Abstract
Tässä tutkielmassa tarkastellaan ympäristöpolitiikan mahdollisuuksia kivihiilen varantokaupan näkökulmasta. Hiilimarkkinoiden ympäristöpolitiikkaa vaikeuttavat erityisesti hiilivuoto ja vapaamatkustaminen. Alan tutkimuskirjallisuuteen perustuen tutkielmassa lähdetään liikkeelle oletuksesta, että vain osa valtioista on valmiina sitoutumaan ympäristöhaittojen minimoimiseen. Jos vain osa maista harjoittaa ympäristöpolitiikkaa, markkinoilla syntyy hiilivuotoa. Jos maiden yhteenliittymä (koalitio) yrittää alentaa hiilenkulutustaan, markkinahinta laskee, minkä johdosta muut maat kuluttavat enemmän. Samoin jos yhteenliittymä alentaa hiilen tarjontaa, hinta nousee ja inframarginaalisia varantoja tulee kannattavaksi, mikä lisää muiden maiden tarjontaa. Näin ollen koalition optimaalinen vaihtoehto on vääristää markkinahintaa ja pyrkiä minimoimaan ympäristöhaittoja. Tässä tutkimuksessa osoitetaan, että sallimalla varantokauppa voidaan estää hiilivuodon esiintymistä ja koalitio voi saavuttaa sosiaalioptimin.
Tutkielmassa kehitetään malli, jonka avulla voidaan määrittää optimaalista ympäristöpolitiikkaa. Käymällä kauppaa hyödyntämättömillä varannoilla, koalitio pystyy tekemään muiden maiden tarjontafunktioista paikallisesti joustamattomia (locally inelastic), mikä estää hiilivuotoa. Lisäksi vetämällä pois markkinoilta osan niistä varannoista koalitio voi nostaa hintaa ja implementoida sosiaalisen optimin (first best).
Tuloksina saadaan, että tasapainossa kaikkien maiden yhteenlaskettu hyöty maksimoituu, rajahyöty on sama kaikille ja hinta sisältää ympäristöhaittojen kustannukset. Näin ollen todetaan, että koalition kannattaa keskittyä varantojen ostamiseen ja tarjontapuolen politiikkaan, mikä ilman varantokauppaa olisi ollut epätehokasta. Lopuksi mallia täydennetään esittämällä mahdollinen tapa mitata kivihiilen käytöstä syntyviä hyötyjä ja haittoja, kivihiilen louhintakustannuksia ja teknologian kehityksen vaikutuksia sosiaalioptimiin.
Tutkielmassa kehitetään malli, jonka avulla voidaan määrittää optimaalista ympäristöpolitiikkaa. Käymällä kauppaa hyödyntämättömillä varannoilla, koalitio pystyy tekemään muiden maiden tarjontafunktioista paikallisesti joustamattomia (locally inelastic), mikä estää hiilivuotoa. Lisäksi vetämällä pois markkinoilta osan niistä varannoista koalitio voi nostaa hintaa ja implementoida sosiaalisen optimin (first best).
Tuloksina saadaan, että tasapainossa kaikkien maiden yhteenlaskettu hyöty maksimoituu, rajahyöty on sama kaikille ja hinta sisältää ympäristöhaittojen kustannukset. Näin ollen todetaan, että koalition kannattaa keskittyä varantojen ostamiseen ja tarjontapuolen politiikkaan, mikä ilman varantokauppaa olisi ollut epätehokasta. Lopuksi mallia täydennetään esittämällä mahdollinen tapa mitata kivihiilen käytöstä syntyviä hyötyjä ja haittoja, kivihiilen louhintakustannuksia ja teknologian kehityksen vaikutuksia sosiaalioptimiin.
Original language | Finnish |
---|---|
Place of Publication | Helsinki |
Publisher | |
Publication status | Published - 2014 |
Externally published | Yes |
MoE publication type | G2 Master's thesis, polytechnic Master's thesis |
Fields of Science
- 511 Economics