Abstract
Suuria silmiä ja söpöjä otuksia! Muodonmuutoksia, robotteja ja räjähdyksiä! Mutta myös: maahan tippuneita kirsikankukkia, arvoituksellisia kettunaamioita, herkullisia nuudeliannoksia, kohtaamisia kapeilla kujilla ja tuulisilla jyrkänteillä. Japanilaisen populaarikulttuurin visuaalisessa ilotulituksessa on melkoisesti sulateltavaa törmäsipä siihen Tokion kaduilla tai televisioruudulla. Manga ja anime oheisilmiöineen ovat kasvattaneet näkyvyyttään länsimaissa koko 2000-luvun ajan, mutta herättävät yhä hämmennystä asiaan vihkiytymättömissä. Monille ensimmäiset mielleyhtymät ovat ehkä oheistuoteikoni Hello Kitty, Pokémonin taskuhirviöt ja muut lähinnä lapsille suunnatut tuotesarjat. Toinen lähes yhtä yleinen stereotyyppi väittää, että anime on aina väkivaltaista, pervoa tai pahimmassa tapauksessa molempia.1 Todellisuudessa kyseessä on kaksi monipuolista taidemuotoa, jotka venyvät kattamaan molemmat ääripäät ja paljon, paljon muutakin: japanilainen sarjakuva, eli manga, ja japanilainen animaatio, eli anime, voivat kertoa kaikenlaisia tarinoita kaikenikäisille siinä missä länsimaiset sarjakuvat ja animaatiosarjatkin. Kielimuuri, kulttuurierot ja asteittain ylirajaistuneet markkinat ovat kuitenkin lyöneet japanilaiseen piirroskulttuuriin omat erityiset leimansa, jotka kiehtovat yksiä ja vieraannuttavat toisia.
Original language | Finnish |
---|---|
Publication Year | 1 Sept 2020 |
Publication status | Published - 1 Sept 2020 |
MoE publication type | Not Eligible |
Fields of Science
- 6122 Literature studies