Asiantuntijuus, väestöpolitiikka, sota: lastenneuvoloiden kehittyminen osaksi kunnallista perusterveydenhuoltoa 1904–1955

    Tutkimustuotos: OpinnäyteVäitöskirja

    Kuvaus

    Lääketieteen sosiaalihistoriaan lukeutuvan väitöskirjani tutkimustehtä-vänä on analysoida, millä tavalla yhteiskunnan ja lääketieteellisen tiedon muutokset ovat vaikuttaneet lasten terveysneuvonnan eli lastenneuvoloi-den tehtävänmäärittelyyn, organisaatioon ja käytännön toimintaan 1900-luvun alusta 1950-luvun puoliväliin. Tarkastelen prosessia terveydenhuol-lon asiantuntijuusnäkökulmasta hyödyntämällä Peter Haasin kehittämää käsitettä episteeminen yhteisö, jolla tarkoitetaan aatteellisesti ja yhteis-kuntapoliittisesti aktiivista asiantuntijaverkostoa. Olen jakanut tutkimus-kysymykseni kolmeen osaan: ideologiseen, institutionaaliseen ja käytän-nön tasoon, mikä mahdollistaa tasojen keskinäisen vuorovaikutuksen ana-lyysin pitkällä aikavälillä. Tarkastelen tutkimusaineistoani pääosin laadul-lisin menetelmin aineistolähtöisesti, mutta hyödynnän mahdollisuuksien mukaan myös tilastoaineistoja. Valtaosa tutkimusaineistosta koostuu ter-veydenhuollon asiantuntijoiden tuottamista teksteistä.
    Lasten terveysneuvonnan alkutaivalta käsittelevässä, vuoteen 1939 päättyvässä osassa tarkastelen positiivisen eugeniikan ideologiaan pohjau-tuvan neuvontatoiminnan rakentumista lastensuojeluliikkeessä, jonka yhteyteen lasten terveydenhoidon episteeminen yhteisö kehittyi. 1930-luvun loppupuolella väestöpoliittiset ja kansanterveydelliset kysymykset nousivat ajankohtaiseksi valtiollisessa politiikassa, samoin maaseudun jälkeenjäänyt asema. Äitiys- ja lastenhuollon sekä tuberkuloosihuollon asiantuntijayhteisöt kokosivat voimansa kansanterveysaatteen piiriin.
    Toinen sotavuosiin sijoittuva kokonaisuus tarkastelee sotakriisin ai-heuttamia muutoksia lasten terveydenhuollossa ja väestön lisääntymiseen tähtäävän ideologian nousua. Mittavia kansainvälisiä avustuksia hallin-noinut Suomen Huolto ja sen asiantuntijaelin Terveydenhoitotoimikunta saattoivat kansalaisjärjestöjä apunaan käyttäen kehittää uusia lastenhuol-lon toimintamuotoja, kuten kiertäviä lastenneuvoloita ja lasten sairastu-pia. Voimakkaiden pronatalististen ja puolustuspoliittisten argumenttien ajamina äitiys- ja lastenneuvoloista tuli lakisääteisiä vuonna 1944. Lääkä-rien toimintakertomusten perusteella lasten terveys pysyi sota-aikana pää-osin hyvänä. Sodan aikaisia käytäntöjä ja kriisiajan suomia uusia toimin-tamahdollisuuksia tarkastellaan paikallisesti Sortavalan piirilääkäripiiris-sä, jossa kansanterveystyötä rakennettiin suunnitteilla olevan lainsäädän-nön periaattein.
    Kolmas osa painottuu jälleenrakennusvuosien perhepolitiikan aikakau-teen. Kansainvälisten lahjoitusten avulla rakennettiin terveystaloverkosto, ja lastenneuvoloista tuli oleellinen osaa perusterveydenhuoltoa. 1950-luvulla uuden rokotuslain myötä kehitettiin vapaaehtoinen, kattavuudel-taan laaja kansallinen rokotusohjelma. Suomalaiset kansanterveyden asi-antuntijat löysivät uusia tehtäviä kansainvälisissä järjestöissä, etenkin WHO:ssa, Maailman Terveysjärjestössä, josta tuli johtava lasten tervey-denhuollon episteemisen yhteisön keskus.
    Alkuperäiskielisuomi
    Myöntävä instituutio
    • Valtiotieteellinen tiedekunta
    Myöntöpäivämäärä31 lokakuuta 2017
    JulkaisupaikkaHelsinki
    Kustantaja
    Painoksen ISBN978-951-51-3277-2
    Sähköinen ISBN978-951-51-3278-9
    TilaJulkaistu - 2017
    OKM-julkaisutyyppiG4 Tohtorinväitöskirja (monografia)

    Tieteenalat

    • 5202 Talous- ja sosiaalihistoria
    • väestöpolitiikka, syntyvyys, sukupuoli, retoriikka
    • asiantuntijuus
    • sota-aika
    • eugeniikka
    • lastenhuolto
    • terveydenhuolto

    Lainaa tätä

    Laurent, Helene Ann-Marie. / Asiantuntijuus, väestöpolitiikka, sota : lastenneuvoloiden kehittyminen osaksi kunnallista perusterveydenhuoltoa 1904–1955. Helsinki : Helsingin yliopisto, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, 2017. 332 Sivumäärä
    @phdthesis{d7b2b4e61a3b42bcb49594d738afe9e7,
    title = "Asiantuntijuus, v{\"a}est{\"o}politiikka, sota: lastenneuvoloiden kehittyminen osaksi kunnallista perusterveydenhuoltoa 1904–1955",
    abstract = "L{\"a}{\"a}ketieteen sosiaalihistoriaan lukeutuvan v{\"a}it{\"o}skirjani tutkimusteht{\"a}-v{\"a}n{\"a} on analysoida, mill{\"a} tavalla yhteiskunnan ja l{\"a}{\"a}ketieteellisen tiedon muutokset ovat vaikuttaneet lasten terveysneuvonnan eli lastenneuvoloi-den teht{\"a}v{\"a}nm{\"a}{\"a}rittelyyn, organisaatioon ja k{\"a}yt{\"a}nn{\"o}n toimintaan 1900-luvun alusta 1950-luvun puoliv{\"a}liin. Tarkastelen prosessia terveydenhuol-lon asiantuntijuusn{\"a}k{\"o}kulmasta hy{\"o}dynt{\"a}m{\"a}ll{\"a} Peter Haasin kehitt{\"a}m{\"a}{\"a} k{\"a}sitett{\"a} episteeminen yhteis{\"o}, jolla tarkoitetaan aatteellisesti ja yhteis-kuntapoliittisesti aktiivista asiantuntijaverkostoa. Olen jakanut tutkimus-kysymykseni kolmeen osaan: ideologiseen, institutionaaliseen ja k{\"a}yt{\"a}n-n{\"o}n tasoon, mik{\"a} mahdollistaa tasojen keskin{\"a}isen vuorovaikutuksen ana-lyysin pitk{\"a}ll{\"a} aikav{\"a}lill{\"a}. Tarkastelen tutkimusaineistoani p{\"a}{\"a}osin laadul-lisin menetelmin aineistol{\"a}ht{\"o}isesti, mutta hy{\"o}dynn{\"a}n mahdollisuuksien mukaan my{\"o}s tilastoaineistoja. Valtaosa tutkimusaineistosta koostuu ter-veydenhuollon asiantuntijoiden tuottamista teksteist{\"a}. Lasten terveysneuvonnan alkutaivalta k{\"a}sittelev{\"a}ss{\"a}, vuoteen 1939 p{\"a}{\"a}ttyv{\"a}ss{\"a} osassa tarkastelen positiivisen eugeniikan ideologiaan pohjau-tuvan neuvontatoiminnan rakentumista lastensuojeluliikkeess{\"a}, jonka yhteyteen lasten terveydenhoidon episteeminen yhteis{\"o} kehittyi. 1930-luvun loppupuolella v{\"a}est{\"o}poliittiset ja kansanterveydelliset kysymykset nousivat ajankohtaiseksi valtiollisessa politiikassa, samoin maaseudun j{\"a}lkeenj{\"a}{\"a}nyt asema. {\"A}itiys- ja lastenhuollon sek{\"a} tuberkuloosihuollon asiantuntijayhteis{\"o}t kokosivat voimansa kansanterveysaatteen piiriin. Toinen sotavuosiin sijoittuva kokonaisuus tarkastelee sotakriisin ai-heuttamia muutoksia lasten terveydenhuollossa ja v{\"a}est{\"o}n lis{\"a}{\"a}ntymiseen t{\"a}ht{\"a}{\"a}v{\"a}n ideologian nousua. Mittavia kansainv{\"a}lisi{\"a} avustuksia hallin-noinut Suomen Huolto ja sen asiantuntijaelin Terveydenhoitotoimikunta saattoivat kansalaisj{\"a}rjest{\"o}j{\"a} apunaan k{\"a}ytt{\"a}en kehitt{\"a}{\"a} uusia lastenhuol-lon toimintamuotoja, kuten kiert{\"a}vi{\"a} lastenneuvoloita ja lasten sairastu-pia. Voimakkaiden pronatalististen ja puolustuspoliittisten argumenttien ajamina {\"a}itiys- ja lastenneuvoloista tuli lakis{\"a}{\"a}teisi{\"a} vuonna 1944. L{\"a}{\"a}k{\"a}-rien toimintakertomusten perusteella lasten terveys pysyi sota-aikana p{\"a}{\"a}-osin hyv{\"a}n{\"a}. Sodan aikaisia k{\"a}yt{\"a}nt{\"o}j{\"a} ja kriisiajan suomia uusia toimin-tamahdollisuuksia tarkastellaan paikallisesti Sortavalan piiril{\"a}{\"a}k{\"a}ripiiris-s{\"a}, jossa kansanterveysty{\"o}t{\"a} rakennettiin suunnitteilla olevan lains{\"a}{\"a}d{\"a}n-n{\"o}n periaattein. Kolmas osa painottuu j{\"a}lleenrakennusvuosien perhepolitiikan aikakau-teen. Kansainv{\"a}listen lahjoitusten avulla rakennettiin terveystaloverkosto, ja lastenneuvoloista tuli oleellinen osaa perusterveydenhuoltoa. 1950-luvulla uuden rokotuslain my{\"o}t{\"a} kehitettiin vapaaehtoinen, kattavuudel-taan laaja kansallinen rokotusohjelma. Suomalaiset kansanterveyden asi-antuntijat l{\"o}ysiv{\"a}t uusia teht{\"a}vi{\"a} kansainv{\"a}lisiss{\"a} j{\"a}rjest{\"o}iss{\"a}, etenkin WHO:ssa, Maailman Terveysj{\"a}rjest{\"o}ss{\"a}, josta tuli johtava lasten tervey-denhuollon episteemisen yhteis{\"o}n keskus.",
    keywords = "5202 Talous- ja sosiaalihistoria, v{\"a}est{\"o}politiikka, syntyvyys, sukupuoli, retoriikka, asiantuntijuus, sota-aika, eugeniikka, lastenhuolto, terveydenhuolto, eugenics , Child Health, Health care, WAR, population policy",
    author = "Laurent, {Helene Ann-Marie}",
    year = "2017",
    language = "suomi",
    isbn = "978-951-51-3277-2",
    series = "Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja",
    publisher = "Helsingin yliopisto, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos",
    number = "61",
    address = "Suomi",
    school = "Valtiotieteellinen tiedekunta",

    }

    Asiantuntijuus, väestöpolitiikka, sota : lastenneuvoloiden kehittyminen osaksi kunnallista perusterveydenhuoltoa 1904–1955. / Laurent, Helene Ann-Marie.

    Helsinki : Helsingin yliopisto, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, 2017. 332 s.

    Tutkimustuotos: OpinnäyteVäitöskirja

    TY - THES

    T1 - Asiantuntijuus, väestöpolitiikka, sota

    T2 - lastenneuvoloiden kehittyminen osaksi kunnallista perusterveydenhuoltoa 1904–1955

    AU - Laurent, Helene Ann-Marie

    PY - 2017

    Y1 - 2017

    N2 - Lääketieteen sosiaalihistoriaan lukeutuvan väitöskirjani tutkimustehtä-vänä on analysoida, millä tavalla yhteiskunnan ja lääketieteellisen tiedon muutokset ovat vaikuttaneet lasten terveysneuvonnan eli lastenneuvoloi-den tehtävänmäärittelyyn, organisaatioon ja käytännön toimintaan 1900-luvun alusta 1950-luvun puoliväliin. Tarkastelen prosessia terveydenhuol-lon asiantuntijuusnäkökulmasta hyödyntämällä Peter Haasin kehittämää käsitettä episteeminen yhteisö, jolla tarkoitetaan aatteellisesti ja yhteis-kuntapoliittisesti aktiivista asiantuntijaverkostoa. Olen jakanut tutkimus-kysymykseni kolmeen osaan: ideologiseen, institutionaaliseen ja käytän-nön tasoon, mikä mahdollistaa tasojen keskinäisen vuorovaikutuksen ana-lyysin pitkällä aikavälillä. Tarkastelen tutkimusaineistoani pääosin laadul-lisin menetelmin aineistolähtöisesti, mutta hyödynnän mahdollisuuksien mukaan myös tilastoaineistoja. Valtaosa tutkimusaineistosta koostuu ter-veydenhuollon asiantuntijoiden tuottamista teksteistä. Lasten terveysneuvonnan alkutaivalta käsittelevässä, vuoteen 1939 päättyvässä osassa tarkastelen positiivisen eugeniikan ideologiaan pohjau-tuvan neuvontatoiminnan rakentumista lastensuojeluliikkeessä, jonka yhteyteen lasten terveydenhoidon episteeminen yhteisö kehittyi. 1930-luvun loppupuolella väestöpoliittiset ja kansanterveydelliset kysymykset nousivat ajankohtaiseksi valtiollisessa politiikassa, samoin maaseudun jälkeenjäänyt asema. Äitiys- ja lastenhuollon sekä tuberkuloosihuollon asiantuntijayhteisöt kokosivat voimansa kansanterveysaatteen piiriin. Toinen sotavuosiin sijoittuva kokonaisuus tarkastelee sotakriisin ai-heuttamia muutoksia lasten terveydenhuollossa ja väestön lisääntymiseen tähtäävän ideologian nousua. Mittavia kansainvälisiä avustuksia hallin-noinut Suomen Huolto ja sen asiantuntijaelin Terveydenhoitotoimikunta saattoivat kansalaisjärjestöjä apunaan käyttäen kehittää uusia lastenhuol-lon toimintamuotoja, kuten kiertäviä lastenneuvoloita ja lasten sairastu-pia. Voimakkaiden pronatalististen ja puolustuspoliittisten argumenttien ajamina äitiys- ja lastenneuvoloista tuli lakisääteisiä vuonna 1944. Lääkä-rien toimintakertomusten perusteella lasten terveys pysyi sota-aikana pää-osin hyvänä. Sodan aikaisia käytäntöjä ja kriisiajan suomia uusia toimin-tamahdollisuuksia tarkastellaan paikallisesti Sortavalan piirilääkäripiiris-sä, jossa kansanterveystyötä rakennettiin suunnitteilla olevan lainsäädän-nön periaattein. Kolmas osa painottuu jälleenrakennusvuosien perhepolitiikan aikakau-teen. Kansainvälisten lahjoitusten avulla rakennettiin terveystaloverkosto, ja lastenneuvoloista tuli oleellinen osaa perusterveydenhuoltoa. 1950-luvulla uuden rokotuslain myötä kehitettiin vapaaehtoinen, kattavuudel-taan laaja kansallinen rokotusohjelma. Suomalaiset kansanterveyden asi-antuntijat löysivät uusia tehtäviä kansainvälisissä järjestöissä, etenkin WHO:ssa, Maailman Terveysjärjestössä, josta tuli johtava lasten tervey-denhuollon episteemisen yhteisön keskus.

    AB - Lääketieteen sosiaalihistoriaan lukeutuvan väitöskirjani tutkimustehtä-vänä on analysoida, millä tavalla yhteiskunnan ja lääketieteellisen tiedon muutokset ovat vaikuttaneet lasten terveysneuvonnan eli lastenneuvoloi-den tehtävänmäärittelyyn, organisaatioon ja käytännön toimintaan 1900-luvun alusta 1950-luvun puoliväliin. Tarkastelen prosessia terveydenhuol-lon asiantuntijuusnäkökulmasta hyödyntämällä Peter Haasin kehittämää käsitettä episteeminen yhteisö, jolla tarkoitetaan aatteellisesti ja yhteis-kuntapoliittisesti aktiivista asiantuntijaverkostoa. Olen jakanut tutkimus-kysymykseni kolmeen osaan: ideologiseen, institutionaaliseen ja käytän-nön tasoon, mikä mahdollistaa tasojen keskinäisen vuorovaikutuksen ana-lyysin pitkällä aikavälillä. Tarkastelen tutkimusaineistoani pääosin laadul-lisin menetelmin aineistolähtöisesti, mutta hyödynnän mahdollisuuksien mukaan myös tilastoaineistoja. Valtaosa tutkimusaineistosta koostuu ter-veydenhuollon asiantuntijoiden tuottamista teksteistä. Lasten terveysneuvonnan alkutaivalta käsittelevässä, vuoteen 1939 päättyvässä osassa tarkastelen positiivisen eugeniikan ideologiaan pohjau-tuvan neuvontatoiminnan rakentumista lastensuojeluliikkeessä, jonka yhteyteen lasten terveydenhoidon episteeminen yhteisö kehittyi. 1930-luvun loppupuolella väestöpoliittiset ja kansanterveydelliset kysymykset nousivat ajankohtaiseksi valtiollisessa politiikassa, samoin maaseudun jälkeenjäänyt asema. Äitiys- ja lastenhuollon sekä tuberkuloosihuollon asiantuntijayhteisöt kokosivat voimansa kansanterveysaatteen piiriin. Toinen sotavuosiin sijoittuva kokonaisuus tarkastelee sotakriisin ai-heuttamia muutoksia lasten terveydenhuollossa ja väestön lisääntymiseen tähtäävän ideologian nousua. Mittavia kansainvälisiä avustuksia hallin-noinut Suomen Huolto ja sen asiantuntijaelin Terveydenhoitotoimikunta saattoivat kansalaisjärjestöjä apunaan käyttäen kehittää uusia lastenhuol-lon toimintamuotoja, kuten kiertäviä lastenneuvoloita ja lasten sairastu-pia. Voimakkaiden pronatalististen ja puolustuspoliittisten argumenttien ajamina äitiys- ja lastenneuvoloista tuli lakisääteisiä vuonna 1944. Lääkä-rien toimintakertomusten perusteella lasten terveys pysyi sota-aikana pää-osin hyvänä. Sodan aikaisia käytäntöjä ja kriisiajan suomia uusia toimin-tamahdollisuuksia tarkastellaan paikallisesti Sortavalan piirilääkäripiiris-sä, jossa kansanterveystyötä rakennettiin suunnitteilla olevan lainsäädän-nön periaattein. Kolmas osa painottuu jälleenrakennusvuosien perhepolitiikan aikakau-teen. Kansainvälisten lahjoitusten avulla rakennettiin terveystaloverkosto, ja lastenneuvoloista tuli oleellinen osaa perusterveydenhuoltoa. 1950-luvulla uuden rokotuslain myötä kehitettiin vapaaehtoinen, kattavuudel-taan laaja kansallinen rokotusohjelma. Suomalaiset kansanterveyden asi-antuntijat löysivät uusia tehtäviä kansainvälisissä järjestöissä, etenkin WHO:ssa, Maailman Terveysjärjestössä, josta tuli johtava lasten tervey-denhuollon episteemisen yhteisön keskus.

    KW - 5202 Talous- ja sosiaalihistoria

    KW - väestöpolitiikka, syntyvyys, sukupuoli, retoriikka

    KW - asiantuntijuus

    KW - sota-aika

    KW - eugeniikka

    KW - lastenhuolto

    KW - terveydenhuolto

    KW - eugenics

    KW - Child Health

    KW - Health care

    KW - WAR

    KW - population policy

    M3 - Väitöskirja

    SN - 978-951-51-3277-2

    T3 - Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja

    PB - Helsingin yliopisto, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos

    CY - Helsinki

    ER -

    Laurent HA-M. Asiantuntijuus, väestöpolitiikka, sota: lastenneuvoloiden kehittyminen osaksi kunnallista perusterveydenhuoltoa 1904–1955. Helsinki: Helsingin yliopisto, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, 2017. 332 s. (Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja ; 61).