Tavoitteena vähähiilinen kaukolämpö: Selvitys kuntien energiaratkaisuista Vantaalla ja Tampereella

Kaukolämmön päästövähennyksillä on keskeinen merkitys monen ison kunnan hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiselle. Puupolttoaineet ja jätteen energiakäyttö ovat suureksi osaksi korvanneet fossiiliset polttoaineet, kuten kivihiili, öljy, maakaasu ja turve, kaukolämmön tärkeimpänä energianlähteenä. Kehityksen taustalla on ilmastotavoitteiden ja päästökaupan kiristyminen. Koska puupolttoaineisiin tai jätteen energiakäyttöön ei toistaiseksi kohdistu päästökaupan piiriin kuuluvien polttoaineiden tapaan päästöjä hillitsevää politiikkaohjausta, on niiden lisääntyvällä käytöllä vaikutuksia sekä maankäyttösektoriin että taakanjakosektoriin. Energiayhtiöiden puupolttoaineet ovat peräisin sekä suoraan energiapuuksi myytävästä (pääosin) harvennuspuusta että metsäteollisuuden sivuvirroista. Viime vuosina polttoon päätyvän puun osuus on ollut noin 60 prosenttia, minkä lisäksi suurin osa kaikista puutuotteista on lyhytikäisiä, jolloin niiden sisältämä hiili vapautuu nopeasti ilmakehään. Puun energiakäytöllä on keskeinen kytkös metsäsektorin resurssien käyttöön, ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta tärkeisiin hiilinieluihin sekä toisaalta luonnon monimuotoisuuteen. Puupolttoaineiden hankintaan ja riittävyyteen kohdistuu merkittäviä kestävyyshaasteita, joita Venäjän tuonnin päättymisen myötä kasvanut kysyntä on korostanut. Kaukolämmön vähähiilisyyden kannalta tärkeän kehityssuunnan tarjoaa yhteiskunnan nopeutuva sähköistyminen sekä entistä hajautetumpi energiajärjestelmä, jossa ympäristö- ja hukkalämpö sekä kulutuksen ja tuotannon joustokeinot ovat keskeisessä roolissa.
Selvityksessä tarkasteltujen kaupunkienergiayhtiöiden, Vantaan Energian ja Tampereen Energian (ent. Sähkölaitos) tavoitteena on saavuttaa ensin hiilineutraalius sekä pian sen jälkeen hiilinegatiivisuus (ks. luku 3. Kuntatarkastelut). Kaupunkienergiayhtiöiden suunnitelmissa korostuu pyrkimys sopeutua kehittyvään ilmasto- ja ympäristösääntelyyn sekä toimintaympäristön muutoksiin ottamalla uusia teknologioita käyttöön niin
kaukolämmön sähköistymisen (mm. sähkökattilat ja lämpövarastot) kuin entistä tehokkaamman hukka- ja ympäristölämmön hyödyntämisen osalta ja toisaalta turvautumalla hiilidioksidin talteenottoon, jonka avulla yhtiöt tavoittelevat hiilinegatiivisuutta. Käytännössä molemmat yritykset luottavat ilmasto- ja ympäristöratkaisuissaan pitkälti teknologisiin nieluihin, vaikka teknologian kaupallistumisen aikatauluun ja ilmastohyötyjen
toteutumiseen liittyy yhä epävarmuuksia. Selvityksen yhtenä keskeisenä huomiona on kansallisen ilmastopolitiikan poukkoilevuus ja vain osittainen kiinnittyminen tutkittuun tietoon. Näin syntyvä epävarmuus lisää todennäköisesti kaukolämpösektorin toimijoiden riskejä, sillä toimijat eivät voi tietää miten seuraavan hallituskauden toimet joko edistävät tai hankaloittavat pitkän aikavälin investointien kannattavuutta. Lisäksi korostuu taloudellisten ohjauskeinojen puutteellisuus, minkä vuoksi polttoon perustumattomien teknologioiden käyttöönotto on ollut verrattain hidasta. Siirtymän keskeisenä esteenä on puupolttoaineiden käytön verotuki ja jätteen energiakäytön osalta vero-ohjauksen puuttuminen sekä kiertotalouden rakenteelliset ongelmat, erityisesti puutteellinen tuottaja- ja kuluttajavastuun sääntely kierrätykseen kannustavaksi.