Nuorten tulevaisuuskertomukset ja refleksiivinen oppiminen

Talouskriisit, sodan ja terrorismin uhkat sekä ilmastonmuutos kuuluvat 1990-luvun lopulla syntyneiden nuorten välittömään ja median ja koulun välittämään elämismaailmaan. Globaalin sukupolven tietoisuus rakentuu sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti riskiyhteiskunnissa (Beck 1992; Beck & Beck-Gernsheim, 2009). Artikkelissa tarkastellaan, millaisista asioista nuoret kirjoittavat tulevaisuutta koskevissa kertomuksissaan ja mitä heidän esiin tuomansa asiat tarkoittavat kouluopetuksen kannalta. Empiirinen aineisto on kerätty 15–19-vuotiailta nuorilta eläytymismenetelmällä (A. Eskola, 1983). Tulosten mukaan nuoret kirjoittavat enemmän kriiseistä ja ongelmista kuin toiveikkaista asioista. Individualismin, rasismin, konfliktien ja ympäristöongelmien maailma on nuorille helpommin kuviteltavissa kuin maailma ilman näitä ongelmia. Toivon nuoret löytävät omasta, yhteisöllisestä, toisia ihmisiä ja luontoa kunnioittavasta sukupolvestaan. Nuoret tietävät paljon maailmasta, mutta asioiden välisten yhteyksien luominen on vaikeaa. Nuoret pitävät tärkeänä maailman muuttamista yhdenvertaisemmaksi, mutta eivät aina näytä itse olevan valmiita toimintaan. Koulun rooli on huomioida nuorten elämismaailma tekemällä koulutiedosta sillä tavoin merkityksellistä, että se tukee refleksiivistä oppimista.