Abstract
Tutkimuksessa on selvitetty lokakuussa 1931 tapahtunutta Suomen luopumista
kultakannasta. Tavoitteena on ollut selvittää, mikä ajoi Suomen Pankin siihen tilanteeseen, että oli tehtävä talouspoliittisen ajattelun vastainen toimenpide ja luovuttava kiinteästä valuuttakurssista.
Tutkimuskohteen valinnan tekee kiinnostavaksi valuuttapoliittisten ratkaisujen kokonaistaloudellinen merkitys. Niillä pyritään vaikuttamaan yleisten kansantaloudellisten päämäärien saavuttamiseen. Kultakannan aikana koko talouspolitiikka näytti alistetun valuuttakurssille ja sen kulta-arvon säilyttämiselle. Kun markka irrotettiin kullasta, samalla myös aktiivisen valuuttapolitiikan tarve lisääntyi. Samanaikaisesti suoritettiin myös valuutan devalvointi, jonka ansiosta talous kääntyi vähitellen nousuun ja lamakauden pohja ohitettiin.
Aikaisemmassa tutkimuksessa perusteena valitulle valuuttapolitiikalle, kultakannasta luopumiselle, on esitetty lähinnä vientiteollisuuden vaikeuksia. Kuitenkin selvityksessä käy selkeästi ilmi, että liikepankkien vaikea tilanne (mm. valtavat luottotappiot ja luottokriisi) ajoi viime kädessä tilanteen siihen, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Keskuspankin valuuttatilanne ajautui tilanteeseen, jossa se kykeni tyydyttämään enää oman ja valtion valuuttatarpeen. Liikepankkien suuret erääntyvät luotot oli kuitenkin hoidettava kansainvälisen luottamuksen säilyttämiseksi.
Tärkeimpinä lähteinä ovat olleet Valtionarkistossa sailytettavät Juho Kusti Paasikiven muistiinpanot kyseisiltä vuosilta, jolloin hän itse toimi Kansallis-
Osake-Pankin pääjohtajana ja oli merkittävä talouspoliittinen vaikuttaja. Hänen päiväkirjoistaan on noussut esiin monia, aikaisemmasta tutkimuksesta puuttuvia, näkökohtia valuuttakurssiratkaisuun.
kultakannasta. Tavoitteena on ollut selvittää, mikä ajoi Suomen Pankin siihen tilanteeseen, että oli tehtävä talouspoliittisen ajattelun vastainen toimenpide ja luovuttava kiinteästä valuuttakurssista.
Tutkimuskohteen valinnan tekee kiinnostavaksi valuuttapoliittisten ratkaisujen kokonaistaloudellinen merkitys. Niillä pyritään vaikuttamaan yleisten kansantaloudellisten päämäärien saavuttamiseen. Kultakannan aikana koko talouspolitiikka näytti alistetun valuuttakurssille ja sen kulta-arvon säilyttämiselle. Kun markka irrotettiin kullasta, samalla myös aktiivisen valuuttapolitiikan tarve lisääntyi. Samanaikaisesti suoritettiin myös valuutan devalvointi, jonka ansiosta talous kääntyi vähitellen nousuun ja lamakauden pohja ohitettiin.
Aikaisemmassa tutkimuksessa perusteena valitulle valuuttapolitiikalle, kultakannasta luopumiselle, on esitetty lähinnä vientiteollisuuden vaikeuksia. Kuitenkin selvityksessä käy selkeästi ilmi, että liikepankkien vaikea tilanne (mm. valtavat luottotappiot ja luottokriisi) ajoi viime kädessä tilanteen siihen, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Keskuspankin valuuttatilanne ajautui tilanteeseen, jossa se kykeni tyydyttämään enää oman ja valtion valuuttatarpeen. Liikepankkien suuret erääntyvät luotot oli kuitenkin hoidettava kansainvälisen luottamuksen säilyttämiseksi.
Tärkeimpinä lähteinä ovat olleet Valtionarkistossa sailytettavät Juho Kusti Paasikiven muistiinpanot kyseisiltä vuosilta, jolloin hän itse toimi Kansallis-
Osake-Pankin pääjohtajana ja oli merkittävä talouspoliittinen vaikuttaja. Hänen päiväkirjoistaan on noussut esiin monia, aikaisemmasta tutkimuksesta puuttuvia, näkökohtia valuuttakurssiratkaisuun.
| Original language | Finnish |
|---|---|
| Place of Publication | Helsinki |
| Publisher | Suomen Pankki |
| Number of pages | 61 |
| ISBN (Print) | 951-686-343-4 |
| Publication status | Published - 1992 |
| MoE publication type | D4 Published development or research report or study |
Fields of Science
- 5202 Economic and Social History