P. E. Blomstedtin Liittopankki: Aleksanterinkatu 17, Helsinki: Rakennushistoriaselvitys

Rakennushistoriaselvityksen tiivistelmä

Aleksanterinkatu 17 on Helsingin kantakaupungille ja erityisesti Kluuville tyypillinen kiinteistö historialtaan. Kahdessa vuosisadassa kiinteistö on muuttunut lähes rakennuskelvottomasta soistuneesta jättömaasta Suomen arvokkaimpiin kuuluvaksi kiinteistöksi, kuten myös yhteiskunta sen ympärillä nousi ryysyistä rikkauksiin. Pienet empiretalot korvattiin ensiksi kivitaloilla ja myöhemmin nykyisellä Liittopankilla.
Liittopankki valmistui 1930 ja sen suunnitteli Pauli E. Blomstedt arkkitehtuurikilpailun tuloksena. Klassisoiva Liittopankki valmistui 20-luvun klassismin ja funktionalismin taitteessa. Pilasteroitu julkisivu ja hillityt yksityiskohdat viittaavat antiikkiin. Blomstedt oli jo alun perin ottanut huomioon pankkirakennuksen kasvun ja laajenemisen, joka osaltaan on mahdollistanut sen kehityksen, mistä tämä selvitys kertoo.
Kaupunkikuvallisesti Liittopankki ei aluksi sopinut kaupunkikuvaan säännöt ylittävän korkeutensa puolesta. Toisaalta Liittopankki on ollut osaltaan määrittämässä, mitä nykyinen suojeltava Aleksanterinkatu on. Liittopankki on Aleksanterinkadun ja Keskuskadun risteyksessä, joka monella tapaa on Helsingin eri tarkoitusten ja toimintojen risteys.
Liittopankki on kokenut monia muutoksia vajaan vuosisadan aikana. Muutoksista huolimat-ta Aleksanterin- ja Keskuskadun siipien julkisivut ovat säilyneet erinomaisesti alkuperäi-sessä asussaan. Tämä koskee myös suurta osaa ikkunoita ja ovia heloitukset mukaan lukien. Samaa ei voi sanoa pohjoisesta ja itäisestä siivestä koillisosineen, joita on rankasti muokattu alkuperäisestä tunnistamattomiksi neljässä suuressa peruskorjauksessa (1965, 1968–73, 1993–95 ja 2014–15). Vesikatto on muuttanut muotonsa lähes kokonaan korotus-ten ja taloteknisten asennusten vuoksi.
Sisätiloissa alkuperäisehkössä asussa ovat säilyneet ensimmäisessä kerroksessa pankkisali, pankkisalin aula ja näihin liittyvä porrashuone hisseineen kellarista kolmanteen kerrokseen. Kellarin holvi on olennaisesti yhteydessä pankkisaliin. Toisessa kerroksessa ovat säilyneet johdon aula ja johtokunnan kokoushuone alkuperäisine kalusteineen sekä muutama näitä yhdistävän käytävän varrella oleva työhuone, jotka toimivat nykyään kabinetteina. Porrashuoneista parhaiten on säilynyt A-porras. Toiseksi parhaiten on säilynyt C-porras ja kolmanneksi parhaiten D-porras neljänteen kerrokseen asti. Muut porrashuoneet ovat myöhemmissä asuissa.
Sisätilajärjestelyt ylemmissä toimistokerroksissa ovat lähes kauttaaltaan muutetut vanhasta sydänmuurien väliin jäävästä keskuskäytäväratkaisusta kaksoiskäytäväratkaisuksi, jossa vanhaan keskuskäytävään on rakennettu palvelevia tiloja. Neljännestä kerroksesta ylös päin ei ole jäljellä yhtään alkuperäisiä rakennusosia, kuten ikkunoita, ovia tai kiintokalusteita.

Summary of the building history report

Aleksanterinkatu 17 is a typical property for the inner city of Helsinki and especially for Kluuvi in ​​terms of its history. In two centuries, the property has changed from an almost unbuildable swampy wasteland to one of the most valuable properties in Finland, just as the society around it rose from poverty to wealth. The small neoclassical houses were first replaced by stone houses and later by the current Liittopankki/Unionbank.
Liittopankki was completed in 1930 and was designed by Pauli E. Blomstedt as a result of an architectural competition. The classical Liittopankki was completed at the intersection of classicism and functionalism of the 20th century. The pilastered facade and restrained details suggest antiquity. Blomstedt had already taken into account the growth and expansion of the bank building, which in part has enabled the development that this report tells about.
In terms of cityscape, Liittopankki initially did not fit into the cityscape due to its height exceeding the rules. On the other hand, Liittopankki has played its part in determining what the current protected Aleksanterinkatu is. Liittopankki is at the intersection of Aleksanterinkatu and Keskuskatu, which in many ways is the intersection of Helsinki's various purposes and functions.
Liittopankki has experienced many changes in just under a century. The facades of the Aleksanterin and Keskuskatu wings, which were not concerned about the changes, have been excellently preserved in their original condition. This also applies to a large number of windows and doors, including window coverings. The same cannot be said about the northern and eastern wings with their northeastern parts, which have been severely altered beyond recognition from the original in four major renovations (1965, 1968–73, 1993–95 and 2014–15). The roof has changed its shape almost completely due to elevations and building technical installations.
In the interior, the banking hall, the hall of the banking hall and the associated stairwell with elevators from the basement to the third floor have been preserved on the first floor in the original condition. The basement vault is essentially connected to the banking hall. On the second floor, the management lobby and the board meeting room with their original furniture have been preserved, as well as a few offices along the corridor connecting them, which today serve as cabinets. The A stair is the best preserved of the stairwells. The second best preserved is the C-stair and the third best is the D-stair up to the fourth floor. The other stairwells are in later outfits.
The interior arrangements in the upper office floors have been almost completely changed from the old central corridor solution between the heart walls to a double corridor solution, where service facilities have been built in the old central corridor. From the fourth floor upwards, there are no original building parts left, such as windows, doors or fixed furniture.