Mobile (1969/2018); [nelikanavasovitus näyttelytilaan]

Mikko Ojanen; Osmo  Lindeman

Mobile (1969/2018); [nelikanavasovitus näyttelytilaan]

Mikko Ojanen, Osmo Lindeman (Composer)

Research output: Non-textual form › Performance › Art in coproduction › peer-review

Abstract

Mobile on Lindemanin ensimmäinen elektronimusiikkiteos. Lindeman sävelsi teoksen kansainväliseen Valo ja Liike 2 -näyttelyyn, joka oli esillä Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä 10.5.–8.6.1969. Näyttelyluettelossa teosta taustoitetaan seuraavasti:
"Sävellys on rakennettu puhtaasti elektronisista äänistä. Ne on taltioitu erilaisista äänigeneraattoreista, joista yksi on varustettu elektronisin muistiyksiköin. Saatu sävelmateriaali on muokattu uudelleen 'sekoittaen' sekä erilaisia suodattimia ja kaikulaitteita käyttäen lopulliseen muotoonsa."

Eino Ruutsalo käytti teosta Tämäkö on teddy-karhun maailma? -kollaasielokuvansa musiikkina. Samasta äänimateriaalista Lindeman työsti myöhemmin lyhyemmän teoksen Kinetic Forms (1969). Vuonna 1975 Lindeman toteaa Jarmo Sermilän haastattelemana teoksesta seuraavasti:
"Se täyttää paikkansa erittäin hyvin siinä näyttelyssä – erittäin hyvin. Mutta yksittäisenä teoksena esitettynä, niin kuin sitä yhden kerran esitettiin, jonka jälkeen mä lyhensin sen puoleen ja – se on vieläkin liian pitkä – se ei pysy pystyssä."

Elektronimusiikin esitysympäristö olikin Lindemanille tärkeä ja toistuvan pohdinnan aihe. Vuonna 1974 hän vastaa Musiikkikellari-ohjelman haastattelijan Leena Paalasen kysymykseen ihanteellisesta elektronimusiikin kuuntelutilanteesta seuraavaa:
"Kotona hyvien äänentoistolaitteiden avulla. Tai sitten jokin sellainen vapaa tila, jossa kuulijaa ei pakoteta tuijottamaan jotain tyhjää esiintymislavaa niin kuin esimerkiksi konserttisalissa, vaan sellainen, jossa voi muuten saada hyvän tilavaikutelman, esimerkiksi jokin näyttely, jossa voi kävellä ja yleensä tilanne, joka on vähemmän juhlallinen. Konserttitilanne on nimittäin elektronimusiikille turhan kankea."

Mobile kuullaan Orionin aulassa ennen varsinaisen konserttiosuuden alkua. Orionissa Lindemanin puolituntinen ääninauha on sovitettu nelikanava-asetelmaan. Tilaan levittyvästä teoksesta nautiskellessa voi tutustua siihen liittyviin historiallisiin dokumentteihin.

Osmo Lindeman oli suomalainen säveltäjä ja musiikkipedagogi. Lindeman opiskeli sävellystä Sibelius Akatemiassa Nils-Eric Fougstedtin ja Münchenissä Carl Orffin johdolla. Vuonna 1968 Lindeman hylkäsi perinteisin orkesterimusiikki-ilmaisun ja siirtyi täysin elektronisen musiikin pariin. Elektronista musiikkia Lindeman opiskeli Puolassa ja Yhdysvalloissa. Täysin uusi aluevaltaus elektronimusiikki ei Lindemanille kuitenkaan 1960-luvun lopussa ollut. Jo 1950-luvun lopulla hän oli käyttänyt nauhatekniikoin muokattuja ääniä ja musiikkia useissa elokuvamusiikkiteoksissaan, joista tunnetuimpia ovat hänen Komisario Palmu -elokuviin säveltämänsä teokset.

Original language	Finnish
Place of Publication	Helsinki
Publisher	UHMRL: University of Helsinki Music Research Laboratory and Electronic Music Studio
Publication status	Published - 17 Nov 2018
MoE publication type	F2 Public partial realisation of a work of art
Event	Perspectives '18: sähkömusiikkia HYYssä: Helsingin yliopiston elektronimusiikkistudion konsertti - Elokuvateatteri Orion, Helsinki, Finland Duration: 17 Nov 2018 → … https://blogs.helsinki.fi/taiteidentutkimus/events/perspectives-18-sahkomusiikkia-hyyssa-konsertti-orionissa-17-11-2018/

Fields of Science

6131 Theatre, dance, music, other performing arts

Cite this

@misc{cbcbb7de368b436b962f0d84ead7f4fb,

title = "Mobile (1969/2018); [nelikanavasovitus n{\"a}yttelytilaan]",

abstract = "Mobile on Lindemanin ensimm{\"a}inen elektronimusiikkiteos. Lindeman s{\"a}velsi teoksen kansainv{\"a}liseen Valo ja Liike 2 -n{\"a}yttelyyn, joka oli esill{\"a} Amos Andersonin taidemuseossa Helsingiss{\"a} 10.5.–8.6.1969. N{\"a}yttelyluettelossa teosta taustoitetaan seuraavasti: {"}S{\"a}vellys on rakennettu puhtaasti elektronisista {\"a}{\"a}nist{\"a}. Ne on taltioitu erilaisista {\"a}{\"a}nigeneraattoreista, joista yksi on varustettu elektronisin muistiyksik{\"o}in. Saatu s{\"a}velmateriaali on muokattu uudelleen 'sekoittaen' sek{\"a} erilaisia suodattimia ja kaikulaitteita k{\"a}ytt{\"a}en lopulliseen muotoonsa.{"}Eino Ruutsalo k{\"a}ytti teosta T{\"a}m{\"a}k{\"o} on teddy-karhun maailma? -kollaasielokuvansa musiikkina. Samasta {\"a}{\"a}nimateriaalista Lindeman ty{\"o}sti my{\"o}hemmin lyhyemm{\"a}n teoksen Kinetic Forms (1969). Vuonna 1975 Lindeman toteaa Jarmo Sermil{\"a}n haastattelemana teoksesta seuraavasti: {"}Se t{\"a}ytt{\"a}{\"a} paikkansa eritt{\"a}in hyvin siin{\"a} n{\"a}yttelyss{\"a} – eritt{\"a}in hyvin. Mutta yksitt{\"a}isen{\"a} teoksena esitettyn{\"a}, niin kuin sit{\"a} yhden kerran esitettiin, jonka j{\"a}lkeen m{\"a} lyhensin sen puoleen ja – se on viel{\"a}kin liian pitk{\"a} – se ei pysy pystyss{\"a}.{"}Elektronimusiikin esitysymp{\"a}rist{\"o} olikin Lindemanille t{\"a}rke{\"a} ja toistuvan pohdinnan aihe. Vuonna 1974 h{\"a}n vastaa Musiikkikellari-ohjelman haastattelijan Leena Paalasen kysymykseen ihanteellisesta elektronimusiikin kuuntelutilanteesta seuraavaa: {"}Kotona hyvien {\"a}{\"a}nentoistolaitteiden avulla. Tai sitten jokin sellainen vapaa tila, jossa kuulijaa ei pakoteta tuijottamaan jotain tyhj{\"a}{\"a} esiintymislavaa niin kuin esimerkiksi konserttisalissa, vaan sellainen, jossa voi muuten saada hyv{\"a}n tilavaikutelman, esimerkiksi jokin n{\"a}yttely, jossa voi k{\"a}vell{\"a} ja yleens{\"a} tilanne, joka on v{\"a}hemm{\"a}n juhlallinen. Konserttitilanne on nimitt{\"a}in elektronimusiikille turhan kankea.{"}Mobile kuullaan Orionin aulassa ennen varsinaisen konserttiosuuden alkua. Orionissa Lindemanin puolituntinen {\"a}{\"a}ninauha on sovitettu nelikanava-asetelmaan. Tilaan levittyv{\"a}st{\"a} teoksesta nautiskellessa voi tutustua siihen liittyviin historiallisiin dokumentteihin. Osmo Lindeman oli suomalainen s{\"a}velt{\"a}j{\"a} ja musiikkipedagogi. Lindeman opiskeli s{\"a}vellyst{\"a} Sibelius Akatemiassa Nils-Eric Fougstedtin ja M{\"u}ncheniss{\"a} Carl Orffin johdolla. Vuonna 1968 Lindeman hylk{\"a}si perinteisin orkesterimusiikki-ilmaisun ja siirtyi t{\"a}ysin elektronisen musiikin pariin. Elektronista musiikkia Lindeman opiskeli Puolassa ja Yhdysvalloissa. T{\"a}ysin uusi aluevaltaus elektronimusiikki ei Lindemanille kuitenkaan 1960-luvun lopussa ollut. Jo 1950-luvun lopulla h{\"a}n oli k{\"a}ytt{\"a}nyt nauhatekniikoin muokattuja {\"a}{\"a}ni{\"a} ja musiikkia useissa elokuvamusiikkiteoksissaan, joista tunnetuimpia ovat h{\"a}nen Komisario Palmu -elokuviin s{\"a}velt{\"a}m{\"a}ns{\"a} teokset.",

keywords = "6131 Teatteri, tanssi, musiikki, muut esitt{\"a}v{\"a}t taiteet",

author = "Mikko Ojanen and Osmo Lindeman",

year = "2018",

month = nov,

day = "17",

language = "suomi",

publisher = "UHMRL: University of Helsinki Music Research Laboratory and Electronic Music Studio",

address = "Suomi",

note = "Perspectives '18: s{\"a}hk{\"o}musiikkia HYYss{\"a} : Helsingin yliopiston elektronimusiikkistudion konsertti ; Conference date: 17-11-2018",

url = "https://blogs.helsinki.fi/taiteidentutkimus/events/perspectives-18-sahkomusiikkia-hyyssa-konsertti-orionissa-17-11-2018/",

}

TY - ADVS

T1 - Mobile (1969/2018); [nelikanavasovitus näyttelytilaan]

AU - Ojanen, Mikko

A2 - Lindeman, Osmo

PY - 2018/11/17

Y1 - 2018/11/17

N2 - Mobile on Lindemanin ensimmäinen elektronimusiikkiteos. Lindeman sävelsi teoksen kansainväliseen Valo ja Liike 2 -näyttelyyn, joka oli esillä Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä 10.5.–8.6.1969. Näyttelyluettelossa teosta taustoitetaan seuraavasti: "Sävellys on rakennettu puhtaasti elektronisista äänistä. Ne on taltioitu erilaisista äänigeneraattoreista, joista yksi on varustettu elektronisin muistiyksiköin. Saatu sävelmateriaali on muokattu uudelleen 'sekoittaen' sekä erilaisia suodattimia ja kaikulaitteita käyttäen lopulliseen muotoonsa."Eino Ruutsalo käytti teosta Tämäkö on teddy-karhun maailma? -kollaasielokuvansa musiikkina. Samasta äänimateriaalista Lindeman työsti myöhemmin lyhyemmän teoksen Kinetic Forms (1969). Vuonna 1975 Lindeman toteaa Jarmo Sermilän haastattelemana teoksesta seuraavasti: "Se täyttää paikkansa erittäin hyvin siinä näyttelyssä – erittäin hyvin. Mutta yksittäisenä teoksena esitettynä, niin kuin sitä yhden kerran esitettiin, jonka jälkeen mä lyhensin sen puoleen ja – se on vieläkin liian pitkä – se ei pysy pystyssä."Elektronimusiikin esitysympäristö olikin Lindemanille tärkeä ja toistuvan pohdinnan aihe. Vuonna 1974 hän vastaa Musiikkikellari-ohjelman haastattelijan Leena Paalasen kysymykseen ihanteellisesta elektronimusiikin kuuntelutilanteesta seuraavaa: "Kotona hyvien äänentoistolaitteiden avulla. Tai sitten jokin sellainen vapaa tila, jossa kuulijaa ei pakoteta tuijottamaan jotain tyhjää esiintymislavaa niin kuin esimerkiksi konserttisalissa, vaan sellainen, jossa voi muuten saada hyvän tilavaikutelman, esimerkiksi jokin näyttely, jossa voi kävellä ja yleensä tilanne, joka on vähemmän juhlallinen. Konserttitilanne on nimittäin elektronimusiikille turhan kankea."Mobile kuullaan Orionin aulassa ennen varsinaisen konserttiosuuden alkua. Orionissa Lindemanin puolituntinen ääninauha on sovitettu nelikanava-asetelmaan. Tilaan levittyvästä teoksesta nautiskellessa voi tutustua siihen liittyviin historiallisiin dokumentteihin. Osmo Lindeman oli suomalainen säveltäjä ja musiikkipedagogi. Lindeman opiskeli sävellystä Sibelius Akatemiassa Nils-Eric Fougstedtin ja Münchenissä Carl Orffin johdolla. Vuonna 1968 Lindeman hylkäsi perinteisin orkesterimusiikki-ilmaisun ja siirtyi täysin elektronisen musiikin pariin. Elektronista musiikkia Lindeman opiskeli Puolassa ja Yhdysvalloissa. Täysin uusi aluevaltaus elektronimusiikki ei Lindemanille kuitenkaan 1960-luvun lopussa ollut. Jo 1950-luvun lopulla hän oli käyttänyt nauhatekniikoin muokattuja ääniä ja musiikkia useissa elokuvamusiikkiteoksissaan, joista tunnetuimpia ovat hänen Komisario Palmu -elokuviin säveltämänsä teokset.

AB - Mobile on Lindemanin ensimmäinen elektronimusiikkiteos. Lindeman sävelsi teoksen kansainväliseen Valo ja Liike 2 -näyttelyyn, joka oli esillä Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä 10.5.–8.6.1969. Näyttelyluettelossa teosta taustoitetaan seuraavasti: "Sävellys on rakennettu puhtaasti elektronisista äänistä. Ne on taltioitu erilaisista äänigeneraattoreista, joista yksi on varustettu elektronisin muistiyksiköin. Saatu sävelmateriaali on muokattu uudelleen 'sekoittaen' sekä erilaisia suodattimia ja kaikulaitteita käyttäen lopulliseen muotoonsa."Eino Ruutsalo käytti teosta Tämäkö on teddy-karhun maailma? -kollaasielokuvansa musiikkina. Samasta äänimateriaalista Lindeman työsti myöhemmin lyhyemmän teoksen Kinetic Forms (1969). Vuonna 1975 Lindeman toteaa Jarmo Sermilän haastattelemana teoksesta seuraavasti: "Se täyttää paikkansa erittäin hyvin siinä näyttelyssä – erittäin hyvin. Mutta yksittäisenä teoksena esitettynä, niin kuin sitä yhden kerran esitettiin, jonka jälkeen mä lyhensin sen puoleen ja – se on vieläkin liian pitkä – se ei pysy pystyssä."Elektronimusiikin esitysympäristö olikin Lindemanille tärkeä ja toistuvan pohdinnan aihe. Vuonna 1974 hän vastaa Musiikkikellari-ohjelman haastattelijan Leena Paalasen kysymykseen ihanteellisesta elektronimusiikin kuuntelutilanteesta seuraavaa: "Kotona hyvien äänentoistolaitteiden avulla. Tai sitten jokin sellainen vapaa tila, jossa kuulijaa ei pakoteta tuijottamaan jotain tyhjää esiintymislavaa niin kuin esimerkiksi konserttisalissa, vaan sellainen, jossa voi muuten saada hyvän tilavaikutelman, esimerkiksi jokin näyttely, jossa voi kävellä ja yleensä tilanne, joka on vähemmän juhlallinen. Konserttitilanne on nimittäin elektronimusiikille turhan kankea."Mobile kuullaan Orionin aulassa ennen varsinaisen konserttiosuuden alkua. Orionissa Lindemanin puolituntinen ääninauha on sovitettu nelikanava-asetelmaan. Tilaan levittyvästä teoksesta nautiskellessa voi tutustua siihen liittyviin historiallisiin dokumentteihin. Osmo Lindeman oli suomalainen säveltäjä ja musiikkipedagogi. Lindeman opiskeli sävellystä Sibelius Akatemiassa Nils-Eric Fougstedtin ja Münchenissä Carl Orffin johdolla. Vuonna 1968 Lindeman hylkäsi perinteisin orkesterimusiikki-ilmaisun ja siirtyi täysin elektronisen musiikin pariin. Elektronista musiikkia Lindeman opiskeli Puolassa ja Yhdysvalloissa. Täysin uusi aluevaltaus elektronimusiikki ei Lindemanille kuitenkaan 1960-luvun lopussa ollut. Jo 1950-luvun lopulla hän oli käyttänyt nauhatekniikoin muokattuja ääniä ja musiikkia useissa elokuvamusiikkiteoksissaan, joista tunnetuimpia ovat hänen Komisario Palmu -elokuviin säveltämänsä teokset.

KW - 6131 Teatteri, tanssi, musiikki, muut esittävät taiteet

M3 - Esitys

PB - UHMRL: University of Helsinki Music Research Laboratory and Electronic Music Studio

CY - Helsinki

T2 - Perspectives '18: sähkömusiikkia HYYssä

Y2 - 17 November 2018

ER -

Mobile (1969/2018); [nelikanavasovitus näyttelytilaan]

Abstract

Fields of Science

Other files and links

FinEARS: Finnish ElectroAcoustic Research Sources

University of Helsinki Music Research Laboratory

Cite this

Mobile (1969/2018); [nelikanavasovitus näyttelytilaan]

Abstract

Fields of Science

Other files and links

Projects

FinEARS: Finnish ElectroAcoustic Research Sources

Equipment

University of Helsinki Music Research Laboratory

Cite this