Hillitty markkinatalous: Kokoomuksen ja SDP:n talouspoliittinen lähentyminen ja hallitusyhteistyö 1980-luvulla

Jouko Marttilan väitöskirjatutkimus syventyy kokoomuksen ja SDP:n talouspoliittiseen lähentymiseen sotien jälkeen. Tutkimus käsittelee puolueiden ohjelmatasoa, lähentymisen aikaa Korpilammen konferenssin jälkeen ja käytännön talouspolitiikan toteuttamista Harri Holkerin hallituksessa vuosina 1987 1990. Tutkimusongelma, eli puolueiden talouspolitiikan lähentyminen, kulminoituu juuri Holkerin hallituksen perustamiseen ja sen toteuttamaan ohjelmaan. Tutkimuksessa kuvataan kuinka kokoomus ja SDP päätyivät vastakkaisia yhteiskuntajärjestyksiä tavoitelleista lähtökohdista kannattamaan yhteistä talouspolitiikkaa hillittyä markkinataloutta. Kokoomus siirtyi kansankapitalismia ja markkinataloutta korostaneelta linjalta sosiaaliseen valintatalouteen ja keskustaoikeistolaiseksi puolueeksi. SDP:n tavoittelema demokraattinen sosialismi ja suunnitelmatalous sovitettiin yhteen markkinatalouden kanssa. Käytännön talouspolitiikassa puolueet toteuttivat hillittyä markkinataloutta, jossa aatteelliset ihanteet ja kaukotavoitteet jäivät taustalle. Valtion ohjaus ja sääntely hillitsivät vapaata markkinataloutta. Väitöskirja osoittaa kuinka kansainvälinen talous, yhteiskunnan rakennemuutos ja sisäpoliittinen valtataistelu limittyvät talouspolitiikan toteuttamisessa. SDP joutui sopeuttamaan omaa talouspolitiikkaansa ympäristössä, jossa kansainvälinen öljykriisi ei johtanutkaan kapitalismin syrjäyttämiseen, vaan vaikeutti keskitettyyn taloussuunnitteluun ja ohjaukseen perustuneen talouspolitiikan toteuttamista. Yhteiskunnan keskiluokkaistuminen kasvatti erityisesti naisvaltaisten toimihenkilöiden ja julkisten palvelujen palkansaajien määrää, mikä sai kokoomuksen ja SDP:n kilpailemaan samoista äänestäjistä. Väitöskirja osoittaa, että SDP teki kokoomusta suuremman ideologisen käännöksen hyväksyessään markkinatalouden perusperiaatteet talouspolitiikkansa lähtökohdaksi ja luopui sosialistista suunnitelmataloutta ja demokraattista sosialismia vaatineista tavoitteistaan. Kokoomus otti samaan aikaan etäisyyttä työnantajiin ja kansankapitalismiin ajaessaan työntekijöiden asemaa vahvistaneita uudistuksia ja julkisten palvelujen laajentamista. Valtionyhtiöiden osittainen yksityistäminen sovitettiin palvelemaan molempien puolueiden päämääriä, samoin kuin kansalaisten osakesäästämisen edistäminen. Sosialidemokraateille valtionyhtiöiden osakkeiden myynti oli enemmän omistuksen demokratisointi kuin privatisointi. Kokoomukselle yksityisen omistamisen laajentaminen säilyi ideologisena tavoitteena, vaikka puolue pyrki eroon kovan kapitalismin leimasta.