Referointi rajatyönä: Virheellisten terveysväitteiden kumoaminen tietokirjallisuudessa

Julkinen keskustelu terveydestä on kiivasta ja täynnä monenlaisia, ristiriitaisiakin väitteitä. Tutkijoilta kaivataan kannanottoja siihen, mikä tieto pitää paikkansa ja mikä ei. Keskeinen keino osallistua keskusteluun on muiden osallistujien lausumien referoiminen ja evaluoiminen sekä oman kannan esittäminen. Yksi keskusteluun osallistumisen kanava puolestaan on tietokirja.

Tämä artikkeli tarkastelee kolmea tutkijan kirjoittamaa tietokirjaa, joiden eksplikoitu tavoite on korjata virheellisiä terveysväitteitä ja opastaa lukijaa tunnistamaan epäluotettava tieto. Tutkimuskysymykset ovat, minkälaisin keinoin teoksissa referoidaan terveysväitteitä, minkälaisin kielellisin ja retorisin keinoin väitteitä evaluoidaan ja kumotaan ja miten tämä kytkeytyy laajempiin popularisointikäytänteisiin. Terveysväitteiden referointia ja kumoamista tarkastellaan rajatyön käsitteen kautta: miten raja tieteellistä tietoa edustavan äänen ja muiden äänien välille vedetään.

Tutkimus on tietokirjallisuuden ja kirjoitetun vuorovaikutuksen tutkimusta. Teoreettisena lähtökohtana on kielen luontainen dialogisuus ja moniäänisyys, joka referoinnilla tehdään näkyväksi. Referoinnin keinojen luokittelussa ja niiden retoristen tehtävien analyysissa nojataan tekstianalyysiin ja aiempaan referointitutkimukseen (esim. Leech–Short 2007 [1981]).

Analyysiluvussa havainnollistetaan aineistoesimerkein kolmea referointikäytännettä: Ensinnäkin referoinnin avulla esitetään yleistyksiä tyypillisistä terveysväitteistä epäsuoran esityksen ja tiivistyksen keinoin. Toiseksi näitä yleistyksiä havainnollistetaan suoralla esityksellä, joka tuo esiin terveysväitteen proposition lisäksi myös väitteen kielelliset piirteet ja argumentointikeinot. Kolmas käytänne on tietynlaisen virheellistä tietoa levittävän ihmistyypin kielellinen tyylittely ja stereotypisointi suoran, vapaan suoran ja vapaan epäsuoran esityksen keinoin.

Kirjoittajan tieteellistä tietoa edustava ääni erotetaan referoiduista äänistä muun muassa typografisin keinoin. Lisäksi teoksissa nimetään erilaisia virheellisten terveysväitteiden esittäjien kategorioita, joihin kirjoittaja ottaa etäisyyttä. Referoituihin ääniin voi kohdistua myös ivallista – usein ironiaan verhottua – arvottamista, mikä jättää kyseenalaiseksi sen, onko referoinnilla tarkoitus ennemmin vahvistaa yhteyden tunnetta samanmielisen lukijan kanssa kuin luoda keskustelua tutkittua tietoa edustavien äänien ja vastapuolen edustajien välille.