Musiikki ja kerronnan tasot Kirill Serebrennikovin elokuvassa Kesä

Translated title of the contribution: Music and Levels of Narration in Kirill Serebrennikov's Leto

Research output: Contribution to journalArticleScientificpeer-review

Abstract

Russian director Kirill Serebrennikov’s Leto is a film about the rise of the underground rock scene into the mainstream in early 1980s Soviet Union. The film is based on a true story and the lives of two rock legends Majk Naumenko (1955–1991) and Viktor Tsoi (1962–1990), even though it also contains plenty of highly fictitious elements. The music track features Russian and Western rock songs of the era both as original performances as well as cover versions, additionally there are also excerpts of original score. Leto won the best soundtrack award in Cannes in 2018, but it received mixed reviews in Russia.

This article analyses the use of music in Leto through formalist close reading and structural analysis. The analysis relies heavily on film music narratology and in particular on Claudia Gorbman’s (1987), Rick Altman’s (1987), and Guido Heldt’s (2013) definitions of diegeticity, non-diegeticity, supradiegeticity, and extrafictivity. The research question concerns how is Soviet era rock used as film music in Leto, and how does this use relate to the rock music conventions in Soviet cinema.

In the musical strategy of Leto, there arises a juxtaposition between domestic and foreign music, as well as live and recorded, and original and re-interpreted music. Furthermore, there is a structure and logic in the way the different types of music relate to the levels of narration throughout the film. The narrative level that the music is anchored to has an effect on the interpretation of individual scenes and events as realistic or unrealistic. This also anchors the film in different film genres or traditions: a more realistic, diegetic music performance is connected with traditional biopic dramas, whereas the unrealistic, supradiegetic musical performances are more closely connected with the tradition of Hollywood musicals.
Original languageFinnish
JournalLähikuva
Volume32
Issue number2
Pages (from-to)8-26
Number of pages19
ISSN2343-399X
DOIs
Publication statusPublished - 1 Jul 2019
MoE publication typeA1 Journal article-refereed

Cite this

@article{6e822b1d45f94d1ab4be3b3a06dd0c58,
title = "Musiikki ja kerronnan tasot Kirill Serebrennikovin elokuvassa Kes{\"a}",
abstract = "Ven{\"a}l{\"a}isen ohjaajan Kirill Serebrennikovin elokuva Kes{\"a} (Leto, Ven{\"a}j{\"a} 2018) on tositapahtumiin perustuva, mutta silti voimakkaan fiktiivinen kuvaus Neuvostoliiton underground-rockin noususta valtavirtaan 1980-luvun alkupuolella, p{\"a}{\"a}henkil{\"o}in{\"a} kaksi neuvostorockin tosiel{\"a}m{\"a}n suurnime{\"a} Majk Naumenko (1955–1991) ja Viktor Tsoi (1962–1990). Elokuvassa kuullaan luonnollisesti paljon musiikkia: ven{\"a}l{\"a}isi{\"a} ja l{\"a}nsimaisia 1980-luvun alun rock-hittej{\"a} sek{\"a} alkuper{\"a}isin{\"a} ett{\"a} uusina tulkintoina, mutta my{\"o}s elokuvaa varten s{\"a}velletty{\"a} originaalimusiikkia. Kes{\"a} voitti parhaan soundtrackin palkinnon Cannesissa 2018, mutta sai Ven{\"a}j{\"a}ll{\"a} ristiriitaisen vastaanoton.Artikkelissa keskityt{\"a}{\"a}n tarkastelemaan Kes{\"a}n musiikink{\"a}ytt{\"o}{\"a} formalistisen l{\"a}hiluvun ja rakenneanalyysin keinoin. Tarkastelun keski{\"o}ss{\"a} on erityisesti elokuvamusiikin narratologia ja Claudia Gorbmanin (1987), Rick Altmanin (1987) ja Guido Heldtin (2013) m{\"a}{\"a}ritelm{\"a}t diegeettisyydest{\"a}, ei-diegeettisyydest{\"a}, supradiegeettisyydest{\"a} sek{\"a} ekstrafiktiivisyydest{\"a}. Tutkimuskysymyksen{\"a} on se, miten Kes{\"a}-elokuva k{\"a}ytt{\"a}{\"a} neuvostoajan rockia elokuvamusiikkina ja miten t{\"a}m{\"a} musiikink{\"a}ytt{\"o} ankkuroituu neuvostoelokuvien rock-musiikkikonventioihin.Kes{\"a}n musiikkistrategiassa muodostuu selke{\"a} vastakkainasettelu kotimaisen ja ulkomaisen, el{\"a}v{\"a}n ja nauhoitetun, sek{\"a} alkuper{\"a}isen ja uudelleentulkitun musiikin v{\"a}lille. Eri musiikkityylien ja kerronnan tasojen v{\"a}lille muodostuu elokuvassa tietynlainen s{\"a}{\"a}nn{\"o}nmukaisuus ja teht{\"a}v{\"a}njako. Se milt{\"a} kerronnan tasolta musiikin katsotaan milloinkin tulevan vaikuttaa vahvasti siihen, miten realistisena mink{\"a}kin kohtauksen voi lukea, ja t{\"a}m{\"a} puolestaan sitoo elokuvan eri genreperinteisiin: realistisempi, diegeettinen musiikkiesitys ankkuroi elokuvan el{\"a}m{\"a}kertaelokuvien genreen, kun taas t{\"a}ysin ep{\"a}realistiset, supradiegeettiset musiikkiesitykset viittaavat enemm{\"a}n musikaaliperinteeseen.",
author = "Ira {\"O}sterberg",
year = "2019",
month = "7",
day = "1",
doi = "10.23994/lk.83447",
language = "suomi",
volume = "32",
pages = "8--26",
journal = "L{\"a}hikuva",
issn = "2343-399X",
publisher = "L{\"a}hikuva-yhdistys ry",
number = "2",

}

Musiikki ja kerronnan tasot Kirill Serebrennikovin elokuvassa Kesä. / Österberg, Ira.

In: Lähikuva, Vol. 32, No. 2, 01.07.2019, p. 8-26.

Research output: Contribution to journalArticleScientificpeer-review

TY - JOUR

T1 - Musiikki ja kerronnan tasot Kirill Serebrennikovin elokuvassa Kesä

AU - Österberg, Ira

PY - 2019/7/1

Y1 - 2019/7/1

N2 - Venäläisen ohjaajan Kirill Serebrennikovin elokuva Kesä (Leto, Venäjä 2018) on tositapahtumiin perustuva, mutta silti voimakkaan fiktiivinen kuvaus Neuvostoliiton underground-rockin noususta valtavirtaan 1980-luvun alkupuolella, päähenkilöinä kaksi neuvostorockin tosielämän suurnimeä Majk Naumenko (1955–1991) ja Viktor Tsoi (1962–1990). Elokuvassa kuullaan luonnollisesti paljon musiikkia: venäläisiä ja länsimaisia 1980-luvun alun rock-hittejä sekä alkuperäisinä että uusina tulkintoina, mutta myös elokuvaa varten sävellettyä originaalimusiikkia. Kesä voitti parhaan soundtrackin palkinnon Cannesissa 2018, mutta sai Venäjällä ristiriitaisen vastaanoton.Artikkelissa keskitytään tarkastelemaan Kesän musiikinkäyttöä formalistisen lähiluvun ja rakenneanalyysin keinoin. Tarkastelun keskiössä on erityisesti elokuvamusiikin narratologia ja Claudia Gorbmanin (1987), Rick Altmanin (1987) ja Guido Heldtin (2013) määritelmät diegeettisyydestä, ei-diegeettisyydestä, supradiegeettisyydestä sekä ekstrafiktiivisyydestä. Tutkimuskysymyksenä on se, miten Kesä-elokuva käyttää neuvostoajan rockia elokuvamusiikkina ja miten tämä musiikinkäyttö ankkuroituu neuvostoelokuvien rock-musiikkikonventioihin.Kesän musiikkistrategiassa muodostuu selkeä vastakkainasettelu kotimaisen ja ulkomaisen, elävän ja nauhoitetun, sekä alkuperäisen ja uudelleentulkitun musiikin välille. Eri musiikkityylien ja kerronnan tasojen välille muodostuu elokuvassa tietynlainen säännönmukaisuus ja tehtävänjako. Se miltä kerronnan tasolta musiikin katsotaan milloinkin tulevan vaikuttaa vahvasti siihen, miten realistisena minkäkin kohtauksen voi lukea, ja tämä puolestaan sitoo elokuvan eri genreperinteisiin: realistisempi, diegeettinen musiikkiesitys ankkuroi elokuvan elämäkertaelokuvien genreen, kun taas täysin epärealistiset, supradiegeettiset musiikkiesitykset viittaavat enemmän musikaaliperinteeseen.

AB - Venäläisen ohjaajan Kirill Serebrennikovin elokuva Kesä (Leto, Venäjä 2018) on tositapahtumiin perustuva, mutta silti voimakkaan fiktiivinen kuvaus Neuvostoliiton underground-rockin noususta valtavirtaan 1980-luvun alkupuolella, päähenkilöinä kaksi neuvostorockin tosielämän suurnimeä Majk Naumenko (1955–1991) ja Viktor Tsoi (1962–1990). Elokuvassa kuullaan luonnollisesti paljon musiikkia: venäläisiä ja länsimaisia 1980-luvun alun rock-hittejä sekä alkuperäisinä että uusina tulkintoina, mutta myös elokuvaa varten sävellettyä originaalimusiikkia. Kesä voitti parhaan soundtrackin palkinnon Cannesissa 2018, mutta sai Venäjällä ristiriitaisen vastaanoton.Artikkelissa keskitytään tarkastelemaan Kesän musiikinkäyttöä formalistisen lähiluvun ja rakenneanalyysin keinoin. Tarkastelun keskiössä on erityisesti elokuvamusiikin narratologia ja Claudia Gorbmanin (1987), Rick Altmanin (1987) ja Guido Heldtin (2013) määritelmät diegeettisyydestä, ei-diegeettisyydestä, supradiegeettisyydestä sekä ekstrafiktiivisyydestä. Tutkimuskysymyksenä on se, miten Kesä-elokuva käyttää neuvostoajan rockia elokuvamusiikkina ja miten tämä musiikinkäyttö ankkuroituu neuvostoelokuvien rock-musiikkikonventioihin.Kesän musiikkistrategiassa muodostuu selkeä vastakkainasettelu kotimaisen ja ulkomaisen, elävän ja nauhoitetun, sekä alkuperäisen ja uudelleentulkitun musiikin välille. Eri musiikkityylien ja kerronnan tasojen välille muodostuu elokuvassa tietynlainen säännönmukaisuus ja tehtävänjako. Se miltä kerronnan tasolta musiikin katsotaan milloinkin tulevan vaikuttaa vahvasti siihen, miten realistisena minkäkin kohtauksen voi lukea, ja tämä puolestaan sitoo elokuvan eri genreperinteisiin: realistisempi, diegeettinen musiikkiesitys ankkuroi elokuvan elämäkertaelokuvien genreen, kun taas täysin epärealistiset, supradiegeettiset musiikkiesitykset viittaavat enemmän musikaaliperinteeseen.

U2 - 10.23994/lk.83447

DO - 10.23994/lk.83447

M3 - Artikkeli

VL - 32

SP - 8

EP - 26

JO - Lähikuva

JF - Lähikuva

SN - 2343-399X

IS - 2

ER -