Projekteja vuodessa
Abstrakti
Kehitimme menetelmän erilaisten avointen aineistojen, kuten julkaistujen artikkelien ja tietokantojen, käyttämiseen analysoidaksemme arktisten merinisäkkäiden levinneisyyksiä. Menetelmän avulla arvioimme ympäristön vaikutusta lajien levinneisyydelle sekä levinneisyyksien mahdollisia muutoksia havaittujen ympäristömuutosten seurauksena. Tutkimus toteutettiin Karan Merellä, joka on yksi arktisista reunameristä.
Etsimme avoimista aineistosta havaintotietoja jääkarhuista (Ursus maritimus), mursuista (Odobenus rosmarus rosmarus) ja norpista (Phoca hispida). Paikansimme havainnot ja analysoimme lajien esiintymistiheytta Poissonin pisteprosessimallilla. Vaihtelevan laatuinen aineisto ei sisältänyt tietoa lähdetutkimusten havaintoprosessista, minkä vuoksi pystyimme mallintamaan ainoastaan lajien esiintymistiheyden suhteessa tuntemattomaan havaintointensiteettiin. Selitimme lajien suhteellista esiintymistiheyttä ympäristömuuttujilla ja satunnaismuuttujilla, joista jälkimmäiset kuvastavat esiintymistiheyden satunnaisvaihtelua ajassa ja tilassa sekä suhteessa satunnaiseen havainnointi-intensiteettiin. Jääkarhujen esiintymistiheyttä selitimme myös norppien ennustetulla esiintymistiheydellä jääkarhujen havaintopisteissä.
Merijään tiheys ja havaintojen etäisyys rannikosta olivat tärkeimpiä selittäviä ympäristömuuttujia jokaisen lajin kohdalla. Hylkeiden esiintymistiheys oli tärkein muuttuja selittämään jääkarhujen esiintymistiheyttä. Merijään tiheyden heikkeneminen 17-vuotisen tutkimusjakson aikana vaikutti lajien esiintymistiheyksiin siten, että mursujen ja jääkarhujen tiheys pysyi vakaana tai heikkeni hieman, kun taas norppien tiheys laski itäisellä ja kasvoi läntisellä Karan Merellä.
Pisteprosessimalli on vakaa menetelmä lajien levinneisyyksien arvioimiseen perustuen vaihtelevan laatuisiin havaintoihin. Menetelmä tarjoaa sijainnista riippumattomasti luotettavaa tietoa ekosysteemeistä ja tarjoaa työkaluja suojelutoimintaan arktisella. Tuloksemme osoittivat, että yksinkertaisessa ravintoverkossa saalistajalajin levinneisyys selittyy paremmin saalislajien levinneisyydellä kuin ympäristömuuttujilla. Heikkenevä merijää on ilmeinen syy merinisäkkäiden levinneisyyksien muutoksiin arktisella alueella.
Etsimme avoimista aineistosta havaintotietoja jääkarhuista (Ursus maritimus), mursuista (Odobenus rosmarus rosmarus) ja norpista (Phoca hispida). Paikansimme havainnot ja analysoimme lajien esiintymistiheytta Poissonin pisteprosessimallilla. Vaihtelevan laatuinen aineisto ei sisältänyt tietoa lähdetutkimusten havaintoprosessista, minkä vuoksi pystyimme mallintamaan ainoastaan lajien esiintymistiheyden suhteessa tuntemattomaan havaintointensiteettiin. Selitimme lajien suhteellista esiintymistiheyttä ympäristömuuttujilla ja satunnaismuuttujilla, joista jälkimmäiset kuvastavat esiintymistiheyden satunnaisvaihtelua ajassa ja tilassa sekä suhteessa satunnaiseen havainnointi-intensiteettiin. Jääkarhujen esiintymistiheyttä selitimme myös norppien ennustetulla esiintymistiheydellä jääkarhujen havaintopisteissä.
Merijään tiheys ja havaintojen etäisyys rannikosta olivat tärkeimpiä selittäviä ympäristömuuttujia jokaisen lajin kohdalla. Hylkeiden esiintymistiheys oli tärkein muuttuja selittämään jääkarhujen esiintymistiheyttä. Merijään tiheyden heikkeneminen 17-vuotisen tutkimusjakson aikana vaikutti lajien esiintymistiheyksiin siten, että mursujen ja jääkarhujen tiheys pysyi vakaana tai heikkeni hieman, kun taas norppien tiheys laski itäisellä ja kasvoi läntisellä Karan Merellä.
Pisteprosessimalli on vakaa menetelmä lajien levinneisyyksien arvioimiseen perustuen vaihtelevan laatuisiin havaintoihin. Menetelmä tarjoaa sijainnista riippumattomasti luotettavaa tietoa ekosysteemeistä ja tarjoaa työkaluja suojelutoimintaan arktisella. Tuloksemme osoittivat, että yksinkertaisessa ravintoverkossa saalistajalajin levinneisyys selittyy paremmin saalislajien levinneisyydellä kuin ympäristömuuttujilla. Heikkenevä merijää on ilmeinen syy merinisäkkäiden levinneisyyksien muutoksiin arktisella alueella.
Julkaisun otsikon käännös | Hierarkkinen Bayes-malli osoittaa Arktisten merinisäkkäiden levinneisyyksien muutokset |
---|---|
Alkuperäiskieli | englanti |
Lehti | Diversity and Distributions |
Vuosikerta | 24 |
Numero | 10 |
Sivut | 1381-1394 |
Sivumäärä | 14 |
ISSN | 1366-9516 |
DOI - pysyväislinkit | |
Tila | Julkaistu - lokak. 2018 |
OKM-julkaisutyyppi | A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä, vertaisarvioitu |
Tieteenalat
- 1181 Ekologia, evoluutiobiologia
- 112 Tilastotiede
Projektit
- 2 Päättynyt
-
Applying species distribution modeling in marine spatial planning and fisheries management
Vanhatalo, J., Hartmann, M., Liu, J. & Kaurila, K.
01/10/2016 → 30/09/2018
Projekti: Tutkimusprojekti
-
CEARCTIC – Joint Center of Excellence for Arctic Shipping and Operations (2013-2018)
Vanhatalo, J., Nevalainen, M. K., Kuikka, S., Helle, I. & Mäkinen, J. A.
01/01/2013 → 31/12/2018
Projekti: Tutkimusprojekti