Empatiaa vai erimielisyyttä? häpeätarinoiden vastaanotto narsististen ja ei-narsististen henkilöiden keskusteluissa

Tässä keskustelunanalyyttisessä tutkimuksessa pureuduimme niihin keskustelukäytänteisiin, joita tarinan vastaanottajat hyödyntävät reagoidessaan toisten kertomiin häpeällisiin kokemuksiin. Häpeällisistä hetkistä kertominen voi aiheuttaa vastaanottajalle dilemman, pitäisikö kertojan kasvoja suojella tukemalla tarinan affektiivista asennetta vai pitäisikö pikemminkin ilmaista erimielisyyttä (”eihän tuota tarvitse hävetä”). Narsistiset yksilöt ovat tutkitusti vähemmän häpeäherkkiä sekä vähemmän empaattisia kuin muut, joten oletimme, että kuunnellessaan toisen ihmisen häpeätarinaa narsistiset yksilöt eivät joko suuntautuisi toisen ihmisen kasvojen suojeluun lainkaan tai että he olisivat erityisen alttiita osoittamaan erimielisyyttä ja vähättelemään kertojan häpeää. Tutkimuksen aineistona oli 22 kahden henkilön välistä kasvokkaista keskustelua (N=44), joissa osallistujia ohjeistettiin vuorotellen kertomaan tilanteesta, jossa he häpesivät itseään. Osallistujista 28:lla on matala suureellisen narsismin pistemäärä (N-), ja 16:lla osallistujalla on korkea suureellisen narsismin pistemäärä (N+). Erittelimme viisi käytännettä, joita osallistujat hyödynsivät vastaanottaessaan keskustelukumppanin kertomia häpeätarinoita: yleistäminen, ymmärryksen rakentaminen, häpeän lieventäminen, kokemuksen jakaminen ja syyllisyyden siirto. Odotusten vastaisesti aineistomme N+ osallistujat suuntautuivat keskustelukumppaninsa kasvojen suojeluun, empatiaan ja affiliaatioon samoin kuin N- osallistujat, ja he olivat verrattain taitavia häpeäkokemusten vastaanottajia hyödyntäen useita kasvojensuojelustrategioita samanaikaisesti. Tutkimus antaa arvokasta uutta tietoa häpeäkokemusten eri vastaanottotavoista sekä ehdottaa, että suureellisen narsismin piirteet voivat olla yhteydessä keskustelijoiden kykyyn käsitellä häpeää.