Diggaa mun digimatkaa - digitaalisen portfoliotyöskentelyn jatkokehittäminen Kirkkonummella, Keravalla ja Tuusulassa: Diggaa mun digimatkaa - digitaalisen portfoliotyöskentelyn jatkokehittäminen Kirkkonummella, Keravalla ja Tuusulassa

Diggaa mun digimatkaa-jatkohanke on ollut lyhyt, mutta energinen puristus huhtikuusta joulukuuhun 2018. Hankesuunnitelmassa määritellyt tavoitteet suhteessa aikatauluun ovat olleet tiukat, jonka vuoksi niitä muokattiin hankkeen alkuvaiheessa. Paljosta emme kuitenkaan
luopuneet vaan lähinnä täsmensimme tapoja, joilla lähdimme tavoitteitamme kohti. Tietoa
olemme saaneet erityisesti hanketyöstä ja hankkeiden suunnittelusta, portfoliotyöskentelyn
aloituksesta henkilöstön ja huoltajien näkökulmasta sekä pedagogisesta mallista itsestään. Lisäksi olemme keränneet liudan hyviä käytänteitä suhteessa alle 3-vuotiaisiin, eri kieli- ja kulttuuritaustaisiin lapsiin ja perheisiin sekä esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheeseen.
Jatkohankkeen yhtenä tavoitteena oli digitaalisen portfoliotyöskentelyn vaikuttavuuden arviointi. Vaikuttavuuden arviointia on haastanut toisaalta lyhyt aikataulu, toisaalta kehittäjäryhmien kokemus työskentelystä. Keravalla kolme viidestä ryhmästä oli osallistunut hankkeeseen
jo sen ensimmäisessä vaiheessa. Lisäksi Keravan kaikilla kasvattajilla oli aiempaa kokemusta
paperisista kasvun kansioista. Tästä johtuen Keravalla päästiin työskentelyn alkuun reippaalla
aikataululla. Kirkkonummen ja Tuusulan hankeryhmissä suurin osa oli täysin alusta aloittavia
ryhmiä, joissa pedagogisen mallin ja Peda.net-alustan koulutustarve oli suuri. Hankeryhmien
kiinnostus ja motivaatio työskentelyyn oli silti korkealla, vaikka aloitusta haastoivat niin toimintakauden aloitus kuin huoltajien tuen tarve oman harjoittelun rinnalla. Muutamissa ryhmissä, joissa työskentely oli jo jollakin tavalla tuttua (edelliseen hankkeeseen osallistuminen,
ryhmään siirtynyt työntekijä, jolla jo digitaalista portfoliokokemusta), se lähti käyntiin nopeasti. Toisaalta oli myös ryhmiä, jotka vailla kokemusta ja perustietojen varassa lähtivät reippaasti työskentelyyn mukaan saaden aktivoitua myös täysin uudet vanhemmat. Edelleen vahvistui kokemus siitä, että henkilöstön asenne ja motivaatio luovat ympärilleen innostuksen
kehää, joka aikanaan tarttuu ympärillä oleviin. Motivaatio kannattelee työskentelyä ja sen
kehittämistä sekä lasten ja huoltajien kiinnostusta ja osallisuutta.
Verrattuna hankkeen ensimmäiseen vaiheeseen sen toteutus ja tulokset ovat olleet käytäntöön ja toimintakulttuurin konkreettiseen muutokseen ohjaavia. Työskentelyn käytäntöön
johtamisessa vaarana on, että koulutus ja keskustelu kohdentuvat liiaksi sähköiseen alustaan.
Työskentelyn aloituksessa tämä on luonnollista, koska alustan kautta työskentely ja sen ra-
4
kentaminen arkeen mahdollistuu. Ilman teknistä osaamista työskentely muodostuu hankalaksi ja aikaa vieväksi. Näen erittäin tärkeänä, että varhaiskasvatuksen digitaalisissa hankkeissa käytännön tekninen ja pedagoginen ohjaus kulkevat tiiviisti yhdessä.
Digitaalinen portfoliotyöskentely tuo mitä parhaimmalla tavalla esille työn jatkuvan kehittämisen ja parantamisen idean. Työskentelyn organisoiminen arkeen vaatii monia käytännön
sekä pedagogisen tason ratkaisuja päivärytmistä ja aikataulutuksesta käsitykseen lapsesta ja
oppimisesta. Portfoliotyöskentely on mitä suurimmissa määrin toimintakulttuurin muokkaamista ja arvokeskustelua. Hankeryhmien työskentelyn kautta todentui erityisesti, kuinka tärkeää on nähdä arki kokonaisuutena, jonka jokaisessa hetkessä toteutetaan pedagogista
ydinprosessia ja tuetaan lasten oppimista. Tavoitteena on muodostaa arjesta kokonaisuus,
jossa toimintatuokioilla ja perushoidolla on yhtä suuri merkitys lapsen kasvulle, oppimiselle
ja kehitykselle. On tärkeää puhua yksittäisistä reflektio- ja tuumailuhetkistä, mutta vähintään
yhtä tärkeää on keskustella arjen vuorovaikutuksen laadusta ja sen toteutumisesta ylipäätään. Mitä ovat yhdessä hanskojen pukeminen, pottavahtina istuminen tai silittely sadun lomassa? Yksittäisiä kohtaamisia arjessa. Näissä kohtaamisissa rakennetaan pohja tuumaustauoille ja lapsen reflektiokyvylle.
Jatkohankkeessa on digitaalisen portfolion kehittämisen ohella käyty keskustelua myös yleisesti toimintakulttuurin ja pedagogiikan kehittämisestä: mitä pedagogisen toiminnan tulisi
olla, kuka sitä kehittää ja miksi sitä kehitetään. Sanotaan, että toimintakulttuuri on muutoksessa. Voisi kuitenkin sanoa, että toimintakulttuuri on jatkuvassa muutoksessa, mutta meidän
tehtävämme on kehittää sitä lapsen etua ja hyvinvointia kannattelevaksi. Näkisin, että kehittämistyön perimmäisenä päämääränä on toisaalta löytää toimivia työskentelytapoja ja toisaalta oppia luopumaan rakenteista, jotka eivät edistä lapsen osallisuutta ja toimijuutta. Mikäli kehittämistyötä ei koeta omaan perustyöhön kuuluvaksi mahdollisuudeksi, jäädään vanhojen rakenteiden ristipaineeseen. Tämän tyyppinen tilanne aiheuttaa tyytymättömyyttä ja
turhautumista. Ryhmän arki muodostuu tuttujen, mutta toimimattomien mallien toistamiseksi, joilla ei ole tarvittavaa vaikuttavuutta lasten hyvinvointiin. Tähän ovat tähdänneet
vertaistapaamiset ja hyvien käytänteiden etsiminen: pyrkimykseen löytää henkilökohtainen
tapa kehittää työtä ja nähdä oman vaikuttamisen mahdollisuudet.
5
Vuoden 2016 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden muuntaminen käytännön toiminnaksi on aluillaan. Ryhmässä työskentelevä varhaiskasvatuksen lähihoitaja, opettaja ja sosionomi tarvitsevat käytännön tietoa siitä, miten toimintatapojen ja arjen rakenteiden muutosta
konkreettisesti johdetaan ja mitä se vaatii. Hankkeen toinen vaihe on vastannut tähän tarpeeseen monin eri tavoin. Kasvattajat ovat palautteessaan korostaneet vertaistapaamisten, pedagogisten keskustelujen ja hyvien käytänteiden jakamisen merkitystä koulutusten ohella.
Tulevien hankkeiden suunnittelussa tulisi korostaa entistä enemmän pedagogista keskustelua, hyviä käytänteitä ja ratkaisujen etsimistä. Näin saadaan aikaan jatkuvan parantamisen
kulttuuri, jota tehdään sekä lasten hyvinvoinnin, että oman työmotivaation ylläpitämiseksi.