Osaamisen kehittymisen arviointi perusopetuksen historian ja yhteiskuntaopin oppiaineissa

Historia ja yhteiskuntaoppi kulkivat vuosikymmeniä yhtenä oppiainenimikkeenä, kunnes tiedonalat erotettiin toisistaan. Tämä tapahtui perusopetuksessa vuoden 2001 tuntijakoasetuksessa. Oppiaineiden erottamisen perusteena oli tarve nostaa yhteiskuntaoppi historian ”apuaineen” asemasta omaksi oppiaineeksi, jolloin opetus voisi aiempaa selvemmin keskittyä muun muassa aiemmin vähälle käsittelylle jääneeseen taloustietoon. Taustalla vaikutti kuitenkin vielä oleellisempi tekijä, nimittäin oppiaineiden luonteen muuttuminen kouluopetuksessa. Historia oli pitkään keskittynyt identiteettikasvatukseen välittämällä oppilaille tietyn sisältökaanonin, mutta 1990-luvun lopulla oppiaineen painotusta muutettiin historiallisen ajattelun opettamiseen. Vastaava muutos tapahtui myös yhteiskuntaopissa. Yhteiskunnan instituutioihin sekä kansalaisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin perehdyttämisen rinnalle nostettiin yhteiskunnallisen ajattelun opettaminen. Kun historian ja yhteiskuntaopin opetus vastedes perustui niiden taustatieteistä johdettaviin omaleimaisiin tiedonalarakenteisiin, oppiaineiden opiskelu nähtiin perustelluksi erottaa toisistaan.

Oppiaineiden luonteen muuttuminen tarkoitti muutosta myös niiden arvioinnissa. Jos aiemmin oppilas pystyi osoittamaan hyvän osaamisensa staattiseen tiedonkäsitykseen perustuvan muistitiedon avulla, jatkossa häneltä edellytettiin dynaamisia tiedon prosessointitaitoja. Tiedonalojen opetuksessa tapahtunut muutos merkitsi sitä, että osaaminen alettiin nähdä kumuloituvana. Kärjistäen sanottuna aiemmin oppilas saattoi osoittaa jonkin sisällön hyvää osaamista vaikka sitä edeltävät sisällöt olivat häneltä unohtuneet. Vastedes historian ja yhteiskuntaopin osaaminen rakentui aiemmin omaksutuille tiedoille ja taidoille. Tämän vuoksi opettajien oli kyettävä arvioimaan oppilaiden osaamisen kehittymistä.

Tällä hetkellä opetussuunnitelman perusteet antavat hyvän lähtökohdan osaamisen kehittymisen arvioinnille. Oppiaineille esitetyt tavoitteet kuvaavat, millaisia taitoja historiassa ja yhteiskuntaopissa on tarkoitus opettaa ja oppia. Hyvän osaamisen kuvaus ja päättöarvioinnin kriteerit puolestaan konkretisoivat tavoiteltavan osaamisen laadun kuudennen luokan päätteessä ja perusopetuksen päättövaiheessa.

Opetussuunnitelman tavoitteiden sekä hyvän osaamisen kuvauksen ja päättöarvioinnin kriteereiden taustalla voi nähdä Lorin Andersonin ja David Kratwohlin kehittämän taksonomian, jolla oppilaiden tietojen ja taitojen osaamista voi luokitella vaatimattomammasta kohti kehittyneempää tasoa. Tässä artikkelissa tarkastelemme kyseisen taksonomiataulun käyttöä osaamisen arvioinnissa. Paneudumme myös kysymykseen opintojen aikaisen ja päättöarvioinnin tehtävistä sekä siihen, miten niitä pitäisi soveltaa osaamisen kehittymisen arvioinnissa. Lisäksi pohdimme opettajien roolia osaamisen arvioijana. Aluksi avaamme historian ja yhteiskuntaopin oppiaineiden nykyluonnetta ja murrosvaihetta, jota vielä elämme opetustraditioiden hitaan muuttumisen seurauksena.