Rituaaliyhteisöt adaptiivisina järjestelminä: Kalliiden signaalien teoria ja suomalaiset herätysliikkeet

Tuoreimman tutkimuksen perusteella uskonnolliset ryhmät ovat pitkäikäisempiä ja tiiviimpiä kuin muut vastaavat ryhmät. Niihin kuuluvien keskinäinen luottamus on myös korkeampi kuin "maallisissa" ryhmissä. Parhaiten näitä ilmiöitä voidaan ennustaa ryhmässä asetettujen "kalliiden" rituaalisten vaatimusten (uhraukset, käyttäytymisnormit) perusteella, mahdollisesti koska ne toimivat sitoutumisen signaaleina, erotellen toisistaan vapaamatkustajat ja yhteistoimintaan halukkaat. Ryhmäkoheesiota ja sisäryhmäaltruismia edistävien vaikutustensa vuoksi uskonnonharjoitus voi näin toimia myös sosiaaliturvana. Tämä näkökulma tekee ymmärrettäväksi nyky-yhteiskunnassa näkyvät sekularisaatio- ja herätysilmiöt, minkä lisäksi se valottaa uskonnon merkitystä ihmisen evoluutiohistoriassa. Pohjaten aiempaan kollektiivista toimintaa käsittelevänä teoreettiseen ja empiiriseen tutkimukseen eri tieteissä pyrin mallintamaan uskonnollista muutosta agenttipohjaisten tietokonesimulaatioiden avulla: mikä laukaisee muutoksen, mihin väestöryhmiin se todennäköisimmin kohdistuu, ja miten uudet ryhmät itseorganisoituvat. Tapaustutkimuksena käsittelen Suomessa 1700- ja 1800-lukujen taitteessa syntynyttä voimakasta herätysaaltoa. Aiemman tutkimuksen perusteella nämä "heränneet" sovelsivat monia signalointiteorian ennustamia toimintamalleja (voimakas tunnekommunikaatio, erottuva pukeutuminen, aikaavievät rituaalit) ja eristäytyivät omiksi separatistisiksi yhteisöikseen.