Tukipalvelujen järjestämistä varten kunta tarvitsi vi-rallista tapahtumatietoa, jotta se voisi käsittää tehtävän mittakaavan. Tukipal-velujen kiireellisyyttä ja merkitystä lisäsivät kuolonuhrit. Valtakunnallisen suunnittelun puuttuminen merkitsi sitä, että paikalliset viranomaiset käynnis-tivät omaisviestinnän prosessit ilman ohjeistusta ja vailla riittäviä resursseja.
Kuormittavassa tehtävässä kriisiorganisaation toimintakykyä tuki voima-kas johtamispanos, jossa yhdistyi symbolinen ja instrumentaalinen johtami-nen sekä kriisiorganisaation jäsenten jaksamisesta huolehtiminen. Työpari-työskentely tarjosi mahdollisuuden ammatilliseen vertaistukeen kriisityön ai-kana. Yllätysten ja epäjärjestyksen olosuhteissa asioiden ennakoitavuutta li-säsi tunnettujen ratkaisujen soveltaminen uudessa kontekstissa.
Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa valtio ja kunnat yhdessä kol-mannen sektorin kanssa kantavat vastuun kansalaisten hyvinvoinnista huo-lehtimisesta, arjessa ja kriisitilanteissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kriisin kohdanneen kunnan roolia ja tehtäviä Jokelan 7.11.2007 ja Kauhajoen 23.9 2008 joukkomurhien yhteydessä. Koulusurmat nähdään yhteisökrii-seinä, joiden seuraukset heijastuvat voimakkaasti paikallisyhteisöön. Yhteisö-kriisien johtovastuu kuuluu paikallisille turvallisuusviranomaisille kunnalli-sen itsehallinnon periaatteiden mukaisesti. Kuntahallinto on tässä viranomai-syhteistyössä poikkeavassa asemassa, koska sillä on vain harvoin aiempaa ko-kemusta kriisin vaatimuksiin vastaamisesta.
Tutkimusasetelmassa kiinnostus kohdistuu siihen, minkälaisen työtehtävän laajamittainen ja vakava kriisi aiheuttaa tapahtumapaikan turvallistoimijoi-den keskuudessa. Organisaatiotutkimuksen ja erityisesti kriisiviestinnän alaan kuuluvassa tutkimuksessa keskitytään ratkaisuihin kriisin akuutin vai-heen eli ensimmäisten tuntien ja vuorokausien aikana. Tarkastelussa suunna-taan huomio sisäiseen kriisiviestintään moniviranomaistyön mahdollistajana.
Tutkimusaineisto muodostuu pääasiassa Tuusulan ja Kauhajoen kaupun-kien kriisiorganisaatioon kuuluneiden haastatteluista. Lisäksi on haastateltu kolmannen sektorin edustajia. Teoreettisena kehyksenä on organisaatiovies-tinnän ja kriisitutkimuksen teorioita, erityisesti ajatus viestinnän erilaisista tehtävistä organisaatiossa, kriisin kompleksisuudesta ja kriisiresilienssistä. Aineisto valottaa myös viestinnän ja johtamisen läheistä suhdetta kriisitilan-teessa.
Tuloksena saatiin neljä teoreettista käsitettä: kriisin kertautuva komplek-sisuus, olosuhteiden dominanssi, kriisiorganisaation vahvistamisen elemen-tit ja kriisiorganisaatioiden verkosto. Koulusurmissa kompleksisuus kertau-tui, sillä kriisin lisäksi johtosuhteiden ja työnjaon epäselvyydet tuottivat yllä-tyksiä ja vaativat kriisiorganisaatiolta sopeutumista. Toimintaa määrittivät kulloisenkin kriisitilanteen erityiset olosuhteet. Yhteisökriisissä viranhaltijat olivat myös tragedian kohdanneen yhteisön jäseniä, jolloin työ ja yksityiset menetykset sekoittuivat. Lisäksi median luoma viestintäpaine aikataulutti kriisiorganisaation työtä voimakkaasti.
Kompleksisuuteen kuuluva hallitsemattomuus johtui pääasiassa siitä, että asioiden ennakoitavuus katosi. Viestinnän merkitys yhteisöjen luomisessa to-teutui jo hälytyksen yhteydessä, sillä ilman virallista hälytystä kunta jäi hel-posti viranomaisviestinnän ja -yhteistyön ulkopuolelle. Viestintäongelmien ketjuuntuminen aiheutti ongelmien kumuloitumisen. Viranomaisviestinnän puutteessa kriisiorganisaatio joutui käynnistämään toimintansa epävirallisen tiedon varassa, jota yhteistyöongelmien vuoksi oli vaikea vahvistaa. Epäviral-liseen tietoon perustuva päätöksenteko sisälsi riskejä ja haittasi ulkoista krii-siviestintää ja median kanssa tehtävää yhteistyötä.Paikallista selviytymiskykyä tuki kriisiorganisaatioiden verkosto, jossa kai-killa toimenpiteillä oli oma paikkansa ja organisaationsa. Evakuointikeskus sekä tukikeskukset kriisin välittömille ja välillisille uhreille jäsensivät tukipal-velujen kokonaisuutta. Lisäksi osoitettiin paikat ja tilaisuudet yhteisöllisen su-run tukemiseksi sekä työtilat median edustajille. Kriisiorganisaatioiden ver-kostoa yhdisti tukitoimenpiteitä koordinoiva johtoelin. Sen sisäisen kriisivies-tinnän järjestelyillä mahdollistettiin jatkuva päätöksenteko akuutin kriisin ai-kana.
Avainsanat: yhteisökriisi, sisäinen kriisiviestintä, kriisiresilienssi, kriisin kompleksisuus, koulusurmat, kriisijohtaminen, viestintäperusteinen organi-saatio, traumaattisten kriisien psykososiaalinen tuki, turvallisuustoimijoiden yhteistyö, varautuminen
Kuormittavassa tehtävässä kriisiorganisaation toimintakykyä tuki voima-kas johtamispanos, jossa yhdistyi symbolinen ja instrumentaalinen johtami-nen sekä kriisiorganisaation jäsenten jaksamisesta huolehtiminen. Työpari-työskentely tarjosi mahdollisuuden ammatilliseen vertaistukeen kriisityön ai-kana. Yllätysten ja epäjärjestyksen olosuhteissa asioiden ennakoitavuutta li-säsi tunnettujen ratkaisujen soveltaminen uudessa kontekstissa.
Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa valtio ja kunnat yhdessä kol-mannen sektorin kanssa kantavat vastuun kansalaisten hyvinvoinnista huo-lehtimisesta, arjessa ja kriisitilanteissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kriisin kohdanneen kunnan roolia ja tehtäviä Jokelan 7.11.2007 ja Kauhajoen 23.9 2008 joukkomurhien yhteydessä. Koulusurmat nähdään yhteisökrii-seinä, joiden seuraukset heijastuvat voimakkaasti paikallisyhteisöön. Yhteisö-kriisien johtovastuu kuuluu paikallisille turvallisuusviranomaisille kunnalli-sen itsehallinnon periaatteiden mukaisesti. Kuntahallinto on tässä viranomai-syhteistyössä poikkeavassa asemassa, koska sillä on vain harvoin aiempaa ko-kemusta kriisin vaatimuksiin vastaamisesta.
Tutkimusasetelmassa kiinnostus kohdistuu siihen, minkälaisen työtehtävän laajamittainen ja vakava kriisi aiheuttaa tapahtumapaikan turvallistoimijoi-den keskuudessa. Organisaatiotutkimuksen ja erityisesti kriisiviestinnän alaan kuuluvassa tutkimuksessa keskitytään ratkaisuihin kriisin akuutin vai-heen eli ensimmäisten tuntien ja vuorokausien aikana. Tarkastelussa suunna-taan huomio sisäiseen kriisiviestintään moniviranomaistyön mahdollistajana.
Tutkimusaineisto muodostuu pääasiassa Tuusulan ja Kauhajoen kaupun-kien kriisiorganisaatioon kuuluneiden haastatteluista. Lisäksi on haastateltu kolmannen sektorin edustajia. Teoreettisena kehyksenä on organisaatiovies-tinnän ja kriisitutkimuksen teorioita, erityisesti ajatus viestinnän erilaisista tehtävistä organisaatiossa, kriisin kompleksisuudesta ja kriisiresilienssistä. Aineisto valottaa myös viestinnän ja johtamisen läheistä suhdetta kriisitilan-teessa.
Tuloksena saatiin neljä teoreettista käsitettä: kriisin kertautuva komplek-sisuus, olosuhteiden dominanssi, kriisiorganisaation vahvistamisen elemen-tit ja kriisiorganisaatioiden verkosto. Koulusurmissa kompleksisuus kertau-tui, sillä kriisin lisäksi johtosuhteiden ja työnjaon epäselvyydet tuottivat yllä-tyksiä ja vaativat kriisiorganisaatiolta sopeutumista. Toimintaa määrittivät kulloisenkin kriisitilanteen erityiset olosuhteet. Yhteisökriisissä viranhaltijat olivat myös tragedian kohdanneen yhteisön jäseniä, jolloin työ ja yksityiset menetykset sekoittuivat. Lisäksi median luoma viestintäpaine aikataulutti kriisiorganisaation työtä voimakkaasti.
Kompleksisuuteen kuuluva hallitsemattomuus johtui pääasiassa siitä, että asioiden ennakoitavuus katosi. Viestinnän merkitys yhteisöjen luomisessa to-teutui jo hälytyksen yhteydessä, sillä ilman virallista hälytystä kunta jäi hel-posti viranomaisviestinnän ja -yhteistyön ulkopuolelle. Viestintäongelmien ketjuuntuminen aiheutti ongelmien kumuloitumisen. Viranomaisviestinnän puutteessa kriisiorganisaatio joutui käynnistämään toimintansa epävirallisen tiedon varassa, jota yhteistyöongelmien vuoksi oli vaikea vahvistaa. Epäviral-liseen tietoon perustuva päätöksenteko sisälsi riskejä ja haittasi ulkoista krii-siviestintää ja median kanssa tehtävää yhteistyötä.Paikallista selviytymiskykyä tuki kriisiorganisaatioiden verkosto, jossa kai-killa toimenpiteillä oli oma paikkansa ja organisaationsa. Evakuointikeskus sekä tukikeskukset kriisin välittömille ja välillisille uhreille jäsensivät tukipal-velujen kokonaisuutta. Lisäksi osoitettiin paikat ja tilaisuudet yhteisöllisen su-run tukemiseksi sekä työtilat median edustajille. Kriisiorganisaatioiden ver-kostoa yhdisti tukitoimenpiteitä koordinoiva johtoelin. Sen sisäisen kriisivies-tinnän järjestelyillä mahdollistettiin jatkuva päätöksenteko akuutin kriisin ai-kana.
Avainsanat: yhteisökriisi, sisäinen kriisiviestintä, kriisiresilienssi, kriisin kompleksisuus, koulusurmat, kriisijohtaminen, viestintäperusteinen organi-saatio, traumaattisten kriisien psykososiaalinen tuki, turvallisuustoimijoiden yhteistyö, varautuminen
| Original language | Finnish |
|---|---|
| Awarding Institution |
|
| Supervisors/Advisors |
|
| Award date | 9 Mar 2018 |
| Place of Publication | Helsinki |
| Publisher | |
| Print ISBNs | 978-951-51-3293-2 |
| Electronic ISBNs | 978-951-51-3294-9 |
| Publication status | Published - 9 Mar 2018 |
| MoE publication type | G4 Doctoral dissertation (monograph) |
Fields of Science
- 518 Media and communications