Leikki-, laulu- ja rallatussanat: mitä, mistä, missä ja miksi?

Artikkelissa tarkastellaan suomen laulu- leikki- ja rallatussanoja (esim.
riu rau, lal, enten tenten). Artikkeli tutkii näiden sanojen alkuperää ja
käyttöä ja pohtii niiden asemaa kielessä. Laulu-, leikki- ja rallatussanat
ovat nimensä mukaisesti esimerkiksi lauluissa ja loruissa esiintyviä,
monesti kertaluonteisia, vähämerkityksisiä sanoja, jotka kuitenkin ovat
äänneasunsa puolesta tunnistettavissa suomen sanoiksi ja saattavat olla
konventionaalisiakin. Vaikka laulu-, leikki- ja rallatussanat vaikuttavat
satunnaisilta kielenaineksilta, myös niiden etymologiaa voidaan tarkastella: osa syntyy lainaamalla vieraasta kielestä kuulonvaraisesti, osa syntyy loruilevalla muokkaamisella omankielisistä sanoista, osa on johtamattomia. Laulu-, leikki- ja rallatussanoissa nousee oleelliseksi sanan muoto, äänneasun kantama vaikutelma ja rytmisyys. Näitä sanoja käytetään monesti kielen poeettisen funktion motivoimana äänneleikittelyyn ja toisaalta esimerkiksi tehtävissä, joissa tarvitaan rytmitystä, kuten lasten leikinaloitusluvuissa ja aikuisten työlauluissa, sekä esimerkiksi täydentämään lorujen ja laulujen metristä rakennetta. Artikkelissa kuvaillaan näiden sanojen asemaa muiden sanojen joukossa, tarkastellaan sanojen erilaisia käyttötapoja, arvioidaan laulu-, leikki- ja rallatussanoissa ilmenevää merkitystä ja pohditaan sitä, mikä on näiden sanojen asema kielen systeemissä.