Actors’ roles and perceptions on the opportunities to increase nature conservation effectiveness: A study of interaction between knowledge and policy process

    Tutkimustuotos: OpinnäyteVäitöskirjaArtikkelikokoelma

    Abstrakti

    Vaikka tiede on osoittanut maailmanlaajuisten ympäristöongelmien, kuten monimuotoisuuskadon ja ilmastonmuutoksen pahenevan, tieto ei ole kuitenkaan johtanut riittävän vaikuttaviin tekoihin. Luonnonsuojelun tehokkuus, eli kyky tuottaa haluttu tulos, on tiedon ja politiikkaprosessien välisen vuorovaikutuksen tulos. Viime aikoina olemassa olevaa tietoa on pyritty hyödyntämään kehitettäessä erilaisten politiikkakeinojen yhdistelmiä sekä uusia luonnonsuojelun lähestymistapoja.

    Väitöskirjassa tutkin eri toimijoiden käsityksiä ja heidän roolejaan ajankohtaisissa suomalaisissa luonnonsuojelun tapauksissa: vihreän infrastruktuurin politiikassa, vapaaehtoisessa metsiensuojelussa ja konfliktisoituneessa suopolitiikassa. Tarkastelen myös, miten eri tiedon lajit ja politiikkakeinot edesauttavat luonnonsuojelua. Tutkimuksessa hyödynnetään asiantuntijakyselyä, ryhmäkeskusteluja, sosiaalisen ja ekologisen aineiston yhdistämistä sekä useita menetelmiä yhdistävää tapaustutkimusta.

    Väitöskirjan tulokset havainnollistavat, kuinka toimijat voivat tulkita monimutkaisia käsitteitä eri tavoilla, jopa poliittisesti värittyneesti. Tällaisia monitulkintaisia käsitteitä ovat esimerkiksi vihreä infrastruktuuri, ekologinen kytkeytyneisyys ja ekosysteemipalvelut. Vihreän infrastruktuurin monitulkintaisuus voi asettaa haasteita sen käytännön toimeenpanolle. Suopolitiikassa, jossa toimijoilla oli vahvoja intressiristiriitoja, toimeenpannut suojelukeinot olivat osin ristiriidassa ekologisen tiedon kanssa. Muunlaisen tiedon hyödyntäminen ekologisen tiedon lisäksi voi olla tärkeämpää vapaaehtoisten toimien suunnittelussa kuin sitovien lakisääteisten toimenpiteiden kohdalla, koska vapaaehtoisiin toimiin osallistumisen tulee olla houkuttelevaa. Myös eri toimijoiden yhteistyö on oleellinen osa vapaaehtoisen luonnonsuojelun edistämistä. Eri tiedon lajien (muun muassa luonnontieteellinen, yhteiskuntatieteellinen ja paikallinen tieto) vuorovaikutus ja arvottaminen voivat monimutkaistaa suojelun toimeenpanoa, mutta erilaisia tiedon lajeja voidaan yhdistää nykyistä tehokkaampien tulosten saamiseksi.

    Tutkimus osoittaa, että ympäristöpolitiikka tulee suunnitella niin, että tiedon soveltaminen paikallisissa oloissa on mahdollista. Tutkimukseni nostaa näkyviin, millaisia erilaisia haasteita ja mahdollisuuksia lisätä luonnonsuojelun tehokkuutta on politiikkaprosessin eri vaiheissa. Luonnontieteellisen tiedon hyödyntäminen ei yksin riitä. Väitän, että luonnontieteiden lisäksi tulee hyödyntää muita tiedon lajeja ja toimijoiden osallistamista. Lisäksi eri toimijoiden mahdolliset eriävät intressit tulee ottaa huomioon jo osallistumisen tapoja suunniteltaessa. Näin voidaan kehittää politiikkakeinojen yhdistelmiä, jotka samalla lisäävät tieteellisen tiedon käyttöä sekä luonnonsuojelun hyväksyttävyyttä ja tehokkuutta johtaen nykyistä kestävämpään tulevaisuuteen.
    Alkuperäiskielienglanti
    JulkaisupaikkaHelsinki
    Kustantaja
    Painoksen ISBN978-951-51-3743-2
    Sähköinen ISBN978-951-51-3744-9
    TilaJulkaistu - 2017
    OKM-julkaisutyyppiG5 Tohtorinväitöskirja (artikkeli)

    Tieteenalat

    • 1172 Ympäristötiede

    Siteeraa tätä