The Hinterland of a City: Rural settlement and land use in the Petra region from the Nabataean-Roman to the Early Islamic period

Tutkimus käsittelee maaseudun asutuksen ja maankäytön muutoksia Petran muinaiskaupungin vaikutusalueella Etelä-Jordaniassa n. 300 eKr.–630 jKr. Tarkastelen, kuinka muuttuvat ympäristöolot sekä vallitsevat taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet vaikuttivat maaseudun asutukseen ja maankäyttöön. Tutkimusaineiston muodostavat arkeologiset tutkimukset, ympäristöaineistot sekä historialliset lähteet. Petran maaseudun asuttaminen alkoi 200-luvulla eKr. Pysyvän asutuksen ja maanviljelyn alku Petran alueella liittyi alkujaan nomadisen nabatealaisen yhteiskunnan muutokseen, jonka voidaan katsoa olleen seurausta karavaanikaupan tuomasta vaurastumisesta ja yhteyksistä sedentaaristen väestöjen kanssa. Tätä seurasi nopea asutuksen kasvu ja maanviljelyn tehostuminen ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Nämä ilmiöt ovat samanaikaisia Petran urbanisaation ja väestönkasvun kanssa aikana, jolloin
myös nabatealaisten taloudellinen ja poliittinen vaikutusvalta Lähi-idän alueella olivat huipussaan.
200-luvulle jKr. tultaessa maaseudun asutus alkoi harveta, ja sama kehitys jatkui
läpi 300-luvun. 400-luvulla asutus alkoi keskittyä kyliin ja pieniin kaupunkeihin ja sen painopiste siirtyi Petran alueen itäosaan, kun taas Wadi 'Araban puoleiset läntiset osat autioituivat. Maanviljelyn ekspansio kohti itää ja aavikkoaluetta jatkui läpi 500-luvun. 600-luvulla suurin osa 500-luvun uusista asutuksista oli kuitenkin jälleen hylätty ja asutus painottui entistä selvemmin kyliin ja pikkukaupunkeihin.
Koska maanviljelyn ekspansio ympäristöltään marginaalisille alueille tapahtui samanaikaisesti ilmaston kuivumisen kanssa, vaikuttaa siltä, että ilmastonmuutos ei ollut merkittävä tekijä asutuksen sijoittumisen kannalta. Sen sijaan esitän että 200-luvulla havaittavan asutuksen harvenemisen taustalla on kaksi ilmiötä: toisaalta jo aiemmin alkanut maanomistuksen keskittyminen, ja toisaalta siirtymä liikkuvampaan maankäyttöön. Jälkimmäinen ilmiö on liitettävissä Petran kaupungin vaurauden ja väkiluvun alenemiseen seurauksena Rooman valtakunnan laajuisista taloudellis-poliittisista ongelmista, jotka johtivat kauppareittien pysyviin muutoksiin sekä valtakunnan jakoon v. 324. Näiden muutosten seurauksena Petran alueen talous lokalisoitui ja sen painopiste siirtyi
kaupasta maanviljelyyn, jolloin Petraan ja sen lähikaupunkeihin syntyi historiallisista lähteistä todennettu suurmaanomistajien luokka. 400-luvulta eteenpäin maaseudun asutus heijastaakin lähinnä maanomistuksen keskittymistä. Vastaavia kehityskulkuja tunnetaan myös muista Bysantin keisarikunnan provinsseista myöhäisantiikin aikana.