Abstrakti
Tiibetiläisen sanonnan mukaan joka laaksolla on oma kielensä ja joka opettajalla oma oppinsa. Sanonta kuvaa hyvin yksilöllisten ja paikallisten buddhalaisuuden tulkintojen runsautta. Se on myös tarpeellinen muistutus yksinkertaistamisen ja yleistämisen haasteista, kun pyrkimyksenä on kuvata ja ymmärtää buddhalaisuutta yhtenä ”suurista maailmanuskonnoista”. Vaikka buddhalaisuuden, kuten muidenkin uskontoperinteiden, moninaisuudelle on mahdotonta tehdä täyttä oikeutta tilan ja ajan rajoittamissa teksteissä ja opetustilanteissa, voi pääsuuntausten sisäisen variaation tiedostamisella sekä traditionaalisten ja modernien tulkintojen erottamisella päästä hyvään alkuun buddhalaisuuden monimuotoisuuden hahmottamisessa.
Alkuperäiskieli | suomi |
---|---|
Lehti | Synsygus : Suomen uskonnonopettajain liitto ry:n jäsentiedote |
Vuosikerta | 2017 |
Numero | 3 |
Sivut | 6 - 8 |
ISSN | 1457-912X |
Tila | Julkaistu - huhtik. 2017 |
OKM-julkaisutyyppi | D1 Artikkeli ammattilehdessä |
Tieteenalat
- 614 Teologia
- 6160 Muut humanistiset tieteet
- uskontotiede