Tekoälyn käyttömahdollisuudet julkisella sektorilla: Oikeudelliset reunaehdot ja kansainvälinen vertailu

Tämä selvitys kuvaa, millä alueilla ja minkälaisissa toiminnoissa tekoälyä voitaisiin hyödyntää julkisella sektorilla ratkaisu- ja muiden prosessien tukena ja tehokkuuden mahdollistajana sekä millaiset reunaehdot voimassa oleva sääntely asettaa tekoälyn käytölle viranomaistoiminnassa Suomessa. Selvityksen tarkoituksena on nykysääntelyn valossa kartoittaa tekoälyn ensisijaisia käyttöaloja ja -mahdollisuuksia viranomaistoiminnassa ja toisaalta tunnistaa tämän pohjalta suosituksia jatkoselvityksille, toimenpiteille ja sääntelyn kehittämiselle tekoälyn laajemman käyttöönoton edistämiseksi julkisella sektorilla. Selvityksen perusteella julkiset palvelut ja muu tosiasiallinen hallintotoiminta näyttäytyvät erityisen luontevalta käyttöalueelta tekoälyn hyödyntämiselle, minkä lisäksi tässä kontekstissa tekoälyn mahdollistama automaatio ja tarkkuus voivat tuoda olennaisia tehokkuusetuja palvelu- ja toimintaprosesseihin. Tekoälyn entistä laajempi käyttöönotto vaikuttaa perustellulta myös viranomaisen sisäisissä, erityisesti tiedonhallinnan ja -käsittelyn prosesseissa esimerkiksi dokumentinhallinnan, luonnollisen kielen tunnistuksen sekä tiedon tuottamisen ja haun välineenä. Tällaisten taustaprosessien tehostaminen luo laajempia tehokkuusvaikutuksia viranomaisorganisaatioon ja esimerkiksi taustatyön tuloksena toteutettavaan päätöksentekoon. Tekoälyn hyödyntämismahdollisuuksista on kuitenkin esitetty ajoittain restriktiivisiä tulkintoja hyvän hallinnon vaatimuksiin vedoten. Näin on erityisesti hallinnollisen päätöksenteon osalta ajateltaessa, että tekoälyn käyttö heikentäisi väistämättä virkamiehen kykyä varmistaa päätöksenteon suhteellisuuden, tasapuolisuuden ja kattavan selvittämisen toteutuminen. Perinteistä, ihmiskäsittelijän suorittamaa hallintoasian valmistelua puoltavan näkökannan taustalta voidaan tunnistaa tietynlainen illuusio ihmiskäsittelyn objektiivisuudesta, kattavuudesta ja huolellisuudesta. Inhimilliseen tiedonmuodostukseen liittyy yhtä lailla riskejä päätöksenteon perusteiden virheellisestä valikoimisesta sekä toisaalta henkilökohtaisten vaikuttimien vaikutuksesta päättelyn tuloksiin. Vaikka hyvää hallintoa koskevat vaatimukset on alun perin laadittu hallintoasian ihmiskäsittelijän lähtökohdasta, ihmisen älyllistä panosta aiemmin vaatineiden prosessien automatisointiin ja tehostamiseen tulisi suhtautua myönteisesti, elleivät viranomaistoimintaa koskevat yleiset periaatteet ilmeisesti vaarannu tekoälyn käytön seurauksena.