Yritysdemokratia vai yhteistoiminta? Kamppailu työelämän demokratisoinnin käsitteistä 1960- ja 1970-lukujen Suomessa

    Research output: ThesisMaster's thesisTheses

    Abstract

    Tutkielmassa tarkastellaan Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla käytyä keskustelua työelämän demokratisoinnista. Ajallisesti tarkastelua jäsentää Rafael Paasion I hallituksen vuonna 1967 käynnistämä lainvalmisteluprosessi. Sen lopputuloksena säädettiin vuonna 1978 laki yhteistoiminnasta yrityksissä, tuttavallisemmin yt-laki. Yhä ajankohtaiseen lakiin liittyi tavoitteita ja ajattelutapoja, jotka nyttemmin ovat marginalisoituneet: 1960-luvulla vasemmisto ja ammattiyhdistysliike vaativat poliittisen demokratian rinnalle taloudellista demokratiaa ja yritysdemokratiaa. Tällä tarkoitettiin erityisesti työntekijöiden laajempaa päätösvaltaa työpaikoilla. Vaatimuksia kritisoinut työnantajapuoli tahtoi rajoittaa uudistukset yritystoiminnan tehokkuutta edistävään yhteistoimintaan, jossa työntekijöillä oli lähinnä neuvoa-antavaa valtaa. Keskustelua työelämän demokratisoinnista lähestytään käsitehistoriallisen retoriikan tutkimuksen avulla. Muiden muassa Quentin Skinnerin ja Mark Bevirin metodologisia painotuksia hyödyntäen tarkastellaan, millaista kamppailua käytiin erityisesti käsitteiden ‘yritysdemokratia’ ja ‘yhteistoiminta’ määritelmistä ja arvottamisesta. Lisäksi tutkitaan, millaisiin ajalle ominaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksenasetteluihin kysymys työelämän demokratisoinnista liittyi. Tavoitteena on eritellä demokratisoinnin kannattajien ja kriitikoiden määritelmiä ja arvotuksia etsien osaselitystä sille, miksi viittaukset demokratiaan jäivät lopulta pois säädetystä yhteistoimintalaista. Keskeiseksi nousee kysymys siitä, mitä arvoja työelämän demokratisoinnin esitettiin edistävän tai uhkaavan eli mitkä olivat keskustelun vahvimpia legitimaatiokäsitteitä. Tähän vastaamalla avataan näkökulmaa tutkittavan keskustelun ohella yleisemmin demokratian käsitteen asemaan Suomen poliittisessa kulttuurissa sekä demokratian käsitteellisiin rajoituksiin kapitalistisissa yhteiskunnissa. Demokratisoinnin kannattajia ja kriitikoita tutkielmassa edustavat suurimmat työmarkkinajärjestöt SAK ja STK, jotka olivat olennaisesti mukana yt-lain valmistelussa. Järjestöjen julkiset kannanotot, ohjelmat ja arkistoaineisto muodostavat tärkeimmän lähdeaineiston. Lisäksi tarkastellaan muuta lainvalmisteluprosessiin liittyvää aineistoa, erityisesti vuonna 1970 valmistunutta yritysdemokratiakomitean mietintöä. Sekundaarilähteinä hyödynnetään käsitehistoriaa, retoriikan ja demokratian teoriaa, työmarkkinahistoriaa sekä suomalaisen poliittisen ajattelun historiaa käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Tärkeimpinä tutkimustuloksina esitetään, että yhteistoimintalaki oli poliittisen kamppailun tuloksena syntynyt kompromissi, jossa etenkin työntekijäpuoli joutui joustamaan tavoitteistaan. Laki ei tuonut työntekijöille varsinaista päätösvaltaa yrityksissä, mutta se voitiin ymmärtää työelämän demokratisoinnin ensiaskeleeksi. Tästä huolimatta moni piti uudistusta näennäisdemokraattisena. Työelämän demokratisoinnin merkittävin käsitteellinen ongelma oli demokratiavaatimusten suhteuttaminen yritysten tehokkuustavoitteeseen. Demokratisoinnin kriitikot esittivät työntekijöiden päätösvallan uhkaavan yritysten joustavaa päätöksentekoa ja tehokkuutta, mikä puolestaan uhkasi kansallista yhteishyvää – kilpailukykyä, talouskasvua ja hyvinvointia. Demokratisoinnin kannattajilla ei ollut varteenotettavia keinoja kyseenalaistaa tehokkuuden ensisijaisuutta, vaikka he saattoivatkin määritellä kapitalistisen tuotantotavan tehottomaksi ja korostaa yhteiskunnan intressiristiriitaa yhteisen edun sijaan. Kriitikot pystyivät kuitenkin leimaamaan tällaiset näkemykset yhteisedulle alisteisiksi ryhmäeduiksi. Vahvimmaksi legitimaatiokäsitteeksi keskustelussa nousi näin kansantaloudellinen yhteishyvä, johon vetoaminen on ollut suomalaisessa politiikassa tunnusomaista. Talouden ja hyvinvoinnin kasvuksi ymmärretty yhteisetu ja sen takaavat toimintatavat määriteltiin usein itsestään selviksi ja epäpoliittisiksi. Tässä katsannossa taloudellinen asiantuntemus nousi demokratiaa tärkeämmäksi. Sama paternalistinen ajattelutapa, joka erottaa mielipiteisiin perustuvan demokraattisen päätöksenteon tieteellisestä tai professionaalisesta tiedosta, on yhä demokratian suurimpia käsitteellisiä rajoituksia.
    Original languageFinnish
    Awarding Institution
    Place of PublicationHelsinki
    Publisher
    Publication statusPublished - Dec 2012
    MoE publication typeG2 Master's thesis, polytechnic Master's thesis

    Fields of Science

    • 5201 Political History

    Cite this