"Meitä on uhattu vainota ja tahdotaan hävittää kenties sukupuuttoon": viittomakielisen yhteisön keskustelut kuurojen välistä avioliitoista ja avioliittolaista kuuromykkäinlehdissä vuosina 1896-1930

Vuonna 1929 Suomessa säädettiin rotuhygieniasta vaikutteita saanut avioliittolaki, joka kielsi syntymäkuurojen väliset avioliitot. Lakivalmistelut herättivät vastustusta viittomakielisessä yhteisössä, jossa kuurojen väliset avioliitot olivat yleistyneet jo 1800-luvun loppupuolelta alkaen. Tässä artikkelissa tarkastelemme sekä kuurojen välisten avioliittojen yleisyyttä että yhteisön asennoitumista kuurojen välisiin avioliittoihin oralismin ja rotuhygienian värittämällä aikakaudella. Lisäksi kysymme, miten oralismi ja rotuhygienia näkyivät avioliittolakia vastustavissa argumenteissa. Tutkimus on monitieteinen sisältäen vammaistutkimuksen, Deaf Studies -tutkimusalan ja historiantutkimuksen näkökulmia. Aineistoina toimivat yhteisön julkaisut vuosilta 1896–1930. Analyysimenetelmänä käytämme aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla kuvailemme yhteisön senaikaisia käsityksiä kuurojen avioitumisesta ja avioliittolaista. Viittomakielisessä yhteisössä kuurojen väliset avioliitot koettiin normina ja jopa oletuksena. Suunnitteilla ollut avioliittolaki herätti voimakasta vastustusta viittomakielisessä yhteisössä, koska lain koettiin rajoittavan kuurojen itsemääräämisoikeutta valita kumppaninsa. Argumentteina avioliittolakia vastaan yhteisö käytti yhteiskuntakelpoisuuttaan ja sitä, että kuurot saavat kuulevia lapsia.