Reincarnation in Philo of Alexandria

Sami Petteri Yli-Karjanmaa

Reincarnation in Philo of Alexandria

Sami Petteri Yli-Karjanmaa

Research output: Thesis › Doctoral Thesis › Monograph

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee Filon Aleksandrialaisen kantaa jälleensyntymisoppiin. 1600-
luvulta alkaen teologien keskuudessa vallinnut käsitys oli, että hän hyväksyi opin. 1800-
luvulta lähtien kysymys on kuitenkin jakanut siihen kantaa ottaneet tutkijat kahteen
ryhmään, joiden näkemykset ovat toisensa pois sulkevia. Ryhmiä kuitenkin yhdistää se
seikka, etteivät niiden kannanotot ole perustuneet aiheen nimenomaiseen tutkimiseen.
Käsillä oleva työ täyttää tämän aukon.
Filon viittaa vain harvoin epätäydellisten sielujen kohtaloon tuonpuoleisessa, mikä pakottaa
tutkijan ottamaan huomioon kaiken saatavissa olevan epäsuoran todistusaineiston eli
laajemmin ottaen hänen käsityksensä ihmisestä, etiikasta ja pelastuksesta. Tämän tutkimuksen
perusteella nämä käsitykset ovat sellaiset, että – huolimatta erinäisistä tekstikohdista,
joissa jälleensyntymisen vastainen tulkinta näyttää mahdolliselta – jälleensyntymisoppi
sopii hyvin yhteen niiden kanssa. Filonin dualistinen ihmiskäsitys, hänen
täysin aineeton käsityksensä pelastuksesta sekä hänen nojautumisensa Platonin näkemyksiin
ja tapa, jolla hän käyttää tämän jälleensyntymiseen liittyvä tekstejä todistavat
tästä.
Neljää tekstikohtaa käsitellään suorana todistusaineistona: Somn. 1.137–139, Cher. 114, QE 2.40
ja fragmentti 7.3 Harrisin kokoelmassa. Kunkin kohdalla päätelmänä on, että Filon puhuu
jälleensyntymisestä, ja tekee sen opin hyväksyen. Täten epäsuoraa ja suoraa näyttöä
koskevat tutkimustulokset osuvat yksiin ja johtavat päätelmään, että Filon hyväksyi
ajatuksen jälleensyntymisestä.
Tutkimuksen viimeisessä osassa tätä päätelmää sovelletaan huomattavasti suurempaan
määrään Filonin tekstejä tavoitteena havainnoida, millä tavoilla hän jälleensyntymisestä
kirjoittaa. Osoittautuu, että verhotut viittaukset ko. oppiin muodostavat elimellisen osan
laajasta toisiinsa liittyvien termien, käsitteiden, näkemysten ja kuvien verkostosta, jota
Filon käyttää kuvatessaan sielun matkaa takaisin kehottomaan, ikuiseen olemassaoloon
Jumalan yhteydessä. Tuon päämäärän saavuttamiseen sielu tarvitsee niin omia
ponnisteluitaan kuin Jumalan armoakin.

Original language	English
Publisher	Åbo Akademi University Press
Print ISBNs	978-952-12-2884-1
Publication status	Published - 2013
Externally published	Yes
MoE publication type	G4 Doctoral dissertation (monograph)

Fields of Science

614 Theology
611 Philosophy

Cite this

@phdthesis{5b9f1019cfe444858e99f549298c65fd,

title = "Reincarnation in Philo of Alexandria",

abstract = "T{\"a}m{\"a} tutkimus k{\"a}sittelee Filon Aleksandrialaisen kantaa j{\"a}lleensyntymisoppiin. 1600- luvulta alkaen teologien keskuudessa vallinnut k{\"a}sitys oli, ett{\"a} h{\"a}n hyv{\"a}ksyi opin. 1800- luvulta l{\"a}htien kysymys on kuitenkin jakanut siihen kantaa ottaneet tutkijat kahteen ryhm{\"a}{\"a}n, joiden n{\"a}kemykset ovat toisensa pois sulkevia. Ryhmi{\"a} kuitenkin yhdist{\"a}{\"a} se seikka, etteiv{\"a}t niiden kannanotot ole perustuneet aiheen nimenomaiseen tutkimiseen. K{\"a}sill{\"a} oleva ty{\"o} t{\"a}ytt{\"a}{\"a} t{\"a}m{\"a}n aukon. Filon viittaa vain harvoin ep{\"a}t{\"a}ydellisten sielujen kohtaloon tuonpuoleisessa, mik{\"a} pakottaa tutkijan ottamaan huomioon kaiken saatavissa olevan ep{\"a}suoran todistusaineiston eli laajemmin ottaen h{\"a}nen k{\"a}sityksens{\"a} ihmisest{\"a}, etiikasta ja pelastuksesta. T{\"a}m{\"a}n tutkimuksen perusteella n{\"a}m{\"a} k{\"a}sitykset ovat sellaiset, ett{\"a} – huolimatta erin{\"a}isist{\"a} tekstikohdista, joissa j{\"a}lleensyntymisen vastainen tulkinta n{\"a}ytt{\"a}{\"a} mahdolliselta – j{\"a}lleensyntymisoppi sopii hyvin yhteen niiden kanssa. Filonin dualistinen ihmisk{\"a}sitys, h{\"a}nen t{\"a}ysin aineeton k{\"a}sityksens{\"a} pelastuksesta sek{\"a} h{\"a}nen nojautumisensa Platonin n{\"a}kemyksiin ja tapa, jolla h{\"a}n k{\"a}ytt{\"a}{\"a} t{\"a}m{\"a}n j{\"a}lleensyntymiseen liittyv{\"a} tekstej{\"a} todistavat t{\"a}st{\"a}. Nelj{\"a}{\"a} tekstikohtaa k{\"a}sitell{\"a}{\"a}n suorana todistusaineistona: Somn. 1.137–139, Cher. 114, QE 2.40 ja fragmentti 7.3 Harrisin kokoelmassa. Kunkin kohdalla p{\"a}{\"a}telm{\"a}n{\"a} on, ett{\"a} Filon puhuu j{\"a}lleensyntymisest{\"a}, ja tekee sen opin hyv{\"a}ksyen. T{\"a}ten ep{\"a}suoraa ja suoraa n{\"a}ytt{\"o}{\"a} koskevat tutkimustulokset osuvat yksiin ja johtavat p{\"a}{\"a}telm{\"a}{\"a}n, ett{\"a} Filon hyv{\"a}ksyi ajatuksen j{\"a}lleensyntymisest{\"a}. Tutkimuksen viimeisess{\"a} osassa t{\"a}t{\"a} p{\"a}{\"a}telm{\"a}{\"a} sovelletaan huomattavasti suurempaan m{\"a}{\"a}r{\"a}{\"a}n Filonin tekstej{\"a} tavoitteena havainnoida, mill{\"a} tavoilla h{\"a}n j{\"a}lleensyntymisest{\"a} kirjoittaa. Osoittautuu, ett{\"a} verhotut viittaukset ko. oppiin muodostavat elimellisen osan laajasta toisiinsa liittyvien termien, k{\"a}sitteiden, n{\"a}kemysten ja kuvien verkostosta, jota Filon k{\"a}ytt{\"a}{\"a} kuvatessaan sielun matkaa takaisin kehottomaan, ikuiseen olemassaoloon Jumalan yhteydess{\"a}. Tuon p{\"a}{\"a}m{\"a}{\"a}r{\"a}n saavuttamiseen sielu tarvitsee niin omia ponnisteluitaan kuin Jumalan armoakin.",

keywords = "614 Theology, Filon Aleksandrialainen, hellenistinen juutalaisuus, yksil{\"o}eskatologia, 611 Philosophy, Platon, platonismi",

author = "Yli-Karjanmaa, \{Sami Petteri\}",

year = "2013",

language = "English",

isbn = "978-952-12-2884-1",

publisher = "{\AA}bo Akademi University Press",

address = "Finland",

}

TY - BOOK

T1 - Reincarnation in Philo of Alexandria

AU - Yli-Karjanmaa, Sami Petteri

PY - 2013

Y1 - 2013

N2 - Tämä tutkimus käsittelee Filon Aleksandrialaisen kantaa jälleensyntymisoppiin. 1600- luvulta alkaen teologien keskuudessa vallinnut käsitys oli, että hän hyväksyi opin. 1800- luvulta lähtien kysymys on kuitenkin jakanut siihen kantaa ottaneet tutkijat kahteen ryhmään, joiden näkemykset ovat toisensa pois sulkevia. Ryhmiä kuitenkin yhdistää se seikka, etteivät niiden kannanotot ole perustuneet aiheen nimenomaiseen tutkimiseen. Käsillä oleva työ täyttää tämän aukon. Filon viittaa vain harvoin epätäydellisten sielujen kohtaloon tuonpuoleisessa, mikä pakottaa tutkijan ottamaan huomioon kaiken saatavissa olevan epäsuoran todistusaineiston eli laajemmin ottaen hänen käsityksensä ihmisestä, etiikasta ja pelastuksesta. Tämän tutkimuksen perusteella nämä käsitykset ovat sellaiset, että – huolimatta erinäisistä tekstikohdista, joissa jälleensyntymisen vastainen tulkinta näyttää mahdolliselta – jälleensyntymisoppi sopii hyvin yhteen niiden kanssa. Filonin dualistinen ihmiskäsitys, hänen täysin aineeton käsityksensä pelastuksesta sekä hänen nojautumisensa Platonin näkemyksiin ja tapa, jolla hän käyttää tämän jälleensyntymiseen liittyvä tekstejä todistavat tästä. Neljää tekstikohtaa käsitellään suorana todistusaineistona: Somn. 1.137–139, Cher. 114, QE 2.40 ja fragmentti 7.3 Harrisin kokoelmassa. Kunkin kohdalla päätelmänä on, että Filon puhuu jälleensyntymisestä, ja tekee sen opin hyväksyen. Täten epäsuoraa ja suoraa näyttöä koskevat tutkimustulokset osuvat yksiin ja johtavat päätelmään, että Filon hyväksyi ajatuksen jälleensyntymisestä. Tutkimuksen viimeisessä osassa tätä päätelmää sovelletaan huomattavasti suurempaan määrään Filonin tekstejä tavoitteena havainnoida, millä tavoilla hän jälleensyntymisestä kirjoittaa. Osoittautuu, että verhotut viittaukset ko. oppiin muodostavat elimellisen osan laajasta toisiinsa liittyvien termien, käsitteiden, näkemysten ja kuvien verkostosta, jota Filon käyttää kuvatessaan sielun matkaa takaisin kehottomaan, ikuiseen olemassaoloon Jumalan yhteydessä. Tuon päämäärän saavuttamiseen sielu tarvitsee niin omia ponnisteluitaan kuin Jumalan armoakin.

AB - Tämä tutkimus käsittelee Filon Aleksandrialaisen kantaa jälleensyntymisoppiin. 1600- luvulta alkaen teologien keskuudessa vallinnut käsitys oli, että hän hyväksyi opin. 1800- luvulta lähtien kysymys on kuitenkin jakanut siihen kantaa ottaneet tutkijat kahteen ryhmään, joiden näkemykset ovat toisensa pois sulkevia. Ryhmiä kuitenkin yhdistää se seikka, etteivät niiden kannanotot ole perustuneet aiheen nimenomaiseen tutkimiseen. Käsillä oleva työ täyttää tämän aukon. Filon viittaa vain harvoin epätäydellisten sielujen kohtaloon tuonpuoleisessa, mikä pakottaa tutkijan ottamaan huomioon kaiken saatavissa olevan epäsuoran todistusaineiston eli laajemmin ottaen hänen käsityksensä ihmisestä, etiikasta ja pelastuksesta. Tämän tutkimuksen perusteella nämä käsitykset ovat sellaiset, että – huolimatta erinäisistä tekstikohdista, joissa jälleensyntymisen vastainen tulkinta näyttää mahdolliselta – jälleensyntymisoppi sopii hyvin yhteen niiden kanssa. Filonin dualistinen ihmiskäsitys, hänen täysin aineeton käsityksensä pelastuksesta sekä hänen nojautumisensa Platonin näkemyksiin ja tapa, jolla hän käyttää tämän jälleensyntymiseen liittyvä tekstejä todistavat tästä. Neljää tekstikohtaa käsitellään suorana todistusaineistona: Somn. 1.137–139, Cher. 114, QE 2.40 ja fragmentti 7.3 Harrisin kokoelmassa. Kunkin kohdalla päätelmänä on, että Filon puhuu jälleensyntymisestä, ja tekee sen opin hyväksyen. Täten epäsuoraa ja suoraa näyttöä koskevat tutkimustulokset osuvat yksiin ja johtavat päätelmään, että Filon hyväksyi ajatuksen jälleensyntymisestä. Tutkimuksen viimeisessä osassa tätä päätelmää sovelletaan huomattavasti suurempaan määrään Filonin tekstejä tavoitteena havainnoida, millä tavoilla hän jälleensyntymisestä kirjoittaa. Osoittautuu, että verhotut viittaukset ko. oppiin muodostavat elimellisen osan laajasta toisiinsa liittyvien termien, käsitteiden, näkemysten ja kuvien verkostosta, jota Filon käyttää kuvatessaan sielun matkaa takaisin kehottomaan, ikuiseen olemassaoloon Jumalan yhteydessä. Tuon päämäärän saavuttamiseen sielu tarvitsee niin omia ponnisteluitaan kuin Jumalan armoakin.

KW - 614 Theology

KW - Filon Aleksandrialainen

KW - hellenistinen juutalaisuus

KW - yksilöeskatologia

KW - 611 Philosophy

KW - Platon

KW - platonismi

M3 - Doctoral Thesis

SN - 978-952-12-2884-1

PB - Åbo Akademi University Press

ER -