Venäläinen kirjallisuus ja Suomi

Kuvaus

Suomalais-venäläisiä kirjallisuussuhteita sekä käännöshistoriaa tutkiva hanke. Rahoittaa Suomen Kulttuurirahasto ja Raija Rymin-Nevanlinnan rahasto (Helsingin yliopisto)

Kuvaus yleisölle

Kirjailija ja kirjallisuudentutkija Erik Ekelund kirjoitti vuonna 1943, että Suomen ja Venäjän välinen raja on henkisesti ottaen kiinanmuuri ja totesi myös, että ”suhde Venäjään on aina Suomessa nähty – ja nähtäneen aina vastedeskin – yhdestä ainoasta näkökulmasta: poliittisesta”. Huomio on tarkkanäköinen ja pätee tänäkin päivänä. Niin uteliasta ja kiivasta kuin keskustelu Venäjästä Suomessa onkin, on se yhä loputtoman poliittista ja siksi rajoittunutta. Kun esimerkiksi Helsingin Kirjamessujen teemana 2015 oli venäläinen kirjallisuus ja kulttuuri, julkinen huomio kiinnittyi ennen itse tapahtumaa lähes yksinomaan politiikkaan ja messuille saapuvien kirjailijoiden ideologisiin näkemyksiin. Itse tapahtumassa ja sen jälkeen keskusteltiin kyllä kirjallisuudestakin.

Historiallisesti suomalaisvenäläiset kirjallisuussuhteet ovat valitettavan vähän tutkittu aihepiiri jopa lähtökohdiltaan eli 1800-luvun viime vuosikymmenten osalta. Todellisia kirjallisuuskontakteja ei ole kattavasti selvitetty. Kyse ei ole koskaan ollut harmonisesta kumppanuudesta, vaan mieluummin monisäikeisestä dialogista, jossa autonomian ajan suomalaisuuden ja suomenkielisyyden fennomaaniset manifestit sekoittuvat paitsi Venäjän imperiumin kielipolitiikkaan, myös monikulttuuriseen rajapintaan, kuten inkeriläisiin, pietarinsuomalaisiin ja -ruotsalaisiin, baltiansaksalaisiin, viipurilaissyntyisiin ruotsin- ja saksankielisiin sekä karjalaisiin sukuihin, tekijöihin, välittäjiin ja kääntäjiin. Kyse on vääjäämättömän ylirajaisesta, transnationaalisesta suomalaisen kirjallisuuden historiasta, jota on aiemmin luettu tarpeettoman suoraviivaisesti.

Mistä edes alkaa venäläisen kirjallisuuden suomennoshistoria? Syntyikö ensimmäinen Turgenev-suomennos sittenkään vuonna 1872 vai ehkä jo 1869? Oliko Samuli Suomalaisen maanmainio Kapteenin tytär -käännös sittenkään ensimmäinen venäläisen proosan suomennosnide? Käännöshistoria sisältää virheitä, jotka hankkeemme lupaa korjata. Osin tämän mahdollistaa Kansalliskirjaston digitaalinen aikakaus- ja sanomalehtiaineisto, johon kohdistuvalla tutkimuksella – luonnollisen kielen prosessoinnilla koneoppimista hyödyntäen – saatamme valmistaa mahdollisimman täydellisen digitaalisen bibliografian venäläisen kirjallisuuden suomennoksista. Sen valmistuttua luotettavan käännöshistorian kirjoittaminen tulee mahdolliseksi.
Entä miltä näyttää suomalaisen kirjallisuuden venäjännöshistoria? Suomalais-venäläinen työryhmämme analysoi tämän aiemmin suurimmaksi osaksi tutkimattoman kulttuurisen rajapinnan tekemällä venäjännösten bibliografian. Molemmat bibliografiat kattavat vuodet ensimmäisestä venäläisen kirjallisuuden suomalaisesta käännöksestä aina nykyhetkeen 2020-luvulle saakka. Jo nyt tiedämme, että tutkimushanke tulee paljastamaan joukon aiemmin tuntemattomia suomennoksia, venäjännöksiä, suomentajia ja venäjäntäjiä kirjallisuuksiemme väliltä. Näin tieto kirjallisuus- ja kulttuurihistoriastamme täydentyy.
TilaKäynnissä
Todellinen alku/loppupvm01/01/2019 → …