Abstract
Artikkelissa tarkastellaan kehitystä kohti koulutuspoliittiseksi paradoksiksi nimettyä tilannetta, jossa entistä useammalla päiväkodissa työskentelevällä on sosiaali- ja terveysalan koulutus, vaikka varhaiskasvatus on osa koulutusjärjestelmää. Artikkelissa kuvataan päiväkotien henkilöstörakenteen muotoutumista ja siihen vaikuttaneita tekijöitä 1970-luvulta 2010-luvulle keskittyen lastentarhanopettajan tehtävissä työskenteleviin. Muutoksen vaiheita tarkastellaan säädösten, dokumenttien ja muun kirjallisen materiaalin valossa. Tarkastelun kehikkona on sosiaali- ja opetushallinnon sekä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välinen jännitteinen suhde varhaiskasvatusjärjestelmän eri vaiheissa. Henkilöstön kokoonpanoa ja koulutustarvetta koskevassa päätöksenteossa ovat korostuneet sosiaalihallinnon näkökulma ja etujärjestöjen intressit. Johtuen toimialan aikaisemmasta sijainnista sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa lastentarhanopettajien koulutustarvetta ei selvitetty samaan tapaan kuin muiden opettajaryhmien, ja koulutusmäärät yliopistoissa ovat olleet pitkään liian pienet. Samanaikainen sosiaalialan AMK-koulutusten voimakas laajeneminen vauhditti epäsuhdan syntymistä. Artikkelissa pohditaan myös valtakunnallisten kehittämishankkeiden yhteyttä päiväkotien henkilöstörakenteeseen.
Original language | Finnish |
---|---|
Journal | Kasvatus & Aika |
Volume | 11 |
Issue number | 3 |
Pages (from-to) | 4-20 |
Number of pages | 17 |
ISSN | 1797-2299 |
Publication status | Published - 29 Sep 2017 |
MoE publication type | A1 Journal article-refereed |
Fields of Science
- 516 Educational sciences