Abstrakti
DNA:n korjausmekanismit ovat kehittyneet säilyttämään DNA-molekyylit riittävän virheettöminä solun ja eliön elinkyvyn säilyttämiseksi sukupolvelta toiselle. Periytyvät muutokset DNA:ssa voivat johtaa perinnöllisiin sairauksiin, mutta toisaalta ne sallivat perimän vaihtelun ja sitä kautta evoluution. Somaattisten kudosten solujen DNA:han kerääntyvät virheet liittyvät lääketieteen näkökulmasta ennen kaikkea syöpien kehitykseen sekä ikääntymiseen, ja DNA:n korjausmekanismien tutkimus onkin aiemmin liittynyt pääasiallisesti näihin ilmiöihin. Viime aikoina valtavasti kehittyneet geenien muokkausmenetelmät, kuten CRISPR-Cas, luovat uusia mahdollisuuksia hoitaa ihmisten sairauksia genomia muokkaamalla. Solunsisäiset DNA:n korjausmekanismit ovat keskeisiä ja luovat reunaehdot genomin muokkaukselle.
Alkuperäiskieli | suomi |
---|---|
Lehti | Duodecim |
Vuosikerta | 137 |
Numero | 10 |
Sivut | 1073-1081 |
Sivumäärä | 9 |
ISSN | 0012-7183 |
Tila | Julkaistu - 2021 |
OKM-julkaisutyyppi | A2 Katsausartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä |
Lisätietoja
Vertaisarvioitu.Tieteenalat
- 3111 Biolääketieteet
- 1184 Genetiikka, kehitysbiologia, fysiologia