Tulevaisuusdraaman avulla kohti luovaa ja kehollista tulevaisuuskasvatusta

Tulevaisuusajattelu ei tee rajoja ihmisten taustojen suhteen: eri kokemukset mahdollistavat rikkaamman kuvan siitä, mihin ihmiskuntana olemme matkalla (Lampi, 2017). Jaettu tulevaisuusihmettely on parhaimmillaan luova prosessi, jossa keskitytään uusien ratkaisuiden tuottamiseen mielikuvitusta hyödyntäen (Craft 2001, s. 59–60; Lehtonen, 2012).    
Tutkimme kehittelemäämme tulevaisuusdraamamenetelmää sosiaalisen ja globaalin ongelmanratkaisun apuna (Hienonen, Kilpi jne. 2024; Salonen & Joutsenvirta, 2018). Keskeistä on jaetun tekijyyden rakentuminen toiminnan ohjaajien ja osallistujien välillä. Osallistujat luovat kehollisten ja verbaalisten improvisaatioharjoitteiden keinoin monitaiteellisia skenaarioita oman elämänsä ja koko maailman suhteen. Luovien ratkaisuiden ja ideoiden tuottaminen yhdessä toimien avaavat tilaa intuitiiviselle ajattelulle, vapaalle tutkimiselle sekä jaetulle tiedonmuodostukselle (Cremin & Chappell, 2021; Craft ym., 2014). Onnistukseen tämä vaatii turvallisessa tilassa tapahtuvaa aitoa dialogisuutta, kohtaamista ja demokraatista osallistumista ryhmässä (Prentki & Stintson, 2016; Pyykkö, 2023).  

Inklusiivista draamamenetelmäämme pilotoitiin keväällä 2024 ensin esikoululaisille (N=12) ja sitten aikuisille (N=15), joilla on jonkin vamman tai mielenterveyshaaste. Varsinainen tutkimusryhmä (N~12) tulee olemaan kasvatustieteen opiskelijoita, joille toteutetaan tulevaisuusdraama syyskuussa 2024. Laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä varten osallistujilta kerätään kirjallista aineistoa.

Tavoitteenamme on selvittää, miten tulevaisuusdraaman leikillisyys ja kehollisuus auttavat opiskelijoita kohtaamaan yhteisöllisesti viheliäitäkin globaaleja haasteita sekä niiden aiheuttamia tunteita. Tutkimuskysymyksemme ovat:
1.Kokevatko opettajaopiskelijat tulevaisuusdraamatyöskentelyn merkitykselliseksi ja tärkeäksi työkaluksi tulevaisuuden työssään?
2.Millaisia tunteita ja ajatuksia tulevaisuusdraama tuottaa osallistujissa?

Tulevaisuusdraamamenetelmässä opettajalla on mahdollisuus asettua osaksi yhteistä luovaa prosessia ja tiedonmuodostusta tasaveroisena ryhmänjäsenenä. Hyväksymällä prosessissa syntyviä reunatunteita (Mälkki, 2011), vastakkaisia tarpeita ja epäsovinnaisiakin tapoja, opettajalle avautuu uudenlainen tapa vuorovaikutukselle (Rainio ym., 2021). Kompleksisessa maailmassa tarvitsemme tulevaisuuskasvatusta (Rubin, 2002). Sen avulla eri sukupolvet yhdessä voivat luoda jotain, mitä kukaan yksin ei.