Pohjoiset suurkaupungit

Yhdyskuntarakenteen kehitys Helsingin ja Tukholman metropolialueilla

Panu Söderström (Editor), Harry Schulman (Editor), Mika Ristimäki (Editor)

Research output: Book/ReportBookScientificpeer-review

Abstract

Julkaisussa on hahmoteltu kokonaiskuvaa eurooppalaisten suurkaupunkien
viimeaikaisesta kehityksestä sekä vertailtu erityisesti Helsingin ja
Tukholman kaupunkiseutuja. Tutkimuksessa syvennytään tarkasteltavien
kaupunkiseutujen eroihin ja yhtäläisyyksiin maankäytön,
yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kehityksen näkökulmasta.

Kaupunkiseutujen vertailua taustoitetaan pitkän aikavälin
kehityskuvilla, minkä jälkeen seutujen viimeaikaista kehitystä
analysoidaan paikkatietoaineistoihin ja asiantuntijahaastatteluihin
tukeutuen.
Pyrkimyksenä on ymmärtää, miten erilaiset suunnitteluratkaisut ovat
vaikuttaneet seutujen kehitykseen, miltä toteutunut kehitys näyttää
tilastojen valossa sekä toisaalta arvioida tulevan kehityksen
suuntaa. Tutkimuksen näkökulmaan liittyy kiinteästi ajatus kolmesta
kaupunkijärjestelmästä, jalankulku-, joukkoliikenne ja
autokaupungista, jotka eroavat toisistaan niin fyysiseltä
rakenteeltaan kuin myös alueiden tarjoamien liikkumisen vaihtoehtojen
suhteen.

Alueiden tarkastelussa sovelletaan kaksitasoista aluejakoa.
Tarkasteltavat kaupunkiseudut on jaettu yleisellä tasolla
erityyppisiin ydin-, kehys- ja maaseutualueisiin. Tarkemmalla tasolla
tarkastelua
jäsentää alueiden jaottelu yhdyskuntarakenteen vyöhykemenetelmää
soveltaen jalankulku-, joukkoliikenne- ja autovyöhykkeiksi.
Suomalaisia kaupunkiseutuja on tutkittu yhdyskuntarakenteen
vyöhykenäkökulmasta laajasti. Suomen kaupunkiseutujen joukosta ei
kuitenkaan ole löydettävissä sopivan kokoluokan vertailukohtaa
Helsingin seudulle, joka on maan ainut kansainväliset mitat täyttävä
metropolialue. Raportissa tarkastellaan myös seutujen
suunnittelujärjestelmien eroja sekä kaupunkiseuduilla tehtävää
maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteistyötä.

Tutkimuksen tulosten perusteella Tukholman seudulla ollaan lähempänä
toimivaa metropolihallintoa kuin Helsingin seudulla, missä käsitys
yhteisistä tavoitteista ei ole yhtä vahvasti selvillä. Kaupunkiseudun
kasvu on myös saatu kanavoitua Helsinkiä voimakkaammin sisäänpäin,
tiivistäen seudun ydinosien rakennetta. Myös joukkoliikennejärjestelmä
ja siihen liittyvät poikittaisyhteydet, pyöräliikenteen kehittäminen
sekä keskustaliikenteen hallinta ruuhkamaksuilla kallistuvat
vertailussa Tukholman eduksi. Toisaalta Helsingissä on vältytty
joiltain Tukholman kaupunkiseudun kohtaamilta ongelmilta, kuten
alueiden väliseltä voimakkaalta segregaatiolta.
Original languageFinnish
Place of PublicationHelsinki
PublisherSuomen ympäristökeskus
Volume2014
Number of pages312
ISBN (Print)978-952-11-4308-3
ISBN (Electronic)978-952-11-4309-0
Publication statusPublished - 12 Jun 2014
MoE publication typeC1 Scientific book

Publication series

NameSyken julkaisuja
PublisherSuomen ympäristökeskus SYKE
No.2
Volume2014
ISSN (Print)2323-8895
ISSN (Electronic)2323-8909

Fields of Science

  • 519 Social and economic geography

Cite this

Söderström, P., Schulman, H., & Ristimäki, M. (Eds.) (2014). Pohjoiset suurkaupungit: Yhdyskuntarakenteen kehitys Helsingin ja Tukholman metropolialueilla. (Syken julkaisuja; Vol. 2014, No. 2). Helsinki: Suomen ympäristökeskus.
Söderström, Panu (Editor) ; Schulman, Harry (Editor) ; Ristimäki, Mika (Editor). / Pohjoiset suurkaupungit : Yhdyskuntarakenteen kehitys Helsingin ja Tukholman metropolialueilla. Helsinki : Suomen ympäristökeskus, 2014. 312 p. (Syken julkaisuja; 2).
@book{7815a370d0294c708b048d977804c187,
title = "Pohjoiset suurkaupungit: Yhdyskuntarakenteen kehitys Helsingin ja Tukholman metropolialueilla",
abstract = "Julkaisussa on hahmoteltu kokonaiskuvaa eurooppalaisten suurkaupunkien viimeaikaisesta kehityksest{\"a} sek{\"a} vertailtu erityisesti Helsingin ja Tukholman kaupunkiseutuja. Tutkimuksessa syvennyt{\"a}{\"a}n tarkasteltavien kaupunkiseutujen eroihin ja yht{\"a}l{\"a}isyyksiin maank{\"a}yt{\"o}n, yhdyskuntarakenteen ja liikennej{\"a}rjestelm{\"a}n kehityksen n{\"a}k{\"o}kulmasta.Kaupunkiseutujen vertailua taustoitetaan pitk{\"a}n aikav{\"a}lin kehityskuvilla, mink{\"a} j{\"a}lkeen seutujen viimeaikaista kehityst{\"a} analysoidaan paikkatietoaineistoihin ja asiantuntijahaastatteluihin tukeutuen.Pyrkimyksen{\"a} on ymm{\"a}rt{\"a}{\"a}, miten erilaiset suunnitteluratkaisut ovat vaikuttaneet seutujen kehitykseen, milt{\"a} toteutunut kehitys n{\"a}ytt{\"a}{\"a} tilastojen valossa sek{\"a} toisaalta arvioida tulevan kehityksensuuntaa. Tutkimuksen n{\"a}k{\"o}kulmaan liittyy kiinte{\"a}sti ajatus kolmesta kaupunkij{\"a}rjestelm{\"a}st{\"a}, jalankulku-, joukkoliikenne ja autokaupungista, jotka eroavat toisistaan niin fyysiselt{\"a} rakenteeltaan kuin my{\"o}s alueiden tarjoamien liikkumisen vaihtoehtojen suhteen.Alueiden tarkastelussa sovelletaan kaksitasoista aluejakoa. Tarkasteltavat kaupunkiseudut on jaettu yleisell{\"a} tasolla erityyppisiin ydin-, kehys- ja maaseutualueisiin. Tarkemmalla tasolla tarkasteluaj{\"a}sent{\"a}{\"a} alueiden jaottelu yhdyskuntarakenteen vy{\"o}hykemenetelm{\"a}{\"a} soveltaen jalankulku-, joukkoliikenne- ja autovy{\"o}hykkeiksi. Suomalaisia kaupunkiseutuja on tutkittu yhdyskuntarakenteen vy{\"o}hyken{\"a}k{\"o}kulmasta laajasti. Suomen kaupunkiseutujen joukosta ei kuitenkaan ole l{\"o}ydett{\"a}viss{\"a} sopivan kokoluokan vertailukohtaa Helsingin seudulle, joka on maan ainut kansainv{\"a}liset mitat t{\"a}ytt{\"a}v{\"a} metropolialue. Raportissa tarkastellaan my{\"o}s seutujen suunnitteluj{\"a}rjestelmien eroja sek{\"a} kaupunkiseuduilla teht{\"a}v{\"a}{\"a} maank{\"a}yt{\"o}n, asumisen ja liikenteen yhteisty{\"o}t{\"a}.Tutkimuksen tulosten perusteella Tukholman seudulla ollaan l{\"a}hemp{\"a}n{\"a} toimivaa metropolihallintoa kuin Helsingin seudulla, miss{\"a} k{\"a}sitys yhteisist{\"a} tavoitteista ei ole yht{\"a} vahvasti selvill{\"a}. Kaupunkiseudun kasvu on my{\"o}s saatu kanavoitua Helsinki{\"a} voimakkaammin sis{\"a}{\"a}np{\"a}in, tiivist{\"a}en seudun ydinosien rakennetta. My{\"o}s joukkoliikennej{\"a}rjestelm{\"a} ja siihen liittyv{\"a}t poikittaisyhteydet, py{\"o}r{\"a}liikenteen kehitt{\"a}minen sek{\"a} keskustaliikenteen hallinta ruuhkamaksuilla kallistuvat vertailussa Tukholman eduksi. Toisaalta Helsingiss{\"a} on v{\"a}ltytty joiltain Tukholman kaupunkiseudun kohtaamilta ongelmilta, kuten alueiden v{\"a}liselt{\"a} voimakkaalta segregaatiolta.",
keywords = "519 Yhteiskuntamaantiede, talousmaantiede",
editor = "Panu S{\"o}derstr{\"o}m and Harry Schulman and Mika Ristim{\"a}ki",
year = "2014",
month = "6",
day = "12",
language = "suomi",
isbn = "978-952-11-4308-3",
volume = "2014",
series = "Syken julkaisuja",
publisher = "Suomen ymp{\"a}rist{\"o}keskus",
number = "2",
address = "Suomi",

}

Söderström, P, Schulman, H & Ristimäki, M (eds) 2014, Pohjoiset suurkaupungit: Yhdyskuntarakenteen kehitys Helsingin ja Tukholman metropolialueilla. Syken julkaisuja, no. 2, vol. 2014, vol. 2014, Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Pohjoiset suurkaupungit : Yhdyskuntarakenteen kehitys Helsingin ja Tukholman metropolialueilla. / Söderström, Panu (Editor); Schulman, Harry (Editor); Ristimäki, Mika (Editor).

Helsinki : Suomen ympäristökeskus, 2014. 312 p. (Syken julkaisuja; Vol. 2014, No. 2).

Research output: Book/ReportBookScientificpeer-review

TY - BOOK

T1 - Pohjoiset suurkaupungit

T2 - Yhdyskuntarakenteen kehitys Helsingin ja Tukholman metropolialueilla

A2 - Söderström, Panu

A2 - Schulman, Harry

A2 - Ristimäki, Mika

PY - 2014/6/12

Y1 - 2014/6/12

N2 - Julkaisussa on hahmoteltu kokonaiskuvaa eurooppalaisten suurkaupunkien viimeaikaisesta kehityksestä sekä vertailtu erityisesti Helsingin ja Tukholman kaupunkiseutuja. Tutkimuksessa syvennytään tarkasteltavien kaupunkiseutujen eroihin ja yhtäläisyyksiin maankäytön, yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kehityksen näkökulmasta.Kaupunkiseutujen vertailua taustoitetaan pitkän aikavälin kehityskuvilla, minkä jälkeen seutujen viimeaikaista kehitystä analysoidaan paikkatietoaineistoihin ja asiantuntijahaastatteluihin tukeutuen.Pyrkimyksenä on ymmärtää, miten erilaiset suunnitteluratkaisut ovat vaikuttaneet seutujen kehitykseen, miltä toteutunut kehitys näyttää tilastojen valossa sekä toisaalta arvioida tulevan kehityksensuuntaa. Tutkimuksen näkökulmaan liittyy kiinteästi ajatus kolmesta kaupunkijärjestelmästä, jalankulku-, joukkoliikenne ja autokaupungista, jotka eroavat toisistaan niin fyysiseltä rakenteeltaan kuin myös alueiden tarjoamien liikkumisen vaihtoehtojen suhteen.Alueiden tarkastelussa sovelletaan kaksitasoista aluejakoa. Tarkasteltavat kaupunkiseudut on jaettu yleisellä tasolla erityyppisiin ydin-, kehys- ja maaseutualueisiin. Tarkemmalla tasolla tarkasteluajäsentää alueiden jaottelu yhdyskuntarakenteen vyöhykemenetelmää soveltaen jalankulku-, joukkoliikenne- ja autovyöhykkeiksi. Suomalaisia kaupunkiseutuja on tutkittu yhdyskuntarakenteen vyöhykenäkökulmasta laajasti. Suomen kaupunkiseutujen joukosta ei kuitenkaan ole löydettävissä sopivan kokoluokan vertailukohtaa Helsingin seudulle, joka on maan ainut kansainväliset mitat täyttävä metropolialue. Raportissa tarkastellaan myös seutujen suunnittelujärjestelmien eroja sekä kaupunkiseuduilla tehtävää maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteistyötä.Tutkimuksen tulosten perusteella Tukholman seudulla ollaan lähempänä toimivaa metropolihallintoa kuin Helsingin seudulla, missä käsitys yhteisistä tavoitteista ei ole yhtä vahvasti selvillä. Kaupunkiseudun kasvu on myös saatu kanavoitua Helsinkiä voimakkaammin sisäänpäin, tiivistäen seudun ydinosien rakennetta. Myös joukkoliikennejärjestelmä ja siihen liittyvät poikittaisyhteydet, pyöräliikenteen kehittäminen sekä keskustaliikenteen hallinta ruuhkamaksuilla kallistuvat vertailussa Tukholman eduksi. Toisaalta Helsingissä on vältytty joiltain Tukholman kaupunkiseudun kohtaamilta ongelmilta, kuten alueiden väliseltä voimakkaalta segregaatiolta.

AB - Julkaisussa on hahmoteltu kokonaiskuvaa eurooppalaisten suurkaupunkien viimeaikaisesta kehityksestä sekä vertailtu erityisesti Helsingin ja Tukholman kaupunkiseutuja. Tutkimuksessa syvennytään tarkasteltavien kaupunkiseutujen eroihin ja yhtäläisyyksiin maankäytön, yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kehityksen näkökulmasta.Kaupunkiseutujen vertailua taustoitetaan pitkän aikavälin kehityskuvilla, minkä jälkeen seutujen viimeaikaista kehitystä analysoidaan paikkatietoaineistoihin ja asiantuntijahaastatteluihin tukeutuen.Pyrkimyksenä on ymmärtää, miten erilaiset suunnitteluratkaisut ovat vaikuttaneet seutujen kehitykseen, miltä toteutunut kehitys näyttää tilastojen valossa sekä toisaalta arvioida tulevan kehityksensuuntaa. Tutkimuksen näkökulmaan liittyy kiinteästi ajatus kolmesta kaupunkijärjestelmästä, jalankulku-, joukkoliikenne ja autokaupungista, jotka eroavat toisistaan niin fyysiseltä rakenteeltaan kuin myös alueiden tarjoamien liikkumisen vaihtoehtojen suhteen.Alueiden tarkastelussa sovelletaan kaksitasoista aluejakoa. Tarkasteltavat kaupunkiseudut on jaettu yleisellä tasolla erityyppisiin ydin-, kehys- ja maaseutualueisiin. Tarkemmalla tasolla tarkasteluajäsentää alueiden jaottelu yhdyskuntarakenteen vyöhykemenetelmää soveltaen jalankulku-, joukkoliikenne- ja autovyöhykkeiksi. Suomalaisia kaupunkiseutuja on tutkittu yhdyskuntarakenteen vyöhykenäkökulmasta laajasti. Suomen kaupunkiseutujen joukosta ei kuitenkaan ole löydettävissä sopivan kokoluokan vertailukohtaa Helsingin seudulle, joka on maan ainut kansainväliset mitat täyttävä metropolialue. Raportissa tarkastellaan myös seutujen suunnittelujärjestelmien eroja sekä kaupunkiseuduilla tehtävää maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteistyötä.Tutkimuksen tulosten perusteella Tukholman seudulla ollaan lähempänä toimivaa metropolihallintoa kuin Helsingin seudulla, missä käsitys yhteisistä tavoitteista ei ole yhtä vahvasti selvillä. Kaupunkiseudun kasvu on myös saatu kanavoitua Helsinkiä voimakkaammin sisäänpäin, tiivistäen seudun ydinosien rakennetta. Myös joukkoliikennejärjestelmä ja siihen liittyvät poikittaisyhteydet, pyöräliikenteen kehittäminen sekä keskustaliikenteen hallinta ruuhkamaksuilla kallistuvat vertailussa Tukholman eduksi. Toisaalta Helsingissä on vältytty joiltain Tukholman kaupunkiseudun kohtaamilta ongelmilta, kuten alueiden väliseltä voimakkaalta segregaatiolta.

KW - 519 Yhteiskuntamaantiede, talousmaantiede

M3 - Kirja

SN - 978-952-11-4308-3

VL - 2014

T3 - Syken julkaisuja

BT - Pohjoiset suurkaupungit

PB - Suomen ympäristökeskus

CY - Helsinki

ER -

Söderström P, (ed.), Schulman H, (ed.), Ristimäki M, (ed.). Pohjoiset suurkaupungit: Yhdyskuntarakenteen kehitys Helsingin ja Tukholman metropolialueilla. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2014. 312 p. (Syken julkaisuja; 2).