Vakuuttaa ja vaikuttaa

Retorinen lähestymistapa uskontotieteessä

Tuula Helena Sakaranaho

Research output: Chapter in Book/Report/Conference proceeding › Chapter › Scientific › peer-review

Abstract

Humanististen ja yhteiskuntatieteiden historia tunnetaan erilaisista paradigmaattisista ”käänteistä”. ”Retorisesta käänteestä” alettiin puhua 1980-luvun puolessa välissä. Yleensä sillä viitataan toisen maailman sodan jälkeen virinneeseen kiinnostukseen antiikin retoriikkaa kohtaan ja sen pohjalta kehittyneeseen ns. uuteen retoriikkaan, jonka pääteoreetikkoja olivat erityisesti 1950-luvulla kirjoittaneet Chaïm Perelman yhdessä Lucie Olbrecht-Tytecan kanssa sekä Kenneth Burke ja Stephen Toulmin. Suomessa retorinen tutkimus alkoi yleistyä vasta 1990-luvulla erityisesti politiikan tutkimuksen piirissä mutta levisi vähitellen myös kulttuurin tutkimukseen uskontotiede mukaan lukien. Vuonna 2001 julkaistu Retorinen tutkimus uskontotieteessä kokosi silloisen vireänä vallineen uutta retoriikkaa hyödyntäneen uskontotieteellisen tutkimuksen. Tämä artikkeli luo katsauksen uuden retoriikan perusperiaatteisiin ja teoreettisiin suuntauksiin, kartoittaa uskonnon tiimoilta tehtyä retorista tutkimusta ja hahmottelee erilaisia uskontoon liittyviä aiheita ja kysymyksiä, joihin uusi retoriikka tarjoaa teorettisia ja metodisia työkaluja.
Retorisen analyysin merkitys korostuu erityisesti tilanteissa, joissa on yhteiskunnallisia kiistoja ja pyrkimystä vakuuttaa toinen osapuoli omista näkemyksistään. Tältä osin se on hieman eri linjoilla kuin diskurssianalyysi. Artikkelissa pohditaankin myös uuden retoriikan suhdetta diskurssianalyysiin, joka kanssa sillä on selkeitä yhtäläisyyksiä mutta myös eroavuuksia.
Original languageEnglish
Title of host publicationUskonto, kieli ja yhteiskunta
EditorsTitus Hjelm
Publication date2018
Publication statusSubmitted - 2018
MoE publication typeA3 Book chapter

Cite this

Sakaranaho, T. H. (2018). Vakuuttaa ja vaikuttaa: Retorinen lähestymistapa uskontotieteessä . Manuscript submitted for publication. In T. Hjelm (Ed.), Uskonto, kieli ja yhteiskunta
Sakaranaho, Tuula Helena. / Vakuuttaa ja vaikuttaa : Retorinen lähestymistapa uskontotieteessä . Uskonto, kieli ja yhteiskunta. editor / Titus Hjelm. 2018.
@inbook{ac9559c0dcc54586bbdb6faf339e8f10,
title = "Vakuuttaa ja vaikuttaa: Retorinen l{\"a}hestymistapa uskontotieteess{\"a}",
abstract = "Humanististen ja yhteiskuntatieteiden historia tunnetaan erilaisista paradigmaattisista ”k{\"a}{\"a}nteist{\"a}”. ”Retorisesta k{\"a}{\"a}nteest{\"a}” alettiin puhua 1980-luvun puolessa v{\"a}liss{\"a}. Yleens{\"a} sill{\"a} viitataan toisen maailman sodan j{\"a}lkeen virinneeseen kiinnostukseen antiikin retoriikkaa kohtaan ja sen pohjalta kehittyneeseen ns. uuteen retoriikkaan, jonka p{\"a}{\"a}teoreetikkoja olivat erityisesti 1950-luvulla kirjoittaneet Cha{\"i}m Perelman yhdess{\"a} Lucie Olbrecht-Tytecan kanssa sek{\"a} Kenneth Burke ja Stephen Toulmin. Suomessa retorinen tutkimus alkoi yleisty{\"a} vasta 1990-luvulla erityisesti politiikan tutkimuksen piiriss{\"a} mutta levisi v{\"a}hitellen my{\"o}s kulttuurin tutkimukseen uskontotiede mukaan lukien. Vuonna 2001 julkaistu Retorinen tutkimus uskontotieteess{\"a} kokosi silloisen vire{\"a}n{\"a} vallineen uutta retoriikkaa hy{\"o}dynt{\"a}neen uskontotieteellisen tutkimuksen. T{\"a}m{\"a} artikkeli luo katsauksen uuden retoriikan perusperiaatteisiin ja teoreettisiin suuntauksiin, kartoittaa uskonnon tiimoilta tehty{\"a} retorista tutkimusta ja hahmottelee erilaisia uskontoon liittyvi{\"a} aiheita ja kysymyksi{\"a}, joihin uusi retoriikka tarjoaa teorettisia ja metodisia ty{\"o}kaluja. Retorisen analyysin merkitys korostuu erityisesti tilanteissa, joissa on yhteiskunnallisia kiistoja ja pyrkimyst{\"a} vakuuttaa toinen osapuoli omista n{\"a}kemyksist{\"a}{\"a}n. T{\"a}lt{\"a} osin se on hieman eri linjoilla kuin diskurssianalyysi. Artikkelissa pohditaankin my{\"o}s uuden retoriikan suhdetta diskurssianalyysiin, joka kanssa sill{\"a} on selkeit{\"a} yht{\"a}l{\"a}isyyksi{\"a} mutta my{\"o}s eroavuuksia.",
author = "Sakaranaho, {Tuula Helena}",
year = "2018",
language = "English",
editor = "Titus Hjelm",
booktitle = "Uskonto, kieli ja yhteiskunta",

}

Sakaranaho, TH 2018, Vakuuttaa ja vaikuttaa: Retorinen lähestymistapa uskontotieteessä . in T Hjelm (ed.), Uskonto, kieli ja yhteiskunta.

Vakuuttaa ja vaikuttaa : Retorinen lähestymistapa uskontotieteessä . / Sakaranaho, Tuula Helena.

Uskonto, kieli ja yhteiskunta. ed. / Titus Hjelm. 2018.

Research output: Chapter in Book/Report/Conference proceeding › Chapter › Scientific › peer-review

TY - CHAP

T1 - Vakuuttaa ja vaikuttaa

T2 - Retorinen lähestymistapa uskontotieteessä

AU - Sakaranaho, Tuula Helena

PY - 2018

Y1 - 2018

N2 - Humanististen ja yhteiskuntatieteiden historia tunnetaan erilaisista paradigmaattisista ”käänteistä”. ”Retorisesta käänteestä” alettiin puhua 1980-luvun puolessa välissä. Yleensä sillä viitataan toisen maailman sodan jälkeen virinneeseen kiinnostukseen antiikin retoriikkaa kohtaan ja sen pohjalta kehittyneeseen ns. uuteen retoriikkaan, jonka pääteoreetikkoja olivat erityisesti 1950-luvulla kirjoittaneet Chaïm Perelman yhdessä Lucie Olbrecht-Tytecan kanssa sekä Kenneth Burke ja Stephen Toulmin. Suomessa retorinen tutkimus alkoi yleistyä vasta 1990-luvulla erityisesti politiikan tutkimuksen piirissä mutta levisi vähitellen myös kulttuurin tutkimukseen uskontotiede mukaan lukien. Vuonna 2001 julkaistu Retorinen tutkimus uskontotieteessä kokosi silloisen vireänä vallineen uutta retoriikkaa hyödyntäneen uskontotieteellisen tutkimuksen. Tämä artikkeli luo katsauksen uuden retoriikan perusperiaatteisiin ja teoreettisiin suuntauksiin, kartoittaa uskonnon tiimoilta tehtyä retorista tutkimusta ja hahmottelee erilaisia uskontoon liittyviä aiheita ja kysymyksiä, joihin uusi retoriikka tarjoaa teorettisia ja metodisia työkaluja. Retorisen analyysin merkitys korostuu erityisesti tilanteissa, joissa on yhteiskunnallisia kiistoja ja pyrkimystä vakuuttaa toinen osapuoli omista näkemyksistään. Tältä osin se on hieman eri linjoilla kuin diskurssianalyysi. Artikkelissa pohditaankin myös uuden retoriikan suhdetta diskurssianalyysiin, joka kanssa sillä on selkeitä yhtäläisyyksiä mutta myös eroavuuksia.

AB - Humanististen ja yhteiskuntatieteiden historia tunnetaan erilaisista paradigmaattisista ”käänteistä”. ”Retorisesta käänteestä” alettiin puhua 1980-luvun puolessa välissä. Yleensä sillä viitataan toisen maailman sodan jälkeen virinneeseen kiinnostukseen antiikin retoriikkaa kohtaan ja sen pohjalta kehittyneeseen ns. uuteen retoriikkaan, jonka pääteoreetikkoja olivat erityisesti 1950-luvulla kirjoittaneet Chaïm Perelman yhdessä Lucie Olbrecht-Tytecan kanssa sekä Kenneth Burke ja Stephen Toulmin. Suomessa retorinen tutkimus alkoi yleistyä vasta 1990-luvulla erityisesti politiikan tutkimuksen piirissä mutta levisi vähitellen myös kulttuurin tutkimukseen uskontotiede mukaan lukien. Vuonna 2001 julkaistu Retorinen tutkimus uskontotieteessä kokosi silloisen vireänä vallineen uutta retoriikkaa hyödyntäneen uskontotieteellisen tutkimuksen. Tämä artikkeli luo katsauksen uuden retoriikan perusperiaatteisiin ja teoreettisiin suuntauksiin, kartoittaa uskonnon tiimoilta tehtyä retorista tutkimusta ja hahmottelee erilaisia uskontoon liittyviä aiheita ja kysymyksiä, joihin uusi retoriikka tarjoaa teorettisia ja metodisia työkaluja. Retorisen analyysin merkitys korostuu erityisesti tilanteissa, joissa on yhteiskunnallisia kiistoja ja pyrkimystä vakuuttaa toinen osapuoli omista näkemyksistään. Tältä osin se on hieman eri linjoilla kuin diskurssianalyysi. Artikkelissa pohditaankin myös uuden retoriikan suhdetta diskurssianalyysiin, joka kanssa sillä on selkeitä yhtäläisyyksiä mutta myös eroavuuksia.

M3 - Chapter

BT - Uskonto, kieli ja yhteiskunta

A2 - Hjelm, Titus

ER -

Sakaranaho TH. Vakuuttaa ja vaikuttaa: Retorinen lähestymistapa uskontotieteessä . In Hjelm T, editor, Uskonto, kieli ja yhteiskunta. 2018