Miten puhutella? Puhuttelutapojen vaihtelu ja muutos

Hankkeen tavoitteena on tutkia puhuttelumuotojen (esim. sinuttelu vs. teitittely) käyttöä suomen kielessä ja vertailla sitä esimerkiksi englannin, ranskan, ruotsin, unkarin, venäjän ja viron käytäntöihin. Vertailun tavoitteena on tunnistaa, missä suhteessa suomen kielen käytännöt ovat erityisiä, missä suhteessa samanlaisia kuin vertailtavissa kielissä. Hankkeessa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

1. Millaisia puhuttelumuotoja suomen kielessä ja vertailukohtana olevissa kielissä käytetään nykyään? Miten puhuttelu on muuttunut ja muuttumassa?
2. Miten puhuttelussa ilmenevää muutosta ja vaihtelua voi selittää ?
3. Miten puhutteluun asennoidutaan?
4. Miten puhuttelukäytänteiden erot ilmenevät kulttuurien kohdatessa?

Kysymyksiin etsitään vastauksia kolmessa osahankkeessa, jotka limittyvät toisiinsa.
1) Perinteinen ja uusi media puhuttelukulttuurin muutoksen ilmentäjinä
Tarkastelun kohteena ovat sekä televisio-ohjelmat että ns. sosiaalinen media.
2) Puhuttelu asiakaspalvelu- ja hoivatyössä
Tutkittavana ovat puhutte¬lukäytänteet todellisissa vuorovaikutustilanteissa sekä alalla työskentelevien asenteet puhuttelua kohtaan.
3) Puhuttelu ja kulttuurien kohtaaminen nykypäivän työelämässä ja korkeakoulutuksessa
Tarkasteltavana on erilaisten puhuttelukulttuurien kohtaamisia eri näkökulmista ja eri tilanteissa (esim. asiakaspalvelu- ja hoivatilanteet, maahanmuuttajien kokemukset suomalaisesta puhuttelusta, puhuttelukäytänteiden opetus)

Tutkimushankkeessa tarkastellaan ja kerätään monenlaisia aineistoja, joita lähestytään erilaisista teoreettisista lähtökohdista; keskeistä on erilaisten aineistotyyppien (esim. haastattelut, asennekyselyt) ja metodien (esim. variaationtutkimus, keskustelunanalyysi, dirkurssianalyysi) yhdistäminen. Yhteisenä kehyksenä on kuitenkin sosiolingvistinen näkökulma (esim. puhuttelun tarkastelu suhteessa ikään, sukupuoleen ja puhujan sosiaaliseen taustaan). Pääaineistona ovat erilaiset aidot vuorovaikutustilanteet institutionaalisista keskusteluista sekä Internetistä.

Hanke tuottaa tietoa Suomen puhuttelun nykytilasta ja ominaispiirteistä, sillä toistaiseksi aihepiiriä on tutkittu niukasti ja yksipuolisesti. Kyseessä on kuitenkin tärkeä jokapäiväiseen vuorovaikutukseen liittyvä piirre, joka koetaan ongelmaksi aivan arkisissa kohtaamisissa mutta etenkin tietyillä ammattialoilla.
Tavoitteena kehittää uudenlaisia teoreettisia ja metodisia lähestymistapoja puhuttelun tarkasteluun. Hankkeen painottuminen autenttisten vuorovaikutustilanteiden – niin kasvokkaisten kuin verkkokeskustelujenkin – tarkasteluun on olennainen lisä kansainväliseen puhuttelututkimukseen, josta valtaosa on keskittynyt pelkkiin asennekyselyihin.

Tutkimus tuottaa uutta lingvististä tietoa puhuttelukäytänteistä, mutta tuloksilla on myös vankka yhteys käytännön sovellustyöhön. Niitä voidaan hyödyntää esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten sekä toimittajien koulutuksessa, samoin kuin kielten- ja kulttuurien välisen viestinnän opetuksessa aina peruskoulusta yliopistoihin.