To make the short story long: the development of the frame-story structure in Sanskrit narrative: The Vedic and Epic models

Research output: ThesisDoctoral Thesis

Abstract

Väitöskirja on poikkitieteellinen: sen oppialat ovat Etelä-Aasian tutkimus ja yleinen kirjallisuustiede. Se käsittelee kehyskertomusrakenteen syntyä ja kehitystä Intian kirjallisuudessa ajanjaksolla 1200 eaa - 300 jaa. Tärkeimpänä tutkimusmateriaalina ovat Rigvedan runot (1200 - 1000 eaa), Brahmanat eli vedan selitystekstit, joihin on upotettu tarinoita (900 - 600 eaa), ja Mahabharata-eepos (500 eaa - 300 eaa). Sanskritinkielistä materiaalia on lähestytty sekä perinteisen filologian että modernin kirjallisuustieteen, etupäässä narratologian keinoin. Näin laajaa poikkitieteellistä tutkimusta ei aiheesta ole koskaan ennen tehty.
Tutkimuksen päätavoite on ollut kuvata, miten kehyskertomusrakenne syntyi ja kehittyi. Vanhemman veda-ajan aineistoa on sen lähes ylittämättömästä vaikeudesta huolimatta analysoitu narratologian välineillä, jotta voitaisiin tunnistaa kehysrakenteen varhaismuotoja ja tekstuaalisen kehystämisen periaatteiden kehittymistä. Toinen suururakka on ollut avata jättiläismäinen Mahabharata-eepos analyysille, jota myös narratologit voisivat hyödyntää.
Pyrkimys on ollut osoittaa, että kehysrakenne on ollut Intiassa tärkeä ja jopa ainoa keino välittää kertomusperinnetta ja siirtää sitä katoavasta suullisesta traditiosta kirjalliseen. Kirjallisten aiheiden ja tarinoiden systemaattinen kierrätys läpi vuosisatojen on työn punainen lanka. Tutkimuksessa on haluttu saattaa hankalasti avautuva materiaali osaksi nykyaikaista narratologista keskustelua. Siihen sisältyy myös narratologian kannalta haastavia hypoteeseja, jotka koskevat narratiivin ja kehyskertomuksen määritelmiä ja tekstityyppien rajoja. Etelä-Aasian tutkimuksen alalla väitöskirja kyseenalaistaa kehyksen synnystä aiemmin esitetyn ns. rituaaliteorian ja pyrkii kehittämään sitä vahvemman tekstilähtöisen mallin.
Tavoitteet ovat kunnianhimoisia, joten työ on laaja. Vaikka kaikkiin kysymyksiin ei ole löytynyt eikä ole haluttu antaakaan vastausta materiaalin erikoisluonteen takia, väitöskirjan tulokset tuovat uutta tietoa ja ennen kaikkea tuoreita näkökulmia vanhaan aineistoon. Kaukaisen kulttuurin ikivanhat tekstit ovat koulutetuille tutkijoillekin monien muurien takana. On silti syytä koettaa purkaa perinnettä, jossa kirjallisuudentutkimuksen materiaali rajautuu moderniin läntiseen kulttuuriin. Sitä seuraa teoreettisia vinoutumia. Siksikin uskon, että väitöskirjatyöni on uraauurtava.
Original languageEnglish
Awarding Institution
  • Faculty of Arts
Supervisors/Advisors
  • Zeiler, Xenia, Supervisor
  • Karttunen, Klaus, Supervisor
Award date18 Sep 2018
Place of PublicationHelsinki
Edition40
Publisher
Print ISBNs978-951-51-4769-1
Electronic ISBNs978-951-51-4770-7
Publication statusPublished - 19 Dec 2018
MoE publication typeG4 Doctoral dissertation (monograph)

Fields of Science

  • 6122 Literature studies

Cite this

@phdthesis{f4516570f4864d868abbdd0ea57a7163,
title = "To make the short story long: the development of the frame-story structure in Sanskrit narrative: The Vedic and Epic models",
abstract = "V{\"a}it{\"o}skirja on poikkitieteellinen: sen oppialat ovat Etel{\"a}-Aasian tutkimus ja yleinen kirjallisuustiede. Se k{\"a}sittelee kehyskertomusrakenteen synty{\"a} ja kehityst{\"a} Intian kirjallisuudessa ajanjaksolla 1200 eaa - 300 jaa. T{\"a}rkeimp{\"a}n{\"a} tutkimusmateriaalina ovat Rigvedan runot (1200 - 1000 eaa), Brahmanat eli vedan selitystekstit, joihin on upotettu tarinoita (900 - 600 eaa), ja Mahabharata-eepos (500 eaa - 300 eaa). Sanskritinkielist{\"a} materiaalia on l{\"a}hestytty sek{\"a} perinteisen filologian ett{\"a} modernin kirjallisuustieteen, etup{\"a}{\"a}ss{\"a} narratologian keinoin. N{\"a}in laajaa poikkitieteellist{\"a} tutkimusta ei aiheesta ole koskaan ennen tehty.Tutkimuksen p{\"a}{\"a}tavoite on ollut kuvata, miten kehyskertomusrakenne syntyi ja kehittyi. Vanhemman veda-ajan aineistoa on sen l{\"a}hes ylitt{\"a}m{\"a}tt{\"o}m{\"a}st{\"a} vaikeudesta huolimatta analysoitu narratologian v{\"a}lineill{\"a}, jotta voitaisiin tunnistaa kehysrakenteen varhaismuotoja ja tekstuaalisen kehyst{\"a}misen periaatteiden kehittymist{\"a}. Toinen suururakka on ollut avata j{\"a}ttil{\"a}ism{\"a}inen Mahabharata-eepos analyysille, jota my{\"o}s narratologit voisivat hy{\"o}dynt{\"a}{\"a}.Pyrkimys on ollut osoittaa, ett{\"a} kehysrakenne on ollut Intiassa t{\"a}rke{\"a} ja jopa ainoa keino v{\"a}litt{\"a}{\"a} kertomusperinnetta ja siirt{\"a}{\"a} sit{\"a} katoavasta suullisesta traditiosta kirjalliseen. Kirjallisten aiheiden ja tarinoiden systemaattinen kierr{\"a}tys l{\"a}pi vuosisatojen on ty{\"o}n punainen lanka. Tutkimuksessa on haluttu saattaa hankalasti avautuva materiaali osaksi nykyaikaista narratologista keskustelua. Siihen sis{\"a}ltyy my{\"o}s narratologian kannalta haastavia hypoteeseja, jotka koskevat narratiivin ja kehyskertomuksen m{\"a}{\"a}ritelmi{\"a} ja tekstityyppien rajoja. Etel{\"a}-Aasian tutkimuksen alalla v{\"a}it{\"o}skirja kyseenalaistaa kehyksen synnyst{\"a} aiemmin esitetyn ns. rituaaliteorian ja pyrkii kehitt{\"a}m{\"a}{\"a}n sit{\"a} vahvemman tekstil{\"a}ht{\"o}isen mallin.Tavoitteet ovat kunnianhimoisia, joten ty{\"o} on laaja. Vaikka kaikkiin kysymyksiin ei ole l{\"o}ytynyt eik{\"a} ole haluttu antaakaan vastausta materiaalin erikoisluonteen takia, v{\"a}it{\"o}skirjan tulokset tuovat uutta tietoa ja ennen kaikkea tuoreita n{\"a}k{\"o}kulmia vanhaan aineistoon. Kaukaisen kulttuurin ikivanhat tekstit ovat koulutetuille tutkijoillekin monien muurien takana. On silti syyt{\"a} koettaa purkaa perinnett{\"a}, jossa kirjallisuudentutkimuksen materiaali rajautuu moderniin l{\"a}ntiseen kulttuuriin. Sit{\"a} seuraa teoreettisia vinoutumia. Siksikin uskon, ett{\"a} v{\"a}it{\"o}skirjaty{\"o}ni on uraauurtava.",
keywords = "6122 Literature studies, Etel{\"a}-Aasian kirjallisuus, Narratologia",
author = "H{\"a}meen-Anttila, {Virpi H}",
year = "2018",
month = "12",
day = "19",
language = "English",
isbn = "978-951-51-4769-1",
volume = "2018",
publisher = "Unigrafia",
address = "Finland",
edition = "40",
school = "Faculty of Arts",

}

TY - THES

T1 - To make the short story long: the development of the frame-story structure in Sanskrit narrative

T2 - The Vedic and Epic models

AU - Hämeen-Anttila, Virpi H

PY - 2018/12/19

Y1 - 2018/12/19

N2 - Väitöskirja on poikkitieteellinen: sen oppialat ovat Etelä-Aasian tutkimus ja yleinen kirjallisuustiede. Se käsittelee kehyskertomusrakenteen syntyä ja kehitystä Intian kirjallisuudessa ajanjaksolla 1200 eaa - 300 jaa. Tärkeimpänä tutkimusmateriaalina ovat Rigvedan runot (1200 - 1000 eaa), Brahmanat eli vedan selitystekstit, joihin on upotettu tarinoita (900 - 600 eaa), ja Mahabharata-eepos (500 eaa - 300 eaa). Sanskritinkielistä materiaalia on lähestytty sekä perinteisen filologian että modernin kirjallisuustieteen, etupäässä narratologian keinoin. Näin laajaa poikkitieteellistä tutkimusta ei aiheesta ole koskaan ennen tehty.Tutkimuksen päätavoite on ollut kuvata, miten kehyskertomusrakenne syntyi ja kehittyi. Vanhemman veda-ajan aineistoa on sen lähes ylittämättömästä vaikeudesta huolimatta analysoitu narratologian välineillä, jotta voitaisiin tunnistaa kehysrakenteen varhaismuotoja ja tekstuaalisen kehystämisen periaatteiden kehittymistä. Toinen suururakka on ollut avata jättiläismäinen Mahabharata-eepos analyysille, jota myös narratologit voisivat hyödyntää.Pyrkimys on ollut osoittaa, että kehysrakenne on ollut Intiassa tärkeä ja jopa ainoa keino välittää kertomusperinnetta ja siirtää sitä katoavasta suullisesta traditiosta kirjalliseen. Kirjallisten aiheiden ja tarinoiden systemaattinen kierrätys läpi vuosisatojen on työn punainen lanka. Tutkimuksessa on haluttu saattaa hankalasti avautuva materiaali osaksi nykyaikaista narratologista keskustelua. Siihen sisältyy myös narratologian kannalta haastavia hypoteeseja, jotka koskevat narratiivin ja kehyskertomuksen määritelmiä ja tekstityyppien rajoja. Etelä-Aasian tutkimuksen alalla väitöskirja kyseenalaistaa kehyksen synnystä aiemmin esitetyn ns. rituaaliteorian ja pyrkii kehittämään sitä vahvemman tekstilähtöisen mallin.Tavoitteet ovat kunnianhimoisia, joten työ on laaja. Vaikka kaikkiin kysymyksiin ei ole löytynyt eikä ole haluttu antaakaan vastausta materiaalin erikoisluonteen takia, väitöskirjan tulokset tuovat uutta tietoa ja ennen kaikkea tuoreita näkökulmia vanhaan aineistoon. Kaukaisen kulttuurin ikivanhat tekstit ovat koulutetuille tutkijoillekin monien muurien takana. On silti syytä koettaa purkaa perinnettä, jossa kirjallisuudentutkimuksen materiaali rajautuu moderniin läntiseen kulttuuriin. Sitä seuraa teoreettisia vinoutumia. Siksikin uskon, että väitöskirjatyöni on uraauurtava.

AB - Väitöskirja on poikkitieteellinen: sen oppialat ovat Etelä-Aasian tutkimus ja yleinen kirjallisuustiede. Se käsittelee kehyskertomusrakenteen syntyä ja kehitystä Intian kirjallisuudessa ajanjaksolla 1200 eaa - 300 jaa. Tärkeimpänä tutkimusmateriaalina ovat Rigvedan runot (1200 - 1000 eaa), Brahmanat eli vedan selitystekstit, joihin on upotettu tarinoita (900 - 600 eaa), ja Mahabharata-eepos (500 eaa - 300 eaa). Sanskritinkielistä materiaalia on lähestytty sekä perinteisen filologian että modernin kirjallisuustieteen, etupäässä narratologian keinoin. Näin laajaa poikkitieteellistä tutkimusta ei aiheesta ole koskaan ennen tehty.Tutkimuksen päätavoite on ollut kuvata, miten kehyskertomusrakenne syntyi ja kehittyi. Vanhemman veda-ajan aineistoa on sen lähes ylittämättömästä vaikeudesta huolimatta analysoitu narratologian välineillä, jotta voitaisiin tunnistaa kehysrakenteen varhaismuotoja ja tekstuaalisen kehystämisen periaatteiden kehittymistä. Toinen suururakka on ollut avata jättiläismäinen Mahabharata-eepos analyysille, jota myös narratologit voisivat hyödyntää.Pyrkimys on ollut osoittaa, että kehysrakenne on ollut Intiassa tärkeä ja jopa ainoa keino välittää kertomusperinnetta ja siirtää sitä katoavasta suullisesta traditiosta kirjalliseen. Kirjallisten aiheiden ja tarinoiden systemaattinen kierrätys läpi vuosisatojen on työn punainen lanka. Tutkimuksessa on haluttu saattaa hankalasti avautuva materiaali osaksi nykyaikaista narratologista keskustelua. Siihen sisältyy myös narratologian kannalta haastavia hypoteeseja, jotka koskevat narratiivin ja kehyskertomuksen määritelmiä ja tekstityyppien rajoja. Etelä-Aasian tutkimuksen alalla väitöskirja kyseenalaistaa kehyksen synnystä aiemmin esitetyn ns. rituaaliteorian ja pyrkii kehittämään sitä vahvemman tekstilähtöisen mallin.Tavoitteet ovat kunnianhimoisia, joten työ on laaja. Vaikka kaikkiin kysymyksiin ei ole löytynyt eikä ole haluttu antaakaan vastausta materiaalin erikoisluonteen takia, väitöskirjan tulokset tuovat uutta tietoa ja ennen kaikkea tuoreita näkökulmia vanhaan aineistoon. Kaukaisen kulttuurin ikivanhat tekstit ovat koulutetuille tutkijoillekin monien muurien takana. On silti syytä koettaa purkaa perinnettä, jossa kirjallisuudentutkimuksen materiaali rajautuu moderniin läntiseen kulttuuriin. Sitä seuraa teoreettisia vinoutumia. Siksikin uskon, että väitöskirjatyöni on uraauurtava.

KW - 6122 Literature studies

KW - Etelä-Aasian kirjallisuus

KW - Narratologia

M3 - Doctoral Thesis

SN - 978-951-51-4769-1

VL - 2018

PB - Unigrafia

CY - Helsinki

ER -