Nordic homicide report: Homicide in Denmark, Finland, Iceland, Norway and Sweden, 2007–2016

Katsaus kuvaa henkirikollisuuden rakennetta ja kehitystä Suomessa, Islannissa, Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa vuosina 2007–2016 vertailukelpoisen lähdeaineiston pohjalta. Kyseessä on NSfK:n rahoittaman “Nordic Homicide from Past to Present” -hankkeen osaraportti.

Päätulokset:
- Henkirikollisuuden tason suhteen Pohjoismaat jakautuvat kolmeen ryhmään. Rikollisuustaso Suomessa on maaryhmän korkein, 30 % Ruotsin ja Tanskan tasoa korkeampi. Islannissa ja Norjassa rikollisuustaso on puolestaan 30 % Ruotsin ja Tanskan tasoa matalampi. Maailman mittakaavassa kaikkien alueen maiden, myös Suomen, henkirikollisuuden taso on kuitenkin erittäin matala.
- Islannissa, Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa henkirikollisuus keskittyy suurimpiin kaupunkeihin, korkeimmat rikollisuustasot löytyvät suurkaupunkien lähiöistä. Tilanne on sama kuin muualla Länsi-Euroopassa. Suomessa tilanne on toinen. Väkivaltaisimmat alueet löytyvät Itä- ja Pohjois-Suomen maalaiskunnista ja pikkukaupungeista. Suomen suurimpien metropolialueiden, pääkaupunkiseudun, Tampereen seudun ja Turun seudun, henkirikollisuus ei tasoltaan eroa muun Pohjolan metropoleista.
- Kaikissa Pohjoismaissa työelämän ulkopuolella olevat työikäiset päihteiden väärinkäyttäjät muodostavat huomattavasti väestöosuuttaan suuremman osuuden sekä henkirikosten tekijöistä että uhreista.
- Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa maahanmuuttajat muodostavat 25–40 % henkirikoksiin syyllistyvistä, Suomessa ja Islannissa osuus on 10 %. Ero selittyy osin maahanmuuttajien suuremmalla väestöosuudella Skandinavian maissa, ei kuitenkaan kokonaan. Kaikissa Pohjoismaissa maahanmuuttajien henkirikollisuustaso on kantaväestöä korkeampi, mutta ero on suurempi Skandinavian maissa kuin Suomessa ja Islannissa.
- Alkoholilla ja alkoholin nautintatilanteilla on keskeinen asema Suomen, Islannin ja Ruotsin henkirikollisuudessa. Tanskassa merkitys on vähäisempi ja Norjassa täysin olematon. Ero heijastuu rikosten ajalliseen (vuotuiseen, viikoittaiseen ja vuorokautiseen) jakautumiseen. Se näkyy myös siinä, että miesuhrien suhteellinen määrä on Suomessa, Islannissa ja Ruotsissa suurempi ja lähisuhdeväkivaltaan liittyvien henkirikosten suhteellinen määrä pienempi kuin Norjassa ja Tanskassa.
- Ampuma-aseilla tehtävien henkirikosten määrä ja piirteet ovat Ruotsissa poikkeukselliset muihin Pohjoismaihin verrattuna. Ampuma-asehenkirikollisuuden taso on Ruotsissa nykyisin Pohjoismaiden korkein, tilanne on huonontunut viime vuosina nopeasti. Rikokset keskittyvät Tukholman, Göteborgin ja Malmön muutamiin lähiöihin ja liittyvät järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan. Lähes 70 % kaikista Ruotsin ampuma-asehenkirikoksista tehdään mainituissa kolmessa kaupungissa, joiden henkirikoksista ne muodostavat 40–50 %.
- Henkirikosten selvitysaste on Pohjoismaissa erittäin korkea. Suomessa, Islannissa, Norjassa ja Tanskassa henkirikoksista on viime vuosina selvitetty 97–100 %, Ruotsissa 83 %. Rikoksiin syyllistyneet saadaan selville ja myös tuomitaan. Rangaistuskäytäntö on varsin yhdenmukainen. Kontrollipolitiikka vaikuttaisi toimivan ja luultavasti myötävaikuttaa alueen maiden henkirikollisuustason mataluuteen.