Puheen musiikilliset piirteet ja sosiaalinen toiminta - kohti prosodian sosiologiaa

Vuorovaikutuksen perusrakenteena voidaan pitää ajatusta siitä, että ensimmäinen puhuja asettaa ne puitteet, joiden sisällä seuraavan puhujan tulee tuottaa vuoronsa. Responsiivisia vuoroja voidaan kuitenkin näkemyksemme mukaan pitää varsin erilaisina sen suhteen, missä määrin vuoron esittäjän oma toimijuus tulee niissä esiin: (1) myötätoiminnassa toimija säilyttää fokuksen vuorovaikutuskumppanissaan, (2) vastatoiminnassa toimija etualaistaa oman toimijuutensa. Tässä artikkelissa tarkastelemme aluksi aloitteellisen ja responsiivisen vuoron muodostamia kokonaisuuksia, vieruspareja, varhaisesta vuorovaikutuksesta ja aikuisten arkikeskusteluista kartoittaen myötä- ja vastatoimintaa ilmentävien responsiivisten vuorojen prosodisia ominaispiirteitä (sävelkulkuja, äänen voimakkuutta ja rytmiä). Tämän jälkeen tarkastelemme vieruspareja psykoterapiavuorovaikutuksesta ja kirkon työpaikkapalavereista pohtien sitä, kuinka osallistujat voivat responsiivisten vuorojensa hienovaraisen prosodisen säätelyn avulla rakentaa ja ylläpitää institutionaalisia rooleja ja laajoja toiminnan kehyksiä, tai haastaa ja manipuloida niitä omien pyrkimystensä kannalta strategisesti tarkoituksenmukaisella tavalla. Sosiologinen prosodian tutkimus näyttäytyy uutena hedelmällisenä tutkimusalueena, jonka avulla on mahdollista päästä käsiksi aiemmin vähemmälle huomiolle jääneisiin sosiaalisiin ilmiöihin.
Avainsanat: keskustelunanalyysi, vuorovaikutus, prosodia

An elementary structure of interaction involves the idea of a speaker setting the frame for the second speaker to produce his turn. Still, according to our view, responsive turns can be different regarding the speaker’s agency: (1) in “with-actions” the actor stays focused in her partner, (2) in “counter-actions” the actor foregrounds her own agency. In this article, we consider sequences from mother-baby interaction and everyday interaction among adults, with the aim of mapping out prosodic features for “with-actions” and “counter-actions”. Thereafter, by studying sequences from interaction in psychotherapy and church workplace meetings, we demonstrate how participants, through subtle regulation of the prosodic features of their responsive turns, may construct and maintain institutional roles and broader frames of action, or challenge and manipulate them according to their strategic goals. Sociological research on prosody appears as a new fruitful domain of research, which enables us to grasp previously overlooked social phenomena.
Keywords: conversation analysis, interaction, prosody