Oppilaiden spontaanin kommunikaation muutokset koira-avusteisessa erityisluokassa: Tapaustutkimus eräässä pääkaupunkiseudun koulussa

Tässä tutkimuksessa tarkoitukseni oli selvittää muuttuuko oppilaiden spontaani kommunikaatio kasvatus- ja kuntoutuskoiran läsnäollessa. Kommunikaatiossa ilmenevät haasteet ovat yksi autismin kirjon pääpiirteistä ja nämä haasteet ilmenevät yksilöillä jo varhain lapsuusiässä. Kommunikaation haasteet ulottuvat myös spontaanin kommunikaation osa-alueelle; pahimmillaan yksilöltä puuttuu kokonaan kyky spontaaniin kommunikaatioon. Eläimen läsnäolo vaikuttaa usein positiivisesti yksilöön, jolla on todettu jokin autismin kirjon oireyhtymä. Eläimen läsnäollessa kommunikaatio ja sosiaaliset taidot voivat parantua sekä koulu- että kotiolosuhteissa. Myös erilaisissa kliinisissä tutkimuksissa ja terapiaolosuhteissa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että koiran läsnäolo lisää vuorovaikutusta ensin koiran ja sen jälkeen muiden ihmisten kanssa.

Tutkimukseni on kvalitatiivinen pro gradu -tutkielma, jossa kohderyhmäni oli kuuden eri-ikäisen oppilaan luokka. Neljällä oppilaalla oli todettu jokin autismin kirjon oireyhtymä ja kahdella oppilaalla autismin kirjoon liittyviä piirteitä. Luokassa työskenteli kasvatus- ja kuntoutuskoira. Pro gradu -tutkielmaani varten kuvasin luokassa videoaineistoa neljänä päivänä, jolloin koira oli paikalla ja neljänä päivänä, jolloin koira ei ollut paikalla. Kirjoitin aineistosta litteraatit, joista etsin oppilaiden tekemiä verbaaleja kommunikaatioaloitteita. Niiden pohjalta tein sisällönanalyysin ja lopuksi laskin aineistosta, kuinka paljon kommunikaatioaloitteita esiintyy määrittelemissäni kategorioissa, alaluokissa ja yläluokissa. Tarkastelin aloitteiden määrää, niiden suuntaamista ja kommunikatiivisten toimintojen jakautumista Wetherbyn ja Prizantin (1993) määrittelemien kriteerien mukaisesti. Tarkastelin ensin
koko luokkaa, mutta lopuksi myös jokaista oppilasta yksilöllisesti.

Tulokset osoittivat, että koiran läsnäolo oppitunnilla lisäsi oppilaiden spontaania kommunikaatiota; spontaani kommunikaatio lähes kaksinkertaistui. Kun koira ei ollut paikalla, suuntautui spontaani kommunikaatio useimmiten avustajiin. Koiran läsnäollessa tehtiin enemmän kommunikaatioaloitteita koko luokalle. Koiran läsnäolo selkeästi vaikutti suurimpaan osaan luokan oppilaista. Tulokset osoittivat, että koiran ollessa läsnä ainakin neljän oppilaan spontaanin kommunikaation määrä kasvoi.
Spontaanin kommunikaation aste parani vähintään kolmen oppilaan kohdalla. Vain yhden oppilaan spontaania kommunikaatiota koiran läsnäolo ei vaikuttanut tukevan tämän aineiston perusteella.

Tuloksista selvisi myös, että kommunikatiiviset toiminnot jakautuivat eri tavalla koiran läsnäolosta riippuen. Sekä koiran läsnä- että poissaolotilanteessa jaettua tarkkaavaisuutta esiintyi eniten, mutta sosiaalisen vuorovaikutuksen määrä kasvoi merkittävästi koiran ollessa läsnä. Sosiaalista vuorovaikutusta ei esiintynyt lähes ollenkaan silloin, kun koira ei ollut paikalla. Käyttäytymisen säätelyä esiintyi suurin piirtein yhtä paljon molemmissa tilanteissa, mutta koiran poissaollessa esiintyi enemmän aloitteita, jotka liittyvät toimintaa tai esinettä kohtaan protestointi -alaluokkaan. Jaetun tarkkaavaisuuden suhteen esiintyi myös eroja: koiran ollessa paikalla esiintyi enemmän aloitteita, jotka liittyivät toiminnan kommentoiminen -alaluokkaan ja koiran poissaollessa esiintyi enemmän aloitteita, jotka liittyivät mielihyvän tai tunteiden jakaminen -alaluokkaan. Mielihyvän ja tunteiden jakaminen -
alaluokan osuus kasvoi, koska kieltäytymisen kategoriaan ja negatiivisen kiinnostuksen ilmaisun kategoriaan liittyviä aloitteita tehtiin enemmän.