Didaktinen essee biotekniikan yliopisto-opetuksesta

Tutkimustuotos: Artikkeli kirjassa/raportissa/konferenssijulkaisussaKirjan luku tai artikkeliAmmatillinen

Kuvaus

Tässä esseessä pohditaan biotekniikan alan yliopisto-opetuksen didaktiikkaa. Määritelmän mukaan didaktiikka käsittää oppiaineiden opetussuunnitelmia, käytettävissä olevia opetusmenetelmiä ja oppiainekohtaista opetusta ja sen kehittämistä (Uusikylä & Atjonen, 2005). Yliopisto-opetuksen didaktiikassa erityispiirteenä on tutkimuksellisuuden korostuminen ja kunkin tieteenalan vaikutus oppiaineeseen (Neumann 2002). Johtuen juuri näistä tieteenalojen rakenteiden ja suuntauksien eroista, ei voidakaan puhua yhtenäisestä yliopistodidaktiikasta. Tässä esseessä keskitytään biotieteellisen biotekniikan didaktiikkaan ja tarkastellaan erityisesti laboratoriokurssien merkitystä biotekniikan yliopisto-opetuksessa. Biotieteiden alojen tiedon kertyminen on nopeatempoista ja uutta tutkimustietoa julkaistaan kuukausittain useissa molekyylibiologian alan julkaisusarjoissa. On arvioitu, että biotieteellinen tietomäärä kaksinkertaistuu noin viiden vuoden välein (Efferth, 2001). Tämä jatkuva uuden tiedon kertyminen asettaa erityisiä haasteita tieteellisen tutkimustiedon seuraamiselle ja kyvylle reagoida uusiutuvaan tietoon. Alan aktiivisuuden ja tutkimuksen intensiivisyyden vuoksi biotieteiden opetuksessa tutkimuksellisuus on erityisen korostunutta osittain ehkä opetuksen kehittämisen kustannuksella. Tämän suuntauksen puolesta puhuu myös se, että opetuksessa käytetään erityisen paljon uusimpia tieteellisiä julkaisuja eikä niinkään kirjoja, joiden tiedot vanhentuvatkin nopeasti. Tieto sinänsä ei vanhene tai muutu mutta täydentyy ja syvenee nopeassa tahdissa. Mielestäni tärkeä pohdinnan kohde on opettajan didaktinen moraali; se kuvastanee panostusta opetukseen ja siten myös opetuksen arvostusta. Halutaanko yliopisto-opiskelijoille tarjota parasta mahdollista tutkijakoulutusta, onko käytössä riittävästi resursseja opetuksen uudistamiseen samassa tahdissa tutkimuksen uusiutumisen kanssa. Olisi toivottavaa, että myös luento ja kurssi opetuksessa pystyttäisiin reagoimaan alan nopeaan kehitykseen. Kehitysehdotuksena pohdin, miten tutkimusperusteinen opetus voisi auttaa tässä ja mahdollisesti vielä motivoida opetuksen molempia osapuolia.
Julkaisun otsikon käännösDidactic essay on teaching biotechnology at the university level
Alkuperäiskielisuomi
OtsikkoEsseitä tieteenalakohtaisesta opetuksesta lukuvuosilta 2013-2015
ToimittajatAino-Maija Lahtinen, Bettina Lindfors
Sivumäärä7
JulkaisupaikkaHelsinki
KustantajaHelsingin yliopisto, Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö
Julkaisupäivä22 joulukuuta 2015
Sivut2-8
TilaJulkaistu - 22 joulukuuta 2015
OKM-julkaisutyyppiD2 Artikkeli ammatillisissa käsi- tai opaskirjoissa, ammatillisissa tietojärjestelmissä tai oppikirja-aineisto

Tieteenalat

  • 414 Maatalouden bioteknologia

Lainaa tätä

Himanen, K. I. H. (2015). Didaktinen essee biotekniikan yliopisto-opetuksesta. teoksessa A-M. Lahtinen, & B. Lindfors (Toimittajat), Esseitä tieteenalakohtaisesta opetuksesta lukuvuosilta 2013-2015 (Sivut 2-8). Helsinki: Helsingin yliopisto, Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö .
Himanen, Kristiina Irma Helena. / Didaktinen essee biotekniikan yliopisto-opetuksesta. Esseitä tieteenalakohtaisesta opetuksesta lukuvuosilta 2013-2015. Toimittaja / Aino-Maija Lahtinen ; Bettina Lindfors. Helsinki : Helsingin yliopisto, Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö , 2015. Sivut 2-8
@inbook{17fc647c75d547d1a18fca2de83a7ca7,
title = "Didaktinen essee biotekniikan yliopisto-opetuksesta",
abstract = "T{\"a}ss{\"a} esseess{\"a} pohditaan biotekniikan alan yliopisto-opetuksen didaktiikkaa. M{\"a}{\"a}ritelm{\"a}n mukaan didaktiikka k{\"a}sitt{\"a}{\"a} oppiaineiden opetussuunnitelmia, k{\"a}ytett{\"a}viss{\"a} olevia opetusmenetelmi{\"a} ja oppiainekohtaista opetusta ja sen kehitt{\"a}mist{\"a} (Uusikyl{\"a} & Atjonen, 2005). Yliopisto-opetuksen didaktiikassa erityispiirteen{\"a} on tutkimuksellisuuden korostuminen ja kunkin tieteenalan vaikutus oppiaineeseen (Neumann 2002). Johtuen juuri n{\"a}ist{\"a} tieteenalojen rakenteiden ja suuntauksien eroista, ei voidakaan puhua yhten{\"a}isest{\"a} yliopistodidaktiikasta. T{\"a}ss{\"a} esseess{\"a} keskityt{\"a}{\"a}n biotieteellisen biotekniikan didaktiikkaan ja tarkastellaan erityisesti laboratoriokurssien merkityst{\"a} biotekniikan yliopisto-opetuksessa. Biotieteiden alojen tiedon kertyminen on nopeatempoista ja uutta tutkimustietoa julkaistaan kuukausittain useissa molekyylibiologian alan julkaisusarjoissa. On arvioitu, ett{\"a} biotieteellinen tietom{\"a}{\"a}r{\"a} kaksinkertaistuu noin viiden vuoden v{\"a}lein (Efferth, 2001). T{\"a}m{\"a} jatkuva uuden tiedon kertyminen asettaa erityisi{\"a} haasteita tieteellisen tutkimustiedon seuraamiselle ja kyvylle reagoida uusiutuvaan tietoon. Alan aktiivisuuden ja tutkimuksen intensiivisyyden vuoksi biotieteiden opetuksessa tutkimuksellisuus on erityisen korostunutta osittain ehk{\"a} opetuksen kehitt{\"a}misen kustannuksella. T{\"a}m{\"a}n suuntauksen puolesta puhuu my{\"o}s se, ett{\"a} opetuksessa k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n erityisen paljon uusimpia tieteellisi{\"a} julkaisuja eik{\"a} niink{\"a}{\"a}n kirjoja, joiden tiedot vanhentuvatkin nopeasti. Tieto sin{\"a}ns{\"a} ei vanhene tai muutu mutta t{\"a}ydentyy ja syvenee nopeassa tahdissa. Mielest{\"a}ni t{\"a}rke{\"a} pohdinnan kohde on opettajan didaktinen moraali; se kuvastanee panostusta opetukseen ja siten my{\"o}s opetuksen arvostusta. Halutaanko yliopisto-opiskelijoille tarjota parasta mahdollista tutkijakoulutusta, onko k{\"a}yt{\"o}ss{\"a} riitt{\"a}v{\"a}sti resursseja opetuksen uudistamiseen samassa tahdissa tutkimuksen uusiutumisen kanssa. Olisi toivottavaa, ett{\"a} my{\"o}s luento ja kurssi opetuksessa pystytt{\"a}isiin reagoimaan alan nopeaan kehitykseen. Kehitysehdotuksena pohdin, miten tutkimusperusteinen opetus voisi auttaa t{\"a}ss{\"a} ja mahdollisesti viel{\"a} motivoida opetuksen molempia osapuolia.",
keywords = "414 Maatalouden bioteknologia",
author = "Himanen, {Kristiina Irma Helena}",
year = "2015",
month = "12",
day = "22",
language = "suomi",
pages = "2--8",
editor = "Aino-Maija Lahtinen and Bettina Lindfors",
booktitle = "Esseit{\"a} tieteenalakohtaisesta opetuksesta lukuvuosilta 2013-2015",
publisher = "Helsingin yliopisto, Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehitt{\"a}misyksikk{\"o}",
address = "Suomi",

}

Himanen, KIH 2015, Didaktinen essee biotekniikan yliopisto-opetuksesta. julkaisussa A-M Lahtinen & B Lindfors (toim), Esseitä tieteenalakohtaisesta opetuksesta lukuvuosilta 2013-2015. Helsingin yliopisto, Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö , Helsinki, Sivut 2-8.

Didaktinen essee biotekniikan yliopisto-opetuksesta. / Himanen, Kristiina Irma Helena.

Esseitä tieteenalakohtaisesta opetuksesta lukuvuosilta 2013-2015. toim. / Aino-Maija Lahtinen; Bettina Lindfors. Helsinki : Helsingin yliopisto, Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö , 2015. s. 2-8.

Tutkimustuotos: Artikkeli kirjassa/raportissa/konferenssijulkaisussaKirjan luku tai artikkeliAmmatillinen

TY - CHAP

T1 - Didaktinen essee biotekniikan yliopisto-opetuksesta

AU - Himanen, Kristiina Irma Helena

PY - 2015/12/22

Y1 - 2015/12/22

N2 - Tässä esseessä pohditaan biotekniikan alan yliopisto-opetuksen didaktiikkaa. Määritelmän mukaan didaktiikka käsittää oppiaineiden opetussuunnitelmia, käytettävissä olevia opetusmenetelmiä ja oppiainekohtaista opetusta ja sen kehittämistä (Uusikylä & Atjonen, 2005). Yliopisto-opetuksen didaktiikassa erityispiirteenä on tutkimuksellisuuden korostuminen ja kunkin tieteenalan vaikutus oppiaineeseen (Neumann 2002). Johtuen juuri näistä tieteenalojen rakenteiden ja suuntauksien eroista, ei voidakaan puhua yhtenäisestä yliopistodidaktiikasta. Tässä esseessä keskitytään biotieteellisen biotekniikan didaktiikkaan ja tarkastellaan erityisesti laboratoriokurssien merkitystä biotekniikan yliopisto-opetuksessa. Biotieteiden alojen tiedon kertyminen on nopeatempoista ja uutta tutkimustietoa julkaistaan kuukausittain useissa molekyylibiologian alan julkaisusarjoissa. On arvioitu, että biotieteellinen tietomäärä kaksinkertaistuu noin viiden vuoden välein (Efferth, 2001). Tämä jatkuva uuden tiedon kertyminen asettaa erityisiä haasteita tieteellisen tutkimustiedon seuraamiselle ja kyvylle reagoida uusiutuvaan tietoon. Alan aktiivisuuden ja tutkimuksen intensiivisyyden vuoksi biotieteiden opetuksessa tutkimuksellisuus on erityisen korostunutta osittain ehkä opetuksen kehittämisen kustannuksella. Tämän suuntauksen puolesta puhuu myös se, että opetuksessa käytetään erityisen paljon uusimpia tieteellisiä julkaisuja eikä niinkään kirjoja, joiden tiedot vanhentuvatkin nopeasti. Tieto sinänsä ei vanhene tai muutu mutta täydentyy ja syvenee nopeassa tahdissa. Mielestäni tärkeä pohdinnan kohde on opettajan didaktinen moraali; se kuvastanee panostusta opetukseen ja siten myös opetuksen arvostusta. Halutaanko yliopisto-opiskelijoille tarjota parasta mahdollista tutkijakoulutusta, onko käytössä riittävästi resursseja opetuksen uudistamiseen samassa tahdissa tutkimuksen uusiutumisen kanssa. Olisi toivottavaa, että myös luento ja kurssi opetuksessa pystyttäisiin reagoimaan alan nopeaan kehitykseen. Kehitysehdotuksena pohdin, miten tutkimusperusteinen opetus voisi auttaa tässä ja mahdollisesti vielä motivoida opetuksen molempia osapuolia.

AB - Tässä esseessä pohditaan biotekniikan alan yliopisto-opetuksen didaktiikkaa. Määritelmän mukaan didaktiikka käsittää oppiaineiden opetussuunnitelmia, käytettävissä olevia opetusmenetelmiä ja oppiainekohtaista opetusta ja sen kehittämistä (Uusikylä & Atjonen, 2005). Yliopisto-opetuksen didaktiikassa erityispiirteenä on tutkimuksellisuuden korostuminen ja kunkin tieteenalan vaikutus oppiaineeseen (Neumann 2002). Johtuen juuri näistä tieteenalojen rakenteiden ja suuntauksien eroista, ei voidakaan puhua yhtenäisestä yliopistodidaktiikasta. Tässä esseessä keskitytään biotieteellisen biotekniikan didaktiikkaan ja tarkastellaan erityisesti laboratoriokurssien merkitystä biotekniikan yliopisto-opetuksessa. Biotieteiden alojen tiedon kertyminen on nopeatempoista ja uutta tutkimustietoa julkaistaan kuukausittain useissa molekyylibiologian alan julkaisusarjoissa. On arvioitu, että biotieteellinen tietomäärä kaksinkertaistuu noin viiden vuoden välein (Efferth, 2001). Tämä jatkuva uuden tiedon kertyminen asettaa erityisiä haasteita tieteellisen tutkimustiedon seuraamiselle ja kyvylle reagoida uusiutuvaan tietoon. Alan aktiivisuuden ja tutkimuksen intensiivisyyden vuoksi biotieteiden opetuksessa tutkimuksellisuus on erityisen korostunutta osittain ehkä opetuksen kehittämisen kustannuksella. Tämän suuntauksen puolesta puhuu myös se, että opetuksessa käytetään erityisen paljon uusimpia tieteellisiä julkaisuja eikä niinkään kirjoja, joiden tiedot vanhentuvatkin nopeasti. Tieto sinänsä ei vanhene tai muutu mutta täydentyy ja syvenee nopeassa tahdissa. Mielestäni tärkeä pohdinnan kohde on opettajan didaktinen moraali; se kuvastanee panostusta opetukseen ja siten myös opetuksen arvostusta. Halutaanko yliopisto-opiskelijoille tarjota parasta mahdollista tutkijakoulutusta, onko käytössä riittävästi resursseja opetuksen uudistamiseen samassa tahdissa tutkimuksen uusiutumisen kanssa. Olisi toivottavaa, että myös luento ja kurssi opetuksessa pystyttäisiin reagoimaan alan nopeaan kehitykseen. Kehitysehdotuksena pohdin, miten tutkimusperusteinen opetus voisi auttaa tässä ja mahdollisesti vielä motivoida opetuksen molempia osapuolia.

KW - 414 Maatalouden bioteknologia

M3 - Kirjan luku tai artikkeli

SP - 2

EP - 8

BT - Esseitä tieteenalakohtaisesta opetuksesta lukuvuosilta 2013-2015

A2 - Lahtinen, Aino-Maija

A2 - Lindfors, Bettina

PB - Helsingin yliopisto, Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö

CY - Helsinki

ER -

Himanen KIH. Didaktinen essee biotekniikan yliopisto-opetuksesta. julkaisussa Lahtinen A-M, Lindfors B, toimittajat, Esseitä tieteenalakohtaisesta opetuksesta lukuvuosilta 2013-2015. Helsinki: Helsingin yliopisto, Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö . 2015. s. 2-8